lauantai 23. joulukuuta 2017

No niin




No niin. Ensi kesä näyttäisi olevan pelastettu. Koska Torpalla ollaan ihan koko kesä (tekemässä rästiin jääneitä remppoja), on tosi kiva, että Pesäpäivinä on nähty aurinko. Viittaan aiempiin teksteihini. Kyllä se ainakin parin tunnin ajan lupaili paistetta ja poutaa riittävän myös kesäkuukausille ja se on hyvä.

Aamu alkoi miellyttävällä hevosten hoitotuokiolla. Eläinlääkärin räyhä neliveto pöllähti pihaan välittömästi puhelintunnin päätyttyä kl. 9.14 ja toimitettiin täydellinen vuosihuolto. Kumpainenkin ruuna sai hammashoidon, matolääkityksen ja rokotukset. Ynnä käytöskukkaset ja pari kiloa porkkanoita päiväheiniinsä.

En voisi olla tyytyväisempi ponien käytökseen. Otto ehkä vähän pyristeli vastaan raspauksessa ja Ponimies pakitti omaan yksiöönsä. Rokotukset ottivat vastaan tyynen rauhallisesti ja matolääkettä suorastaan kerjäsivät. Eläinlääkäri iloitsi vilpittömästi Oton kohdalla, edellinen Oton boksin asukas kun alkoi viskoa tukkaansa ja puhkua jo silloin kun lääkärisetä astui tallin ovesta sisään. Nyt on kuulema helppoa ja miellyttävää.

Peetu sai myös rokotuksen ja hänelle on nyt kirjoitettu virallinen EU-Passi. Sinikantinen.
Mikrosiru luettiin ja täsmäsi papereihin. Jäbä on valmis Uunoksi Epsaniaan. Lentolippukin on jo. 

Äiti lähti, Äiti jätti. 
Ikinä en anteeksi anna !
No niin. Nyt tiedän millainen on mielensäpahoittajan päivä. Lellu näytti sen meille tänään.
Heti eläinlääkärin visiitin jälkeen (Lellu ei saanut edes rokotusta tällä käynnillä, siirrettiin pallinpoiston yhteyteen, ei kerrota Lellulle) nappasin Peetun kainaloon ja lähdettiin kaupunkiin. Kasvistäti oli heikkona hetkenään lupautunut trimmaamaan Peetun ja mehän hyökättiin mestoille hetioitis. Lellu jäi kotiin mököttämään.

Kun tultiin kotiin Peetu suittuna ja kammattuna, Lellu ynseytyi mököttämään tuvan sohvatyynyjen sekaan ja oli ihan surkeana. Vaikka miten yritin lepytellä, ei armoa herunut. Sitten ihan yhtäkkiä Lellu huomasi Elmon kirmailevan touhuissaan ja säntäsi sekaan. Se oli pari hännänheilahdusta ja tupaan ilmestyi iloinen, huoleton spanjeli. Sittenpä se jo istuikin sylissä. Lellu ei todellakaan muista mikä on ihmisen oma tila.

Wannabe Dalmatialainen 
No niin, nätti poika !
No niin. Peetu on nyt kauniiksi kammattu ja seuraava trimmaus onkin jossain Marbellan hienostosalongissa, Pelugeria por Perros. Sitä odotellessa kasvatellaan peitinkarvoja jotta saadaan saladalmatialainen jemmaan ja valkea selkäturkki. On se kyllä kumma, että karva kasvaa parhaana laatuna nyt kun näyttely- ja siitosura on ohi, förbi.

No niin. Seuraavaksi otettiin kontaktia ruokakauppaan mutta taktikoiden vasta kello viiden jälkeen. Se hoitui helposti ja täysin ilman hammastenkiristystä. Vapaita kassoja oli valittavaksi asti kun vain viitsi rullata kärryjä sinne kassalinjaston alkupäähän asti, autokin on lähempänä. Tämä on kyllä asia jota en ikinä voi ymmärtää. Väki pakkautuu kassalinjaston numeroille 15+ ja tuuppii toisiaan ostoskärryillään. Hiki tulee ja kaikkia vtuttaa. Kassoilla 1+ on tilaa ja vapaata eikä kukaan huohota niskaan. Elämä on valintoja.

Alkossa näkyi räikeitä puutteita viinihyllyissä ja glogit olivat melkein loppu. Saatiin kuitenkin mukaan se mitä tarvittiin ja sielläkään ei tarvinnut hermoja menettää.

Tässä vaiheessa tekisi mieli kysyä, että miksi hitossa kaikki survoutuvat kauppoihin kello kymmeneltä tai kello 15-17? Etenkin jos ja kun ei ole pakko. Ne kaupat ovat ainakin isommissa kaupungeissa auki vuorokauden ympäri ja täällä ettäänperälläkin 9-21. Eikö tuossa muka ole tunteja kaikille?





No niin.
Piparitaikinaa on tehty vakiomäärä eli tupla. Ja piparit loppuvat aattona hautausmaareissun jälkeisenä glögihetkenä. Laiskuuttani en ole jaksanut ynnäillä ainesosia niin, että tekisin edes kolminkertaisen annoksen ja täten takaisin pipareita myös joulupäivälle.

Perunahommeli on imeltymässä (vastenmielinen sana, btw) ja lauantaille on kuutioitu laatikoiden paistaminen. Eli ei homma eikä mikään.

Tänä vuotena joulu tuntuu tulevan ihmeen vähällä. Kuusi on tuoksunut tuvassa jo päivän, tänään se sai valot, huomenna helyt. Kun nyt ei ole ns. tekemisen meininki niin laitellaan rauhassa.




