Raitista ilmaa kaivoksilla

Ongelma

... ratkaistu!

Sää suosi viikonlopun ulkoilma-aktiviteetteja. Kerrankin.

Lauantaina touhuttiin Kanalian remppa hyvään vaiheeseen, enää sinne tarvitaan pari uutta lamppua ja muutama säilytyskaluste. Ohimennen sutaisin siivouksenkin ja mulkkasin kanaporukoita vähän uuteen järjestykseen. Nyt orppitytöt saavat pylleröidä keskenään, sekalaisen porukan rockeja, araucanan ja sekamixin siirsin kääpiökochien porukkaan. Tasapainotti lattianeliöiden asukastiheyttä kummasti.

Sitten kun alkavat munimaan (nyt tekosyynä ensimmäinen sulkasato), erotan munat helposti jos tarvista. Araucana munii mintunvihreitä, sekamixi samoin, rockit pinkkejä, kääpiökochit valkeita pikkumunia.

Orpingtonin ovat kauheita hosuleita ja tönivät aina (isoilla ahtereillaan) vesikipon nurin josta johtuen purut/hamput ovat märkänä josta seuraa kirpeä kusenhaju josta en tykkää yhtään.

Ideoin äkkiä täsmämitoitetun juoma-astiatelineen ja Iso-J nikkaroi semmoiset. Ne ovat ihan pahuksen hyvät ja ainakin ensimmäinen käyttövuorokausi kehottaa kysymään itseltään miksei tätä älytty aiemmin? Vapaasti saa idean kähveltää omaan käyttöön.

Ja mitä tulee remonttiin, se kyllä kannatti. Muutama valkoinen rima pitäisi maalata valkoiseksi, tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyy ikävästi seinähäkin rakenteita. Niitä vain on pahuksen työläs maalata ilman, että nyppii verkon niitit irti.

Kalleimmat asiat rempassa olivat 3 rullaa Dc-Fixiä Lidlistä (n. 20€) ja litran purkki maalia. Kaikki muut tarvikkeet löytyi omista jemmoista. Sanoisin, että kannatti nähdä vaivaa.

Neljä isoa pienten puolella

Orpingtoneja

Töyhtöhyypät tukanpesun tarpeessa

Rocki tutustuu uuteen vesipisteeseen

Tänään sunnuntaina aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja siirryin kuokkani kanssa kaivokselle. Sille ratsastuskentän A-katsomon istutusalueelle johon alkukesästä latasin paljon valikoituja havuja, hortensioita ja muita upeuksia.

Se piti harata ja kitkeä kunnolla. Nyt se on siinä vaiheessa, että reunaan on helppo upottaa juurimattoa estämään (no edes vähentämään) juolavehnän ja piharatamon leviämistä istutusalueella. Kuunliljat näyttävät vähän nuutuneilta, jos ne eivät tuossa viihdy, pitää siirtää muualle.

Poislähtiessäni kitkin viime syksynä hätäpäissäni kaivamani ruusupenkin tekeleen. Ihan kurja rytöhän se on, pitää rajata sekin paremmin ja tyrkätä kunnolla multaa päälle. Kaksi kolmesta kanadanruususta on kuitenkin kukkinut, keskellä on tyhjää tilaa johon koetan keksiä jonkin kivan kunhan lähden taimistojen jämälaareja tonkimaan.

Ja lopulta pistolapio iski maahan kanalan edessä. Ylimmässä kuvassa näkyy viitapiruänkyrästä viimeiset 10 %, toisessa kuvassa tilanne tunnin päästä, tylytin puskaa oikein antaumuksella ja irtosihan se pentele lopulta. Suurta vahingoniloa kokien kiskoin jokusen metrin juurta irti ja jätin kaivoksen odottamaan istutuspäivää. Tuohon tulee vallan soma havuhommeli.

Uusi aateliskukko

Viikonloppuna ratsastuskentän hiekka pöllähteli ja Otto rehki kankkunsa hikeen. Palkaksi sai hännänpesun ja virkistävän suihkun. Tuo hieno letti oli toki hetken päästä auki ja huolella piehtaroitu tomuiseksi.

Otto on edistynyt isoin askeli kesän aikana ja on kuulema nyt todella miellyttävä ratsastaa. Muutamalla pikku jutulla on saatu poni kuulolle ja tuntumalle aivan uudella tasolla. Mukava seurata ratsukon yhteistyön hioutumista aina vain paremmaksi. Otto on kelpo poni ja loisto-ostos.

Ponimiehellä riittää vauhtia ja intoa. Se pääsi hyppäämään pitkästä aikaa ja pelkän laakaloikan sijaan se joutui sovittamaan laukka-askeleet ensin puomille, sitten hyppyyn, sitten taas pari laukka-askelta ennen seuraavaa hyppyä. Oli oikein tervetullutta aivotyötä ja Ponimies puhkui tyytyväisenä.

Seniorikansalainen värkkäsi omenapiirakkaa ja hyväähän se oli, niinkuin aina. Syksyn ensimmäinen omenapiirakka on ihan niinkuin kevään ensimmäinen raparperipiirakka, vastustamatonta!

Ja lopuksi vielä kattikatsaus, Setä Felix antaa tilaa pienelle, Elmo ottaa oman paikkansa täysin häikäilemättömästi ja toisten kiltteyttä hyväksikäyttäen. Tuo keinutuoli on vielä Felixin pyhä paikka, Veli-Miltonilta peritty.

Viikonlopun kaikkinainen rehkiminen painaa mukavasti lihaksissa ja silmäluomissa eikä Nukku-Mattia tarvinne kauaa vongata.

Uuteen viikkoon, nähdään taas!