Omituista elämää

Siellä se blondi heiluttelee tukkaansa. Koppi on lastattu likaisilla hevosilla ja juhlavan herraskainen vetoauto valmiina koeajoon. Hevoskuljetuskyyti kohti naapurikaupunginosaa voi alkaa. Tuo kahden hevosen lasti ei tuntunut vetoautoon missään, tasaista matkantekoahan se oli.

Silti kopissa odotti hiestä märkä blondihevonen ja viileäncool Vallu. Mitä lie tyttömäistä hätäilyä taas tammalta, se hevonen totisesti jaksaa yllättää.

Tallimies päästi Vallun kotilaumaansa toiselta portilta ja papparainen pyyhälsi kuulema niin vauhdilla  laumaansa, että vetäisi kyljelleen. Onneksi ei tainnut tulla mitään pahempaa, vekki koipeen mutta se ei näyttänyt tämän isännän menoa haittaavan. Melkoisen home coming show'n herra vetäisikin.

Töttis lipsahti laumaan toiselta portilta eivätkä muut hevoset ensin tainneet hoksata, että porukkaan on uinut salaa uusi jäsen. Sinne liinaharjojen sekaan oli helppo maastoutua.

Muiden hevosten mielenkiinto kohdistui Valluun, jokainen vuorollaan kävi tervehtimässä ja jokaiselle tuli palautetta, joillekin inanhdus, joillekin jotain muuta. On se vaan hassu pappahevonen.

Töttis sai kaikessa rauhassa nuuhkia uusien kavereidensa kanssa eikä siitä sitten sen kummempaa draamaa irronnutkaan.

Iltatalliin oli marssinut Vallun perässä ja todennut, että vain yhden boksin ovi on auki enää, sinne siis oman pinkin puurokupin ääreen. Aamukin oli kuulema sujunut yhtä mallikkaasti.

Jos minulla oli jonkinlaisia epäilyksiä Töttiksen suhteen, ne kyllä haihtuivat katsellessani lauman touhuja. Ei sillä ollut ensimmäistäkään hysteriaan viittaavaa ilmettä, ei huolestunutta mutrua suussa eikä muutenkaan hädän päivää.

Tokihan tuleva viikko haetaan lauman järjestystä uuden tulokkaan kohdalla, onneksi Töttis on säyseä ja rauhallinen hevonen. Kunhan on kotiutunut, lähdetään tallustelemaan maastoreiteille, niitä noissa maisemissa piisaa. Asia josta olen avoimesti kateellinen, meillä joutuu joka paikkaan menemään autoteiden kautta ja lisäksi seudulla asuu hevosia pelkääviä/inhoavia ihmisiä. Ja myös niitä yksityistien yksityisyyttä hanakasti vartioivia tyyppejä. Kenenkään kanssa en tahtoisi joutua kahnauksiin joten maastoilu on lähinnä peltojen reunoissa kiertelyä.

Täällä kotipihassakin haetaan uutta järjestystä. Aamurutiinini sujuvat vaikka silmät ummessa, koirille ruuat, takaovesta kanalaan, kanalasta varastoon, vesiämpärit mukaan, tallin läpi tarhaan, ämpärit vesisaaviin, heinät tarhaan valmiilla kassilla, Töttis ulos, kaveri ulos. Sitten koirat ulos ja vihdoin omiin aamuhommiin.

Tänään tuntui ihan hassulta kun ei tarvinnut muuta kuin ottaa koirat ulos ja käppäillä laittamaan kanalaan valot ja päästämään maatiaiset ulos. Ihan toimettomana pyörin pihalla koirien kanssa ja ihmettelin omituista aamujärjestystä. Ehkä tähän tottuu. Heinien vientiaikaan sitä huomaa tekevänsä jonkinlaisia pakkoliikkeitä tallin suuntaan, mutta sitten taas muistaa.

Nyt jää hienosti aikaa korjata tarhan aidat, rakentaa uusi tarha riihen takaiseen koivikkoon ja kenties jopa laittaa se kauan kaivattu kenttä kuntoon. Tarvitaan kaivurimies muutamaksi tunniksi kaapimaan pintamaa kentältä pois ja junttaamaan puhelintolppia aitaa varten maahan.

Kuivakoon nyt ensin tallin piha ja tarha, katsotaan sitten.

Siihen saakka vaan totutellaan hevosettomaan elämään joka sanalla sanoen on omituista.

Subaru on palautettu ja arkeen palattu autojenkin osalta. 

Mukavaa sunnuntaita, missä lienetkin!

PeeÄäs:
on se ihmisen mieli merkillinen. Heti kun ns. arkirealiteetit (hevoset) poistuvat tiluksilta, löydän itseni selaamasta Suomenhevosten orikuvastoja. Täytyy varmaan lähteä talikoimaan tarhasta talven jätöksiä pois, tunnin kun paskassa tarpoo, varsakuume kummasti helpottaa, uskoisin.

PeeÄäs2:
ei se helpota. Kohtalon ivaa, eräs ihminen heitti ilmoille tismalleen sen oriin nimen jota itsekin olen käynyt ihastelemassa moneen otteeseen. Tulisi kyllä parhaimmillaan mahdottoman hieno varsa. Auh.