Uusi ajanlasku

Nassen villahousut

Kevät etenee kyllä, mutta sangen omituisin askelmerkein. Pari päivää jatkunut vesisade muuttui yöllä rännästä lumeksi ja haihtuneet hanget ovat vaihtuneet ohueksi lumipeitteeksi. Joka päivän vanhetessa sulaa pois. Viileää on ollut, muutaman asteen plussalla eli sillä keväisemmällä puolella kuitenkin.

Penkeistä punnertaa esiin piippaa ja töyhtöä, silmut turpoavat ja routa sulaa. Suuria myyrätuhoja ei ole vielä näkynyt, ehkä ne ryökäleet kuolivat maksakirroosiin kun täällä on ollut myyrille avokätinen viskitarjoilu suoraan tunneliin. Nyt on viskit loppu ja näyttääpä siltä, että myyräkantakin on harventunut. Ihan turha iloita, ei tätä riemua kauaa kestä siltä uusi, entistä hanakampi myyräsukupolvi on varmasti jo kasvamassa. Ne vanhat palaisivat viikon sinisellä liekillä, viskimarinoituja kun ovat.

Isot kanat ovat päässeet ulkoilemaan niin halutessaan. Ja päivittäin ne ulkona touhuavatkin. Nuoret kukot ovat kauhean tohkeissaan kun hangen alta paljastuu jotain nokittavaa. Titalle on kasvamassa kiva kukko. Se lennähti käsivarrelle yhtenä iltana, vahingossa tosin mutta ei hätääntynyt yhtään. Tiirasi minua silmiin pää kallellaan ja selkeästi pohti mitä pitäisi tehdä seuraavaksi siirroksi. Samainen sankari lennähti aiemmin talvella hartioilleni ja ryhtyi lähentelemään pipon isoa tupsua.
Minä, lievästi lintupelkoinen ihminen, olen oppinut roimasti lisää itsehillintää, kukko on kuitenkin ihan kunnioitusta herättävän näköinen ja kokoinen lintu.

Pienten puolella talvi on muuttanut muutaman varman kanatipun kukoksi ja nyt sitä sakkia pitää harventaa reilusti. Kolme on saanut häätökäskyn, täytyy vain miettiä ensin mihin niitä tarjottelen. Pataan en tohdi laittaa. Eikä noissa pikkuisissa ole syötävääkään.

Nyt on Oscarilla jännää

Eilen istuin illalla Esikoisen rippileirin vanhempainillassa. Siinä hiljaa istuessani tajusin, että tässä tulee muuten oikeasti melkoista hässäkkää keväälle jos meinataan kaikki kuviot veivata ennen Hispaaniaan lähtöä. Parilliset viikot saivat nyt uuden merkityksen, Heidi raportoi eilen, että Töttiksellä oli hännän alla keväthulinat. Se meinaa sitä, että suunnilleen parillisina viikkoina olisi ottipäivät. Pikaisen kalenterin selaamisen jälkeen ynnäilin, että toukokuun viimeisillä viikoilla olisi hyvä kyörätä neitihevoinen orin luokse ja pois se kannattaisi tuoda juhannuksen tienoilla.

Siitä sitten seuraava kuukausi näyttääkin jo onko ns. pulla uunissa vai lähdetäänkö heinäkuulla uudelle reissulle. Aikaahan on aina elokuun loppuun saakka joten ei tässä ihan jäniksen selässä olla. Eikähän nämä asiat ikinä mene niinkuin ihmisen kalenteriin passaa vaan elämä jatkuu tai on jatkumatta ihan omien sääntöjensä mukaan. Sattuma hoitaa loput.

Tutkin eilen tietokannoista tamman emälinjan tiinehtymishistoriaa ja melko säntillistä sakkia ovat sekä tiinehtymisen että varsomisen suhteen. Tähänkään ei voi uskoaan nojata, sattuma on hauska veikko ja sekoittaa pakkaa aina tilaisuuden tullen.

Joka tapauksessa tämän kevään parilliset viikot ovat nyt ajanlaskuni virstanpylväitä ja niiden mukaan mennään.

Rippileiristä sen verran, että me vanhemmat äänestimme yksimielisesti siitä, että puhelimet annetaan yötelakalle jokaisena leiri-iltana. Hyvä niin. Eikä leirille tulla mopolla tai mopoautolla. Sekin on hyvä.

Näissä kuvissa on muuten kirjanpitäjäni uusi assistentti. Kerrassaan hurmaava labbispoika jolla on vielä pennunhaju tallella ja piikit hampaina. Onneksi olen suhteellisen immuuni koiranpennuille, ukkovarpaassa kirvelee vieläkin yhden russelipennun hampaan ote, se yritti ravistaa varvastani hengiltä!

Näissä alkuviikon sutinoissa unohtui ennakkoäänestäminenkin, pahus. Toisaalta en ole ollenkaan varma kenelle ääneni annan ja mitkä numerot lappuun taiteilen. Tein kolme eri vaalikonetestiäkin. Kaikista tuli sama puolue, mutta eri tyyppi.

Olkoonkin niin, että täällä ehdokkaan täytyy läpi mennäkseen kerätä iso potti, ei se vielä takaa mitään. Puoluekuri on tiukka ja kaikkihan ne jollottavat puoluejohdon laulua. Enkä oikein tykkää tämän puolueen linjauksista kaivosten, ydinvoiman ja EU:n lainoitustalkoisiin osallistumisen suhteen. Kovasti ovat yrittäjän kavereita vaalien alla, mutta eiköhän siellä ole jo uusia suunnitelmia pienyrittäjien kuristamiseksi. Ainakaan pienyrittäjille ei ole luvassa sosiaaliturvan helpotuksia, ei edes teoriassa. Sinä päivänä lehmät lentävät!

Päivä jatkuu nyt sillä, että lykkään luurit korville ja koetan taas uppoutua olemaan visuaalisesti virkeä ja luova. Ei helppoa kun remppamies ulisuttaa sahojaan muutaman metrin päässä ja paineilmakompura jyskyttää. Onneksi työmaa päättyy tänään. Sen verran olen suojamattojen alle jo kurkkinut, että harmaa-valkoinen värimaailma on todella seesteinen ja nätti, ihan meni nappiin materiaalivalinnat ja sävyt. Kalusteita pitää pohtia pitkän kaavan kautta. Eikä siihen tarvita parillista viikkoa.

Näin täällä. Ole tarkkana liikenteessä, missä lienetkin! Se nyt vaan on tyhmää ottaa sakot tänään kun on suuri valvontapäivä. Ettäs tiedät.

Joutsenet naapurin pellolla (Esikoisen kuva)