keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Rykivä kone eli olet mitä syöt


Viime viikolla piinannut räkäflunssa on menneen viikon vaivoja, nyt on uusi viikko ja uudet vaivat. Hirnakan tautikertomus senkun jatkuu.

Syntisäkki

Viimeaikoina on tullut syödyksi luvattoman huonosti, epäsäännöllisesti ja vastoin kaikkia ravintosuosituksia. Jotka toki itsekin tunnen varsin hyvin.

Joku (en se ollut minä eikä Pirkka asu meillä) oli kiikuttanut pöydälle pussillisen gifflareita. Ne ovat ihan hirveitä teollisuuspullia. Mutta kun säkillisen käyttää mikrossa, voi pikkunälkään huitaista helposti monta ja huuhtoa ne alas vaikkapa lasillisella Dr. Pepperiä. Joo, niin minä erehdyin maanantaina tekemään.

Eikä maanantai nyt muutenkaan varsinaista ruokajuhlaa viikonlopun hyvinsyönnin päälle ollut. Päivällisen kuittasin muutamalla juustovoileivällä (paikallista, tuoretta ruisleipää) ja jälkiruuaksi huitaisin ääntä päin liian monta viinirypälettä (mammuttitarjouslaatikko). Ja sitten noita pahuksen gifflareita vielä johokin väliin. Turha kai sanoa, että olo oli tönkkö? No olihan se.

Tiistaina marssin rinta kaarella jumppasaliin ja tarkoituksena oli taas palata liikunnan pariin. Alkulämmittelyjen jälkeen puski hiki pintaan ja paita kiristi entistä enemmän, vatsan kohdalta. Sitten nousi kanelinmaku suuhun. Puolihölkkää kipitin pukkariin, onneksi vessa oli vapaana.

Lopputunnin himmailin ihan itseäni kuunnellen ja vatsani murinoita erityisesti. Olo oli aivan hirveä, pahin pitkään aikaan. Ynnäilin hiljaa mielessäni edellispäivien ruokailuja, viikonloppuna nautittuja viinilasillisia ja muita herkutteluita. Ei se ihme, että aamuinen tyrnimehu pyrki sisäänmenoreittiään takaisin ja pakkohan sekin oli pois päästää. Se ei ollut hyvää mennessä eikä varsinkaan poistuessaan.

Kotiin tultua pikasuihkun jälkeen raahustin petiin ja nukuin huolella pari tuntia. Onneksi Tohtori Koira ja Apuhoitaja olivat antaumuksella mukana tautivuoteellani. Olo vähän korjaantui.

Tohtori Koira päivystää
Koko illan olo oli silti huono eikä ruoka maistunut, niin valtavan kipeä vatsa ja jatkuva puklun maku suussa. Ei tee mieli mitään vaikka tarjolla oli uunissa haudutettua mozzarellakuorrutteista kanaa.

Menin sänkyyn heti kun hevoset oli otettu sisään ja nukuin aamuun asti. Minulla oli suoraan sanoen ähky.

Vielä tänäänkin olo on ollut varsin kiperä, vatsa kramppaa eikä ruoka maistu. Olen kuitenkin pakottanut itseni syömään jotain muutaman tunnin välein. Ihan oikean aamaisenkin söin, mysliä, mustikoita ja luonnonjugurttia.

Tulin siihen tulokseen, että luokattoman huonot ruokailutavat ja äkillinen rivakka liikunta joka jyräytti aineenvaihdunnan käyntiin, aikaansaivat koko 'sotkun'.

Nyt on pakko ryhdistäytyä ja palata kunnolla kuosiin. Pois turhat gifflarit ja vanha kunnon ateriarytmi takaisin. Ikinä en ole ollut totaalikieltäytyjä mistään herkusta, mutta kun kaikkea kohtuudella nauttii niin sepä riittääkin. Eikä niitä munkkeja edes tee mieli kun ei jokaiseen mielitekoon ota.

Illalla meinasin piipahtaa pitkästä aikaa ihan tasamaan kävelyllä, jospa sekin toisi kroppaan happea ja pistäisi aineenvaihduntaan vauhtia. Ilma on ainakin hapekasta, sankka sumu ja kosteus lepää maiseman yllä.

Tämmöistä tällä kertaa.

Apuhoitaja





4 kommenttia:

  1. No kappas kehveliä - toipumisia sinne toivottelen! Pakin sekasin meno on kiusallista, oireilee se sitten kummasta päästä tahansa. Se pahin skenaario on, että molemmat päät pettävät yhtä aikaa.

    Tohtori koiran kuvaa piti katsoa muuten tosi monelta kantilta, ennen kuin hahmottui mikä osa koiraa ja miten päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkaa jo arveluttaa tämä, vaivat vain jatkuvat eikä väsymykselle ole mitään äärtä ei määrää. Voisin nukkua kaiken sen ajan jota en vietä vessassa.

      Tohtori Koira on vinkeä otus, hokasit kai, että kuvassa takatassut?

      Poista
  2. Pikaista paranemista sinne! Onneksi on noita suloisia tohtori-hoitajia siellä:)♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Onneksi niitä on, ei tarvitse yksin kärvistellä. Noiden kahden päähoitajan lisäksi kolme kissaa pitävät hurinaterapiallaan mielen leppoisana vaikka vatsaa väänteleekin. Elmo etenkin on melkein yli-innokas vierihoitaja.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com