perjantai 15. syyskuuta 2017

Hei hulinaa, viikko (vähän toista) kuvina

Työmaa 
DC-Fix vs. filmivaneri: 6-0 
Hienopesu
Hienot vanhat salavat

Kaffepaussi Robbanilla

Kanojen runway 
Pitkät tunnit Kuopiossa

Ihan turha yrittääkään laittaa kuluneita päiviä mihinkään tolkulliseen järjestykseen. Onpahan vaan syyskuu vilahtanut puoliväliin. Keltaisten lehtien määrä puissa lisääntyy päivittäin ja jokapäiväinen syksyinen sade pitää ajankohtaisen vuodenajan mielessä.

---

Sato ei kypsy. Omenapuut katkeilevat taakkansa alla mutta pieneksi jäävät ja viimeiset eivät ehdi kypsyä ennenkuin pakkaset tulevat. Leimukukista iso osa on vielä nupulla ja päivänliljat yrittävät helottaa väreissään, minkäpä nekään pilviselle ja sateiselle säälle voivat, reppanat.

---

Kanalan remppa alkaa olla niitä kuuluisia viimeisiä listoja vaille valmis. Kanat ovat jo muuttaneet sisään ja liiat kukot lähtivät tänään maailmalle. Osaa kutsuu soppatykki, osa pääsee haaremiin hauskuuttamaan kanasia.

Suuri tragedia koetteli meitä ja kanalan väkeä torstai-iltana, pikkuinen hohtavan valkea kääpiökukko otti ns. pataan uudelta kollegaltaan ja pakeni silmittömästi (silmät umpeen muuraantuneina) pimeyteen. En ollut juuri sillä minuutilla paikalla ja paikalle tultuani totesin silmäteräni puuttuvan. Tuntikausia kukkoa etsittiin mutta jos kukko tahtoo piilossa pysyä niin sitähän ei löydä.

Yöllä heräsin ja kuulostelin kiekumista, ei kuulunut. Eikä aamulla näkynyt. Tänään kiersin pihaa ympäri tähyten puihin ja maihin. Kunnes Perikunnan vanhempi suunnilleen suorilta marssi oikeaan suuntaan ja osoitti heinikkoon, siellä se aarre lymysi.

Nyt kukkoparka kököttää kissankopassa varastolla ja parantelee haavojaan. Mutta tallessa se on.

---

Tragediaa ei sen sijaan irronnut vuosikontrollista Kuopion isosta sairaalasta. Tökkivät käden ensin kirjavaksi ja silti piti taas kerran hankkiutua oikeasta reisivaltimosta tähystysasemiin. Alkaa se sisäänmenoreitti olla yhtä arpikudosta ja kiinnikettä, pitkään sai radiologi temppuilla ennenkuin varjoaineet kulkivat sieltä mistä pitikin. Huomasin muuten, että lääkärit ovat kamalan nuoria nykyisin.

Seuraava kontrolli kahden vuoden päästä.

---

Hevoset saivat tuoreet kengät ja ensimmäisen heinäkuorman. Hyvät heinät on tiedossa tulevaksi talveksi ja se on valtavan iloinen asia.

---

Nyt aion keskittyä upouuteen David Lagercrantzin Lisbeth Salander -teokseen ja orastavaa flunssan alkua yritän suitsia lasillisella tanakkaa espanjalaista punkkua. Hirveesti ei nyt nappaa sairastelu. Vaikka eihän se ainaisessa vesisateessa mikään ihme olisi jos vilustumaan päätyisi.

---

Nähdään taas!






4 kommenttia:

  1. Syksy ja flunssat... hyyyyh! Vaan kun kelit kylmenee, niin taudit virkistyy. Kuinka teidän valkosipulit? Meillä aloitin noston, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Sato on ihan keskikokoa, eli kesä oli ihan susipaska. Näiltäkin osin.

    Lääkärit ovat nuorukaisia nykyään. Se on todettu. Mutta hyvää tietää kahden vuoden päähän siirretty kontrolli. Sehän tarkoittaa kovastikin terveen papereita. Onnea siitä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole valkosipuleita vielä vilkaissutkaan, varmaan huuhtooutuneet suoraan kompostiin.

      Voisiko siis sanoa, että minulla on tutkitusti nuppi terve? ;-)

      Poista
    2. Meillä ei ole koskaan tutkitusti terve nuppi. Faktaa. Mutta luova hulluus on alati läsnä, josta nauttikaamme! Kylähullut ovat katoava luonnonvara - meidänlaiset pitää julistaa suojelluksi kohteiksi.

      Poista
    3. Hähhää, näinhän se taitaa olla, fakta homma. Ja mietihän ystäväiseni miten tylsää muilla ihmisillä olisi ilman meitä kylähulluja!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com