Istahdin iltatallista tullessani hetkeksi ulos pihalle unohtuneeseen puutarhatuoliin ja annoin sekä katseen, että ajatusten harhailla.
Siitä se idea aika nopeasti lähti, laukalle. Ei siis mitään uutta.
Huomenna kun saan muut eli asialliset hommat hoidettua, riivin, revin, kuokin ja kitken Kanalian edustalta viimeisetkin viitapiruänkyrän (viitapihlaja-angervo) juurenpätkät sekä kaiken maanpäällisen kasvuston. Kaivan maata pois vaikka metrin, mutta viimeisenkin juurennysän aion tuhota tältä tontilta.
Minähän jo lähestyin tätä kasvustoa muutama vuosi sitten raivaussahan, kuokan ja muiden tuhovälineiden kanssa ja tuhosin siitä silloin 90 %.
Siitä asti on harmittanut loppuun saattamaton työni.
Sanovat, että jokaiselle kasville on paikkansa.
Tämä joutaa meiltä samaan paikkaan jossa arvostetaan juolavehnää, rönsyleinikkiä, vuohenputkea ja muita pyytämättä leviäviä kasveja.
Tuo paikkahan suorastaan huutaa nyt havuja! Otan paremmat kuvat huomenna, näkyy maalattu seinä ja ovi ynnä muut faceliftin tulokset.
Sieluni silmin jo näen tuossa nätin ryhmän havuja, yksi muotoonleikattu nätti muita vähän isompi kuusi (?), katajia, tuijia ja matalampia alaskatsovia ikivihreitä tai jotain. Sinne sekaan vähän kevätkukkijoita ja kenties jotain kevyttä kesäköynnöstä. Tita, olisiko kärhöissä jotain? Vanha kunnon mantsurialainen?
Korkeimpaan havuun tulee sitten sievät luonnonvalkeat talvivalot ja sinne sekaan muutama kivi tai joku muu 'juttu'. Voe kun tulloo komia! Tilataan lauantaille kuivaa keliä ja terävää lapionkärkeä.
 |
| Havuja, prkl! |
Perikunnan vanhimmalla alkoi koeviikko, nuoremmalla se on vasta edessä.
Muualla maassa (tai ainakin maakunnassa) paistoi aurinko, meillä vaihteeksi satoi. Hevoset pääsivät vihreän kimppuun vasta myöhään illalla ja silloinkin sadenutut niskassa.
Piipahdin kaupungissa Äitikullan kanssa eikä huomisen aktiviteetit jää kiinni ainakaan tarvikkeista. Pitää muistaa illan viimeisellä tallikäynnillä laittaa ruuvinvääntimen akku lataukseen jotta aamusta pääsen viimeistelemään Kanalian remonttia. Ne kuuluisat viimeiset listathan siellä vielä odottavat asennustaan. Kanalia odottaa viikkosiivousta, hoidan sen sitten samalla.
Nyt voisi vaikka hetkeksi syventyä ammentamaan ideoita viikon aikana kertyneistä lukemattomista lehdistä, lukemattomiin kirjoihin en nyt jaksa keskittyä.
Tämmöistä tänään.
 |
| Alapihatien havuistutuksia vuodelta 2015 |
Ehdotuksia sataa: se isompi havu voisi olla korkeaksi ja kapeaksi kynttiläksi kasvava serbiankuusi tai vaihtoehtoisesti surukuusi. Ensimmäinen on tiheä ja säännöllinen kasvutapa, toinen on luovasti vaihelevan venkuloiva kapea havu myöskin. Ihan makuasia valita noiden kahden väliltä, eikä tarvitse leikkoa.
VastaaPoistaTuijista pallotuija voisi antaa muotoa tai sitten kultatuija (vaikkapa lajike Sunkist) väriä ryhmään. Valinnanvaraa on - googleta kultatuija.
Itse rakastan pensassembroja, jotka tarjoavat vähän sinertävää sävyä. Havuissa on paljon potentiaalia!
Tässä meidän maut menevät ristiin. Minusta se surukuusi on niin pervon näköinen kuikelo, että en omaan pihaani moista pystykalmoa tahdo. Etsin jotain muuta, tuijakulta voisi olla paljon kivempi kanalan edushavu.
PoistaOnneksi on mistä valita ja aluekin on nyt valmiina.
Heissan pitkasta aikaa! Olin jo valilla huolissani, kun niiden kemikaaliesi kanssa tolskasit, etta meniko nuppi nurin, ku ei enaa paivittyneet sivut ;D Meilla neiti pisti topinaksi tuossa kesan korvalla ja sai sitten isansa kaveriksi ja nyt pihaa koristaa komia valkoinen puuaita (eika tuo isomman tarhan sahkonauha-aitakaan pahalta nayta). Tulevan asukkaan kohdalla ollaan pisteessa, etta ostotarkastus on tehty ja tamma terveeksi todettu ja rahakin on jo osittain vaihtanut omistajaa. Nyt odotellaan kuljetuksen jarjestymista ja mietaan eri tarhakaveri vaihtoehtoja...Jannittavia aikoja siis...
VastaaPoistaHahhaa, en hautautunut kalkkiin ja kaikki on oikein hienosti. Tuossa vain oli semmoinen tauko päivityksessä kun olin sekä laiska että saamaton.
PoistaJänniä aikoja, iloitse odotuksesta ja uuteen hevoseen tutustumisesta. Se on aina niin jännää <3