Kanasuunnitelmia

Pieni sussexilainen

Tuossa on toistaiseksi ainoa kuva pikkutipulasta. Loput 6 tirppaa lymyävät kuvanottohetkellä lämpölevyn alla. Nyt päiviä on jo kulunut muutama lisää, tiput kasvavat ja pomppivat yhä pidempiä aikoja poissa keinoemonsa helmoista. Luikahtavat oitis piiloon liikennettä havaitessaan, mutta nopeasti pilkistelevät uudelleen. Kärsivällinen odottaja näkeekin tipujen touhut hyvin, hätäisempi pettyy. Kameraa en ole tuohon pieneen ensikotiin vielä tunkenut, kuvataan sitten kun ovat muuttaneet astetta isompaan, nuorisolaitokseen.

Tämä pikkuinen on siis Light Sussex. Sussex on rotu ja light kertoo värin olevan valkoinen. Muitakin värejä on, Torpalla asuu vain valkoisia, kuvassa taustalla kukko ja pari kanaansa. Tipulassa asuu viisi sussexia lisää ja kanalassa muuan kääpiökochemäntä hautoo helmoissaan sussexin munia, saa nähdä mitä sieltä tulee vai tuleeko mitään.

Kylpylä ja kateelliset

Tykkään kovasti sussexeista, ovat isoja mutta rauhallisia ja hieman pidättyväisiä kanoja. Kukko on komea ja väistää ihmistä olematta silti salakavala. Varmasti näissäkin on yksilöllisiä eroja, meillä on aivan a-luokan porukka. Näistä haukka vei kesällä yhden kanan ja yksi kuoli järkytykseen. Yksi on viimekesäinen kananhautoma, nyt kuoriutuneet ovat siis ensimmäiset konehaudotut omaan kanalaan. Kevään edetessä kanoista joku varmaan lyyhistyy pesään munien päälle, aivan vapaasti saa rouva tahtoaan toteuttaa. Myyn sitten enimmät tiput pois, keväällä menevät varmasti hyvin kaupaksi.

Tipulassa asuu myös kaksi tukkapääkanaa. Tai tipua. Mikäli tuuri on aivan älytön, ne ovat puhdasrotuisia hollannin valkohuntukanoja. Isona ne näyttävät suunnilleen tältä (kuvat netistä):

Kovasti toivoisin tuota alemman kuvan sorttia, se on kana. Ylemmät hipit ovat kukkoja, kuinkas muuten.

Tässä saattaa nyt käydä niin, että hankkiudun vähitellen eroon silkkikanaparvesta ja otan tilalle vallan kokonaan näitä. Ovat juuri sopivan kokoisia talvehtimaan seinähäkissä ja kesäksi näille on pienin ulkotarha aivan onnen omiaan. Pitää vain laittaa kunnollinen kansikin näiden ulkotarhaan, ovat sen verran pieniä, että äkäinen harakka käy äkkiä antamassa tukkapöllyä.

Värejäkin on valittavaksi asti ja omalla koneella voi haudottaa useammankin koe-erän jos valmiita tipusia ei löydy.

Ja sitten tietysti tulevat orpit, Orpington -rotuiset jymykanat. Näitä on pakko saada (kuvat netistä):

Värejä on paljon ja kaikki vallan kauniita. Tykkään kanojen pyöreästä ulkomuodosta. Nämä eivät tarvitse välttämättä kummoistakaan aitausta, mutta kyllä niille pitää aita laittaa jotta Leffe pysyisi erossa kanoista. Eihän se höntti niille pahaa tee, mutta kana tuskin arvostaa koiran suussa saatua kuljetuspalvelua.

Olen alustavasti varannut viisi kananuorikkoa, kaikki eri väriä. Kukon valkkaan myöhemmin.

Näillä talvensydämen puuhasteluilla olen tullut järjestäneeksi itselleni paljon (omaa) aikaa auton ratissa, orpit haen jostain Köyliön perukoilta ja muutenkin kanakyytiä on tiedossa. Eikä Toveri Titan tarvitse edes hippaa huutaa, kun täältä jo lähtee kanakyyti tulemaan. Samalla pitää napata roima havukuorma mukaan Särkältä. Ja jos niitä happomarjoja samalla...

Ihan kiva odotella kevättä ja suunnitella tulevaa. Tämän päivän lumisateet tosin siirsivät kevääntuloa ainakin päivällä, pyh ja höh.

Torpalta ei muuta tänään, adios!