Päiviä laskiessa

Sama säätila jatkuu.
Pakkasmittari taisi jäätyä samoihin -5° lukemiin. Yhtään en kyllä tämmöistä talvisäätä valita tai moiti. Puhdasta, raikasta, talvista, kuivaa.  Eli siis aivan ideaalisää. Tänään paistoi aurinkokin oikein räikeästi ja kaakon suunnalta puhaltanut tuuli oli vinhan kylmä. Se toikin vaihtelua edeltäneisiin tyyniin pakkaspäiviin.

Kuivuus on se mistä erityisesti jaksan olla iloinen, onhan tässä takana suunnilleen 12 kohtuullisen märkää kuukautta jolloin on taivaalta saatu kaikenlaista. Hevostenkin nutut ovat niin puhtaita ja raikkaita ja kuivia, vilpittömästi iloitsen.

Toki toivoisin, että kesälläkin olisi kuivaa, mieluummin asteita enemmän kuin nyt.

Aamulla ajelin Hopianuolen määräaikaishuoltoon ja hankkiuduin bussipysäkille odottamaan kyytiä kotiin. Siinä sitä töpötettiin muiden pystyynjäätyneiden kanssa, tuuli kävi justiinsa ikävältä kantilta. Ilokseni huomasin, että heti kahdeksan jälkeen on jo melkein valoisaa.

Iltapäivällä kipitin taas bussipysäkille ja huristelin hakemaan huollettua Hopianuoltani pois. Sattuipa vielä niin, että osuin 'halvemman taksan tunneilla' asioimaan joukkoliikenteessä, kyyti maksoi huimat 2 eurituista. Koko bussimatkan mietin, olisiko minunkin mahdollista käyttää enemmän bussia. Totesin melko pian, että niin mielelläni kuin maailman pelastaisinkin, hevosrehuja, kananruokia, kuivikkeita, perheen ruokia sun muita on kohtuullisen työläs kuskata bussissa.

Mutta jos minulla olisi säännöllinen työ kaupungin keskustassa, aivan varmasti käyttäisin bussiakin.

Elmon kuvasi taitava Taru K.

Tämä viikko on vasta alussa, mutta tässä on jo kaikenlaista ehditty. Maanantaina kurvailtiin Perikunnan Nuoremman kanssa hakemaan Vanhempaa järven vastarannalta eräältä tallilta. Erreyksissä kurvasin yhtä risteystä liian aikaisin oikealle ja perhana, totesin olevani väärällä reitillä. Läpi ei päässyt, joten ei muuta kuin auto ympäri ja uudelleen reitille.

No siinä tulikin sitten semmoinen muuttuja mukaan, että Hopianuoli juuttui tukevasti auraushommissa olleen traktorin tekemiin uriin eikä liikkunut eteen eikä taakse.

Kyllähän siinä tuli kulmia kurtisteltua ja hampaita kiristeltyä, ehkäpä lasettelin pari ärräpäätäkin samalla kun penska työnsi minkä pystyi. Lopulta muuan setä osui kohdalle ja minä hänet viittilöin pysäyksiin. Ukko ahtautui kuskin pukille ja jollain ihmeen nytkyttelytekniikalla sai auton irti, toki naisväki pukkasi takaa eli meidän ansiotahan se irtipääsy oikeastaan oli.

Vuolaasti minä kuitenkin kiittelin apustajan ja matka jatkui.

Aiemmin maanantaina sain pienen nauruhepulin Motonetin varaosatiskillä. Olin kyselemässä apuja Hopianuolen käyttämän öljyn etsintään ja yhtäkkiä muistin taannoiset Possen (tv-ohjelma) piilokamerajutut. Niissä joku julkkis naamioitiin ja pantiin kuka minkäkin yrityksen asiakaspalveluun. Kaverit takahuoneessa antoivat vuorosanat mikrofoniin ja hauskoja tilanteitahan siitä syntyi. En muista oliko mukana Motonet, ainakin joku autoliike siinä oli. Minua avustanut henkilö oli ihan kiva ja asiallinen mutta mielikuvitukseni lähti laukalle ja siitähän se alkoikin naamaa nykiä ja hampaita naurattaa. Voi jösses, tästähän enää puuttuikin itsekseen hihittelijän maine.

Otsikon asiaan.
Täällä Perikunnan Vanhempi laskee päiviä a) täysi-ikäisyyteen b) Espanjaan lähtöönsä. Nuorempi laskee päiviä siihen kun lähdemme perästä.

Vuonna 2000 minä ramppasin tähän aikaan vuodesta suunnilleen joka toinen päivä Naistensairaalassa yliaikaiskontrolleissa. Nyt se milleniumvauvanryökäle tulee täysi-ikäseksi. Jotenkin en asiaa osaa vielä mitenkään ymmärtää, eihän se ole kertakaikkiaan mahdollista.

Ja sitten heti pitäisi penska päästää Peetun kanssa maailmalle. Missähän minunkin järkeni oli kun asiaa ryhdyin itse järjestelemään?

Onneksi Iso-J lähtee saattamaan ja katsoo alkutaipaleen. Sitten saa olla penska omillaan pari viikkoa kunnes karautan paikalle.

On tässä totuttelemista kun oma perillinen onkin yhtäkkiä täysi-ikäinen. Ja ihan yllättäen!! On kuulema jo ilmoittautunut abiristeilyllekin ja jatkobileisiin, Viru-hotelli vuokrattu suomalaisten abien megabileisiin. Voi hyvänen aika ja hyssykät myös.

Että niitä päiviä sitä laskeskellaan, minä lasken harmaita hiuksia.

Otto tunnustaa väriä

Kanalan popula