Dodiih!

Minun on pitänyt laittaa tämä kymmenen kohdan muistilista näytille jo pitkän aikaa. Mutta koska laho pää, tulee se vasta nyt. Myöhäistä ei ole milloinkaan, tämä on oikeasti tärkeä asia. Toivoisin jokaisen lasten ja nuorten kanssa jollain tavoin tekemisissä olevan sisäistävän nämä pointit. Niin paljon pahaa mieltä, aivan turhasta, pelkästään siksi, että aikuiset eivät älyä/välitä pitää kaikkia aivopieruja sisällään vaan katsovat oikeudekseen möläytellä, vertailla ja kommentoida.

Tuli tämäkin mieleen kun viime aikoina on vellonut sun minkälaista tissigatea, pyllygatea ja muita first world problems -osaston juttuja. Tietysti yhtenä syynä männä viikonloppuna pidetyt lihasnäyttelyt joista ihan jokaisella iltapäivälehtensä lukeneella on mielipide, viis siitä, ettei oikeaa tietoa kisajutuista olisikaan. Eikä mitään mielenkiintoa ottaa asioista selvää. Yksi tilannekuva kuivan kesän oravan -mallisesta, ruskeaksi värjätystä kropasta ei kerro koko, eikä edes osatotuutta lajista, jota yhä useammat saleilla ja kuntokellareissa äheltävistä harrastavat.

Uskallan väittää, että harvempi kuin joka kymmenes saleilla viikottain/päivittäin treenaavista edes unissaan haaveilee kiipeävänsä spottivalojen loisteeseen kilpalavoille ruskeaksi värjättynä paljettibikineissä tai pikkuspeedoissa pyllistämään ja pullistamaan. Muutama minuutti lavalla ei ole koko laji. Se on ääripää.

Minä ja muu 'valtaväestö' käymme kuntosaleilla ja jumpissa tasan omista (joidenkin mielestä hyvin itsekkäistä ja turhamaisista) syistämme. Minulle ykkösprioriteetti on ollut ja tulee olemaan oma terveys eli kunto eli hyvinvointi. Eli valoisa vanhuus terveemmässä kehossa.

Jaa että mistäkö on nyt Hirnakka ärsytetty? No eipä juuri mistään ja ihan kaikesta. Lähinnä ihmisten jumalattoman kapeakatseinen ja ahdasmielinen maailmankatsomus tässä kevätpäivänä sielua korventaa.

Vaalitkin oli ja meni ja nyt on sitten jälkinillityksen aika. Väärin äänestetty.
Minua jännittää ihan kauheasti mitä tekee vanha kunnon Väyrynen. Muistelen lukeneeni, että mikäli hän ei saa ulkoministerin salkkua, hän lähtee takaisin Brysseliin. Voi että, niin olisikin hyvä. Mitä vähemmän maamme asioista päättäjiksi valitut tyypit änkyröivät, sitä enemmän jää aikaa oikeisiin ja tärkeisiin asioihin. Ei sinne näitä jarrumiehiä ja vänkäreitä tarvita.

Siellä vaan tuntuu olevan nyt ministerinvirkoja kärkkymässä niin isoegoista porukkaa, että yhteiseen hiileen puhaltaminen käy mahdottomaksi. Jokainen toki puhkuu ja puhaltaa mutta lopussa kaikilla on naama noessa. Ja nuotio sammunut.

Mitäs Torpalle. No eipä mitään. Harmaa päivä ja kevät lymyää jossain pilvipatjan takana. Nokka vuotaa, kurkkua kihelmöi ja aivastus toisensa perään tekevät elämästä hieman tylsää.
Sain jo niputettua maaliskuun kirjanpidon ja yhden matkalaskun, tehtyä jonkinmoisen yhteenvedonkin. Tänään pitää muistaa napata Peetu mukaan kaupunkiin. Seuraavat näyttelyt ovat jo ihan nurkan takana ja karvaturri pitää siistiä. Kasvistäti lupasi asian hoitaa joten piski autoon ja matkaan.

Sitä ennen tässä olisi muutama tunti joiden aikana kunnianhimoinen tavoitteeni on pestä Herrasväen eteisen ikkunat. Joka hemmetin ruutu molemmin puolin. Yhh. Se tarkoittaa myös sitä, että joudun hengittelemään kurkkua kutittavaa kevätilmaa ja aivastelen ikkunat täplikkäiksi sitä mukaa kun ne on pesty. Eli aivan hukkaanheitettyä aikaahan se on. Mutta joskus tuokin on tehtävä joten miksi lykätä. Kunpa keksisinkin jonkin syyn jolla lykätä. Voin toki kertoa, että koko aamupäivän olen syytä etsinyt, turhaan.

Ehkäpä siis keräilen ämpärit ja ikkunalastat ja siirryn hommiin.
Ai joo, nyt meillä haudotaan taas. Muuan kiuruveteläinen kanarouva lyyhistyi pesään. Alla on yhdeksän sinisellä ruksilla merkattua munaa. Saapa nähdä tuleeko hommasta mitään ja montako sieltä kuoriutuu, pari viikkoa vielä ja sitten saattaa siiven alla piipata.

Nyt piippaa huono omatunto, siirryn winduksen huuruiseen maailmaan.
Tätä tänään, mitähän huomenna? Parempaa päivää, missä lienetkin!

Kevät tuo katukuvaan vähäpukeiset naiset ja lyhyet hameet!