Elmokillinki viettää ensimmäistä jouluaan niin tarmokkasti, että sovittiin aamulla eläinlääkärin kanssa säpinäsäkkien poisto heti alkuvuoden ensimmäiselle viikolle. Elmolta ei jää rauhaan sen enempää vesikannu kuin kuusenjalkakaan, kaikkea voi ja näköjään pitää käpälöidä. Loppuu se hilluminen kun iso Heikki napsaisee ylimääräiset härpäkkeet kaarimaljan kautta bioroskaan.

No niin.
Nyt tämä työlistaus on tehty ja minä olen valmis nukkumaan.
Viini on maisteltu hyväksi ja kelpuutettu pöytään.
Pirtissä on ihana hyasintin tuoksu ja kuusikin ponnistaa omat arominsa joukkoon. On ihan tosi kiva tulla aamulla tupaan kun on valoa ja tuoksua, loppuvuoden parhautta.

Lauantaina osallistun kalatiskillä käytävään kamppailuun, vien pohjoisen kaupunginosan kirkkomaalle kynttilät ja sitten linnoittaudun kotiin. Laatikot tuovat omat arominsa aatonaaton iltaan, jahka sinne päästään. Lauantai-iltana otan vastaan jouluvieraita ja nautin siitä, että kaikki on valmista. 

Tulkoon joulu !




PeeÄääs, jos tuo noniin -juttu ei auennut, kurkkaa tämä ansiokas video ja sivistä itseäsi jatkossa live StandUp -keikoilla. No niin
Ja tässä lisää hauskaa: https://www.youtube.com/watch?v=ToZ49q4QJf0

8 kommenttia:

  1. Leikola on... niin no... sangen hauska. Ja hauskuutta ei kenelläkään ole oikeasti liikaa. Kiitti linkistä.

    Joulu täälläkin alkaa olla valmista. Vedin just kinkun leivinuunista ja porkkanalaatikot sähköuunista. Valmista on, paitsi rosollin teen huomenna ennen kuin koko klaani laskeutuu tänne jouluruualle.

    Kiitoksia joulukortista - toivotavasti meidänkin lähettämä löytää Torpanmäelle. Posti kun on mitä on.

    Lellulle spesiaalirapsutukset. Loukkaantunut spanjeli on sydäntä riipova näky. Onneksi tilanne on ohitettu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos joulukortista, se tuli jo hyvissä ajoin viikolla.
      Posti on toiminut kyllä erinomaisesti tässä pakettihässäkässä, meillä on K-kauppaposti ja se on näppärä.

      Lellu on saanut paljon silittelyjä, onhan se kuitenkin niin mammanpoika kuin olla osaa.

      Täällä on kaikki valmista, kanalankin siivosin. Nyt tyrkkään laatikot uuniin ja kinkun yöksi lämmittelemään. Ja nurkissa julmettu myräkkä.

      Poista
  2. Kyllä täälläkin naurettiin tuolle Leikolalle oikein isännän kanssa, kunnes taatto taatto läksi metsään kuusta metsästämään, toivottavasti löytyy!

    Kauppa on ihan kauhea paikka, yritin vältellä ruuhkaa myös, mutta niin taisi muutkin tehdä, hiki tuli, kärrypukkauksia riitti, onneksi pinnaakin ja melkein kaikki tuli mukaan, inhoan kauppalappuja vaikka kauppamatkaa onkin reippaammin.

    Laatikot melkein kaikki valmiina, viimeisiä kalajuttuja teen tänään, marinoin punasipulin ja pavut, huomenna salaatit. Muutaman paketin teen, sitten varmaan kaikki on valmiina. Eilen vein kynttilät ja siivosin himooni, kunnes voimat valuivat luutuveden mukana likakaivoon.

    Onpa tuo loukkaantunut spanjeli ihana, melkein mies...mutta onneksi paha mieli unohtuu, jollei ole yhtä juoni kuin meidän Sulo! Se kantaa kaunaa ja kostaa kun voi, sain siitä eilen tuntuman :D

    Oikein rauhallista, levollista, herkullista, iloista, mukavaa, nautinnolista Joulua sinne Hirnakan torppaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leikolalla on hyvää juttua, eikös se ollut hän joka valittiin maailman hauskimmaksi ihmiseksi?

      Täällä siis kaikki valmiina, enää laatikot uuniin ja kinkku perään.

      Menin kalaostoksille iltapäivällä. Kylmäkaapit ammottivat tyhjinä mutta palvelutiskistä sai noin kolmen minuutin jonotuksella valita herkkuja mielin määrin. Tuli valinnanvaikeus.

      Ihanaa joulua teidänkin tupaan!

      Poista
  3. Ihan mahdottoman hyvää Joulua Torpan väelle ja kiitos tosi paljon koiruuksien - ja miksei myös kattien kuvista!
    On kyllä jännä tuo Peetun selkä eikä saladalmatialainen ole ollenkaan huono nimi :D

    Lefan mökötyskuva <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja leppoisan joulun toivotukset sinne Paimentolaan.

      Poista
  4. Meillä mä teen pipareita niin, että viimeiset syödään helmikuussa :P Silloin ei kukaan halua edes nähdä moista enää.

    Meilläkin neiti on alkanut elämöidä ja huutaa kuin mikäkin. Kyllä se on varmaan alkuvuodesta tuossa lähi-eläinlääkärissä käytettävä. Hetken aikaa olikin rauhallista öisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissaneidit ovat kertakaikkisen rasittavia karjuessaan lemmentuskissaan.

      Täällä on piparit paistettu ja aivan superhyviä ovatkin. Saa lyödä itseään näpeille jatkuvasti.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com