Marssilla Vappuun

Aina yhtä suloisia

Ja taas ollaan sunnuntaissa. Viikonloppu tuli -ja näköjään myös meni. Mitään suurempia mainetekoja ei muistiin jäänyt, mutta ainakin kaikki Torpan kukka- ja yrttipenkit on nyt siivottu talven roskista. Pientä kukkaa ja muuta punnertajaa puskee hartiavoimin ylös ja ensimmäiset jo kukkivat. Ovat tervetulleita! Ihme ja kumma on se, että liljapenkistä tunkee ylös myös tulppaaninlehteä, tuota myyrien herkkua. Eivät ne pirulaiset siis aivan kaikkialle uskallakaan. Valkosipulitkin pilkistävät jo heinäkatteen alta, panostin sipulipenkin syksyllä (talvella) suhteellisen täyteen. En tehnyt säntillisiä paririvejä vaan kolmen kynnen triomuodostelmia. Näköjään ovat paikkansa ottaneet ja juurtuneet.

Ilahduin kun näin valkosipulipenkkien vieressä, noin metrin turvavälin päässä tiukan kekorivistön, myyrät ovat ihan koko penkin mitalta käyneet turhautumassa ja haukanneet happea metrin välein. Ne ryökäleet eivät todellakaan tykkää valkosipulista (hyvähyvä) ja meillä taitaa olla aika topakkaa kantaa. Iloitsen!

Olkoon sato suuri ja muhkea, käyttöä kyllä löytyy.

Tätä lisää!

Nuorimmainen kävi ratsastamassa Ihmepoikaa tänään sunnuntaina, oli ottanut vähän koelaukkojakin maistiaisiksi. Ihmepoika ahersi koko viikonlopun, tehotreenissä oltiin jo päästy laukan kokoamisen harjoitteluun. Kuulema superkeskittyneesti oli hommaansa tehnyt ja jättänyt renttuilun kokonaan. Paitsi tänään kun piti lähteä viemään tarhakaveria, kolmivuotiasta tammaa tämän ekalle peltolenkille. Silloin oli iskenyt pakki ja jupotus päälle, en liiku! 

Ajelimme juuri tallille kun tämä uppiniskainen poni seisoi jalat harallaan keskellä tietä ja ilme oli juurikin se 'liiku keskenäs, minä jään just tähän koska en tee ylitöitä'. No äkkiä siihen kipaisi ratsuttajan puoliso joka talutti lyhyen, kahden hevosen karavaanin tien päähän ja pellolle. Samaa ylityövastaisuutta oli kuulema ollut koko matkan. Eli se jonka piti olla kärkihevosena, turvasi selustan ja ensikertalainen tarpoi ekana. Käyhän se niinkin.

Paitsi että ei käy. Asia otetaan nyt tehovalvontaan ja kaikki alku- ja loppuverkat tehdään kuulema jatkossa maastossa. Tuon maastoreissun jälkeen Nuorimmainen kipaisi satulaan ja sai herkutella kaikki askellajit läpi, pitkästä aikaa.

Töttistäkin kävin pikaisesti rapsuttamassa, siellä se seisoi hyvin rypeneen näköisenä lauman laitamilla ja armollisesti antoi rapsuttaa vähän kankkuaan aitalankojen välistä. Sokuriakin kelpuutti huuleensa. 

Illalla ajeltiin Nuorimmaisen kanssa kaupunkiin venymään Bodybalanceen ja kyllä vaan tuli tälläkin kertaa tarpeeseen, kireyttä oli taas vähän kaikkialla. Nyt on hyvä ja rento mieli lähteä marssimaan kohti vappuviikkoa. Kalenterissa ei ole mitään ihmeempää,  Peetun silmätarkastus on keskiviikkona, puhtaat paperithan ovat oletusarvona ja sen jälkeen saattaakin Kasvistädin puhelin piipata treffikutsujen merkeissä. Peetu on hottis ja monen muunkin kasvattajan mieleen.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa Torpan ylijäämäkukoista. Molempia pidin kanoina kunnes ne muuttuivat tämmöisiksi. Perhana, olisivat olleet mahdottoman nättejä kanoinakin. Toivottavasti nämä kaksi saavat omat kanaparvensa, nyt käyvät vähän turhan kuumana pikkuväen osastolla. Siellä kanarouvat istuvat orrella ja kukkopojat patsastelevat alhaalla. 

Kanala on nyt siivottu kevätkuntoon ja kohtahan pikkuväki siirtyy kesäasuntoonsa. Nämä ylimääräiset täytyy uudelleensijoittaa ja järjestää parvet vähän fiksummin. Kyllähän niitä kesällä pitää eri leireissä mutta talviasunto on kimppakämppä ja kaikki rodut suloisesti sekaisin.

Mukavaa vappuviikon maanantaita, missä lienetkin! 

Röyhelöheltta

Jestas mikä heittoheltta