Kevään merkkejä

Panisitko suuhusi tuommoisen? En minäkään. Se on hevosten hammasraspi ja tuommoisella jynssättiin tänään kummankin ruunan purukalustoa keväthuollon merkeissä.

Käytöskukkanen molemmille erinomaisesta yhteistyöstä ja erikoispalkinnoksi saivat kumpikin matolääkkeet suoraan kitaan. Vähän ne antoivat minulle pahaa silmää ja syljeskelivät matolääkkeen roiskeita. Yrittivät kumpikin tähdätä sylkyklimppinsä naamaani, Otto osui käteen.

Eläinlääkärin kanssa todettiin, että Töttistamman kanssa on nyt hyvät välit kun välimatkaa on reippaat 600 km. Näiden ruunapoikien kanssa on niin älyttömän mukava touhuta kaikenlaisia hoitotoimenpiteitä kun eivät ole mistään milläskään. Kumpaakaan ei tarvinnut edes rauhoittaa raspauksen ajaksi. Ottokin seistä pönötti nätisti kuin seisoisi viikottain raspattavana.

Oton vasemmassa takajalassa on siinä kavion yläreunassa, ruununrajassa, nyt viikonvanha hokinpolkema, tarhassa jotenkin twistasi kinttunsa päällekkäin. Eipä se mitään toimenpiteitä aiheuttanut, vähän niinkuin ounastelinkin. Pidetään päällä suojaputseja ja toivotaan parasta. 

Tämän päivän hommelit ovat varmoja kevään merkkejä. Aina keväällä raspataan ja madotetaan. Parin viikon päästä hiljennyn keräämään aamulannasta näytepalleroita ja lähetän ne madonmuna-analyysiin. Tuloksen perusteella jatketaan madotusta ja ollaan valmiita laidunkauteen.

Ponimies on aloittanut kaiken lisäksi massiivisen karvanvaihdon, pöllähtelee jo oikein lupaavasti. Vuonna 2012 Ponimiehen pylly oli näin pieni ja näin kätevin välinein karvaa irroitettiin jo silloin:

Tämä viikko on ollut perusarkea. Iso-J ollut sunnuntaista saakka reissussa, kotiutuu tänään. Mitään mainittavaa saati moitittavaa ei ole saatu aikaan.

Nukku-Matti on vähän leppynyt, on jakanut vähän tuhdimmat unihiekat koska olen ruhtinaallisia kuuden, seitsemän tunnin öitä nukkunut. Välillä toki herään, mutta uni ei karkaa vaan jatkuu melko pian uudestaan. Näin yhtenä yönä jopa unta, ihan väreissä ja äänet päällä. Aamulla arvuuttelin maata ja valuuttaa kun se uni oli niin elävästi vielä mielessä.

Jätin sitten sovulla pois nukahtamislääkkeet, niistä tuli vain paha olo ja päänsärky.

Kevät selkeästi etenee, linnut pitävät meteliä, räystäät tipahtelevat tippojaan ja hangen pinta vajuu päivä päivältä. Takatalveahan se tietää aikainen kevät, joten ei tässä vielä kannata esikoita istutella porraspieliin. Hiihtolomakin lusimatta.

Huomenna tiput täyttävät kolme viikkoa ja silloin taitaa olla kuvien paikka. Ovat niin rumia juuri nyt, että nauruksi pistäisin jos kehtaisin.  Vaikuttaa siltä, että kukkovoittoista porukkaa tuli tässä lotossa vaikka miten yritin manata kanatipuja. No, aina ei voi onnistua ja mahtuvat ne kukkopojat tuonne kanalaan kasvamaan. Kävi nimittäin niin, että siellä oli tapahtunut varsinainen muodonmuutos. Yhdessä yössä Hertasta tuli Herkko. Ja seuraavana päivänä Herkko siirtyi jo uuteen kotiin kukkoilemaan, kävi tuuri kun ei tarvinnut kirveeseen kajota.

Ja taas mennään, heippa!

Felix