 |
| Think outside the box |
Voi että.
Se on käynyt viikonlopun aikaan monesti mielessä ja olenpa tainnut sanoa muutamaan kertaan ääneenkin.
Voi että miten nuo tiput kasvavat. Nyt ne alkavat muistuttaa yhä enemmän rotuisiaan, poissa ovat keltaiset suloiset ja pulleroiset untuvikot, nyt ne ovat ruippanoita esiteinejä ja höntyilevät puolelta toiselle laumana. Tämä uutinen Englannista kertoi myös tipulaumasta, mutta paljon ikävämmissä merkeissä. Voi että, miten ihminen voi olla julma.
Voi ettien että noita teinejä.
Yksi jos toinen kasvatuskeskustelu on kuluneen viikon aikana Perikunnan nuoremman jäsenen kanssa käyty. Ei meillä ole mitään kurivajetta, mutta semmoista teini-ikään ilmeisen olennaisesti kuuluvaa itsekeskeisyyttä on pitänyt kitkeä pois ihan talkoilla. Asioita pidetään itsestäänselvyyksinä ja järkytys on suuri (ja loukkaantuminen myös) kun edes kehotetaan ajattelemaan, että jonkin ns. saavutetun edun voisi oman käytöksen perusteella menettää. Ääneenlausuttu menettämismahdollisuus aiheutti välittömän negatiivisen palautteen. Voi että, onneksi Perikunta on vain kahden jäsenen kokoinen, kolmatta teini-ikää en ehkä jaksaisi käsitellä.
Voi että yksinäisen viimeisiä aikoja.
Tuntuu niin kauhean epäoikeudenmukaiselta, että samalla kun minä manaan Perillisteni puolesta, toisaalla yksinäinen ihminen tekee lähtöä tuonilmaisiin ja aivan yksin, vailla omiaan. Maallista hyvää hänellä ilmeisesti paljonkin on, leskeksi jäänyt ja ilman omia lapsia. Itse en voi tyrkyttäytyä tuon ihmisen sängynlaidalle istumaan seuraksi, en ole sukua enkä oikeastaan huonettakaan. Toivottavasti hoitohenkilökunnalla on hetki aikaa seisahtua hänen luokseen ja vaikka sipaista kämmenselkäänsä. Sytytän hänelle kynttilän ja toivon hyvää matkaa.
Voi että kun sataa lunta.
Sitä on tullut yön ja päivän aikana kymmenisen senttiä, paljon se on jo painunut lämpimän ilman vuoksi. Olisin jo toivonut kesän heräävän ja kevään saapuvan. Voi että kun ei ikinä malta odottaa helmikuuta rauhassa loppuun. Se on kuitenkin kaunein talven kuukausista ja ansaitsisi lyhyydessään erityistä arvostusta.
Voi että. On tää tätä.
Teineistä tuli mieleeni, että ihmettelin tänään teinien itsekkyyttä kaupassa, mutta huomasin samalla olevani itse nössö. Tallilta palatessani olin S-marketin suklaavalikoimaa ihmettelemässä, kun ihmettelemään pörhälsi myös kaksi teinityttöä. Aikansa kun olivat ihmetelleet, nappasi toinen tytöistä suffelipussin hyllystä. Samalla putosi toinen suffelipussi lattialle. No, se pussin ottanut tyttö ei reagoinut mitenkään putoamiseen, toinen tyttö taas tirskahti putoamiselle. Sitten jäivät vielä pähkimään mitä toinen ottaisi ja minä katselin siinä, että ettekö te nyt #*%¤ nosta sitä pudonnutta pussia lattialta takaisin hyllyyn. No eivät nostaneet, toinen valikoi lopulta suklaalevyn ja tytöt häipyivät. Teki mieli sanoa, mutta huomasin itsestäni sellaisen faktan, että koska en näyttänyt mielestäni katu-uskottavalta, niin en uskaltanut ruveta teinejä torumaan. Siis kun tulin tallilta kanalanhajuisena karmeissa vaatteissa, ilman meikkiä crocsit jalassa ja villasukat farkkujen päälle vedettynä. Näytin niin juntilta, etten kehdannut sanoa mitään, vaan tyttöjen häivyttyä nostin itse pudonneet suffelipussin hyllyyn. Että samalla kun järkytyin siitä, että ne tytöt sen pussin oikeasti jättivät lattialle ja toinen jopa tirskui asialle, tuli tehtyä itseanalyysia sen verran, että törmäsin taas samaan, kuin aiemminkin, että kehtaan ojentaa teinejä vain tällingissä. Tyyliin kun entisillä naapureilla oli bileitä, joissa välillä tarvittiin ambulanssia ja mökä jatkui yöhön, niin uskalsin mennä sanomaan, jos olin vielä meikit päällä himassa, niin kykenin mennä valittamaan. Mutta jos olin jo yöpaidassa, niin ihan sama vaikka itsellä aamuvuoro olisi odottanut ilman unia, niin en kehdannut mennä naapurin teineille mesomaan. Että silleen, mitäköhän tästäkin pitäisi ajatella? :D :D Joku katu-uskottavuus ajatus tässä piilee, kun meikattuna asiallisissa vaatteissa voin valittaa teineille, mutta muuten en...
VastaaPoistaMetka ajatuskuvio sinulla. Minä kyllä saatan sanoa jos aihetta annetaan, mitä pahempi takapihan ruusu olen, sitä tehokkaampi vaikutus :D
PoistaJa on todella kotikasvatuksen kukkasia nuo jotka eivät sotkujaan siivoa. Kaupan alalla töitä tehneenä sitä on monenlaista nähnyt, niinkuin varmasti tiedät.
Voi että, tää on niin tätä. Onneksi minulta on noi huolet jo aikaa sitten ohitettu ;)
VastaaPoistaToi tipujuttu on kyl aika julmaa. Miten jollain on varaa heittää rahaa hukkaa? Ei kai noi tiput oo ilmaisia ollut?
Nämä ovat kai niitä oppivuosia, vanhemmuudessa.
PoistaEn voi käsittää tuota tipujen hylkäämistä, eivät ne ilmaisia ole ja kasvatus se vasta rahaa viekin. Kun munintaikä alkaa n. 16 viikkoisena, siinä ehtii tuohonkin laumaan rehua upota.
Teinit on vaikeita tapauksia. Pieniä maailman napoja, joiden elämä keskittyy oleellisesti itseensä. No kyllähän ajan kuluessa näkökulma vähin erin laajenee.
VastaaPoistaMeidän junioriteini pohti lasten tekemistä. Hänestä on käsittämätöntä, että joku haluaa luopua omista tärkeistä jutuista ihan vain vauvan vuoksi. Hän kun on oman elämänsä tärkein ihminen itse. Juuuu-u. Viisainta pidättäytyä todellakin lasten hankinnasta. Tämä tuli siis 16-vuotiaan syvästä analyysistä. Samassa iässä taisin ajatella jotenkin noin itsekin. Tosin ihmettelin vauvojen tekoa, kun voi sen sijaan viihtyä hevosten, koirien ja kissojen kanssa!
Teinit koettelevat, mutta hyvä niiden ajatusmaailmaa on rassata toistuvasti. Saavutetut etuudet eivät ole pysyviä, vakioita ja indeksin mukaan korotettavia :)
Ahhhahaa, teinixien syvälliset analyysit.
PoistaSaavutettujen etujen ylläpito on oma taiteenlajinsa, siinähän opettelevat vapauden ja vastuun tasapainoa.