Hajamainintoja maanantaista

Pienet plussapallot

Yllätysvauvat

Jatkan nyt tipujuttuja kun kerrankin on aihetta. Saatiin kanalan puoleltakin jälkikasvua. Tuo mokoma kääpiökochmatami alkoi joskus välipäivinä hautomaan. Eihän niistä mitään tullut, mitä lie hautonut. Välillä viiletteli pois pesästä ja eihän semmoiset moneen kertaan lämmitetyt munat kehity. Tyrkkäsin kuitenkin kanan alle naapuriosastolta muutamia sussexin munia ja samaan pesään käy jättikochkanakin munaamassa, annoin niidenkin olla. 

Eipä mittään, eilen kuului kiivas piipitys tämän matamin helmoista ja yksi tupsujalka siellä oli, toinen on sileäkinttuinen eli sussex. Loput neljä munaa se hylkäsi ja lähti näiden kahden kanssa kulun päälle. Lyllertää kanalan lattialla ja ipanat kulkevat kätevästi helmoissa, näillä on ihan luomu lämpölevy. Mutta vain vähän aikaa, nimittäin kasvavat äkkiä kasvattiäidistään ohi. 

Jännä seurata tätä verrokkiryhmää konehaudottuihin. Hyvin nämä luomut elämässään menestyvät, kanoja jos ovat niin saavat meille jäädäkin. Kukoille tulee lähtö muihin kanatarhoihin. 

Ja jos nyt on vielä epäselvää jollekin, kesällä on ryhdyttävä tarmolla hommiin kanalan remontin osalta, minä tarvitsen sinne vähän lisää talvilämmintä tilaa.

Meripihkasilmä

Maanantai on ollut astetta ankeampi erittäin vähäunisen yön jälkeen. Iso-J lähti ennen sianvinkaisua liikkeelle ja kahisteli pakkaushommissaan ruokottoman aikaisin. Enhän minä siitä enää nukkua saanut, odottelin herätyshälytystä ja manailin huonounisuuttani. Niin lahjakas kun nukkumisessa joskus olin!

Selvisin kuitenkin kaupunkireissusta ehjin nahoin vaikka liukasta oli ja tiet tiuhan lumisateen jäljiltä kynnöspeltoina. Pahan kolarinkin tälläsivät tuossa nurkilla. Kun ajoin kolaripaikalta ohi noin puoli tuntia ennen kolaria, totesin jonossa körötellessäni ettei niin kiire ole, että ohituskaistalle pitäisi lähteä. Vähän myöhemmin joku lähti, sitten lähti auto lapasesta ja törmäsi vastaantulevan keulaan. Onneksi henkiä ei menetetty. Kaupungilta poistullessani paikalla oli enää Destian auto ja pari miestä ihmettelemässä tien kuntoa. Huono se oli vaikka ihan valtaväylää edustaa.

Kotona oli pakko elvytellä itseään vaaka-asennon kautta ja kukapa muu kuin Felix änkesi aivan tuntumalle. 

Naurahdin

Töitä tarjolla, sata vuotta sitten

Nämä pari muuta räpsyä ovat männäviikolta.

Ylempi oivallus pahvilaatikon kyljestä, siellä on ollut pakkaamon puolella ilmeisesti kapinahenkeä ilmassa ja painovaiheessa annettu kommenttia.

Ja tämä toinen on työpaikkailmoitusnäytteet sadan vuoden takaa. Paikallinen sanomalehti julkaisee noin kerran viikossa uutisia lähihistoriasta kahdella aukeamalla. Niitä on hauska lueskella. Maailma on muuttunut ja kieli myös, nykymaailman mittapuussa iso osa jutuista poikisi kanteluita ja kannanottoja epäkorrektin kielenkäytön vuoksi.

Pitäisiköhän näitä säästellä jälkipolville? Kummallekin Perilliselle on säästetty heidän syntymäpäiviensä Hesarit, ehkä se riittää. Kirjoittakoot oman historiansa.

Niin, talven ote ei hellitä. Nyt mittari jököttää kuudessa pakkasasteessa, yöksi ehkä vähän kiristyy. Taivaan pitäisi yön aikana seljetä ja huomenna meillekin paistaa vanha kunnon keltainen mollikka. Luvassa kaunis talvipäivä, kyllähän se kelpaa. Enempää lunta ei nyt enää tarvittaisi, torstaille on siitäkin uhka häälymässä. Pahempana uhkana häälyy epidemiana jylläävä norovirus, ripskakkatauti kaataa väkeä petiin siellä ja tuolla, toivottavasti ei täällä. Voimia parantumiseen ja pehmeitä papereita.

Koska tänään on maanantai ja melko pilvinen sellainen, nappasin kaupan ämpäristä nipun reilunkaupan ruusuja. Näistä iloa ja valoa tähän viikkoon!

Pikkukoiran maanantai