Rykivä kone eli olet mitä syöt

Viime viikolla piinannut räkäflunssa on menneen viikon vaivoja, nyt on uusi viikko ja uudet vaivat. Hirnakan tautikertomus senkun jatkuu.

Syntisäkki

Viimeaikoina on tullut syödyksi luvattoman huonosti, epäsäännöllisesti ja vastoin kaikkia ravintosuosituksia. Jotka toki itsekin tunnen varsin hyvin.

Joku (en se ollut minä eikä Pirkka asu meillä) oli kiikuttanut pöydälle pussillisen gifflareita. Ne ovat ihan hirveitä teollisuuspullia. Mutta kun säkillisen käyttää mikrossa, voi pikkunälkään huitaista helposti monta ja huuhtoa ne alas vaikkapa lasillisella Dr. Pepperiä. Joo, niin minä erehdyin maanantaina tekemään.

Eikä maanantai nyt muutenkaan varsinaista ruokajuhlaa viikonlopun hyvinsyönnin päälle ollut. Päivällisen kuittasin muutamalla juustovoileivällä (paikallista, tuoretta ruisleipää) ja jälkiruuaksi huitaisin ääntä päin liian monta viinirypälettä (mammuttitarjouslaatikko). Ja sitten noita pahuksen gifflareita vielä johokin väliin. Turha kai sanoa, että olo oli tönkkö? No olihan se.

Tiistaina marssin rinta kaarella jumppasaliin ja tarkoituksena oli taas palata liikunnan pariin. Alkulämmittelyjen jälkeen puski hiki pintaan ja paita kiristi entistä enemmän, vatsan kohdalta. Sitten nousi kanelinmaku suuhun. Puolihölkkää kipitin pukkariin, onneksi vessa oli vapaana.

Lopputunnin himmailin ihan itseäni kuunnellen ja vatsani murinoita erityisesti. Olo oli aivan hirveä, pahin pitkään aikaan. Ynnäilin hiljaa mielessäni edellispäivien ruokailuja, viikonloppuna nautittuja viinilasillisia ja muita herkutteluita. Ei se ihme, että aamuinen tyrnimehu pyrki sisäänmenoreittiään takaisin ja pakkohan sekin oli pois päästää. Se ei ollut hyvää mennessä eikä varsinkaan poistuessaan.

Kotiin tultua pikasuihkun jälkeen raahustin petiin ja nukuin huolella pari tuntia. Onneksi Tohtori Koira ja Apuhoitaja olivat antaumuksella mukana tautivuoteellani. Olo vähän korjaantui.

Tohtori Koira päivystää

Koko illan olo oli silti huono eikä ruoka maistunut, niin valtavan kipeä vatsa ja jatkuva puklun maku suussa. Ei tee mieli mitään vaikka tarjolla oli uunissa haudutettua mozzarellakuorrutteista kanaa.

Menin sänkyyn heti kun hevoset oli otettu sisään ja nukuin aamuun asti. Minulla oli suoraan sanoen ähky.

Vielä tänäänkin olo on ollut varsin kiperä, vatsa kramppaa eikä ruoka maistu. Olen kuitenkin pakottanut itseni syömään jotain muutaman tunnin välein. Ihan oikean aamaisenkin söin, mysliä, mustikoita ja luonnonjugurttia.

Tulin siihen tulokseen, että luokattoman huonot ruokailutavat ja äkillinen rivakka liikunta joka jyräytti aineenvaihdunnan käyntiin, aikaansaivat koko 'sotkun'.

Nyt on pakko ryhdistäytyä ja palata kunnolla kuosiin. Pois turhat gifflarit ja vanha kunnon ateriarytmi takaisin. Ikinä en ole ollut totaalikieltäytyjä mistään herkusta, mutta kun kaikkea kohtuudella nauttii niin sepä riittääkin. Eikä niitä munkkeja edes tee mieli kun ei jokaiseen mielitekoon ota.

Illalla meinasin piipahtaa pitkästä aikaa ihan tasamaan kävelyllä, jospa sekin toisi kroppaan happea ja pistäisi aineenvaihduntaan vauhtia. Ilma on ainakin hapekasta, sankka sumu ja kosteus lepää maiseman yllä.

Tämmöistä tällä kertaa.

Apuhoitaja