Kärsivällisyyttä

Tuulen koura on kopaissut riihen takaosaa, tuohan vaatii jokseenkin välittömiä korjaustoimenpiteitä, perhana sentään. En tiedä ovatko vanhat varttikatteet rullautuneet näinä viime päivien mytereinä vai aiemmin.

Tuulinen päivä oli eilen ja kuulema tänäänkin puhaltelee. Minä kuulen tänne tupaan kyllä kolinat ja näen pihalla vellovan oksasilpun mutta en juurikaan mitään muuta kykene tekemään.

Se on nyt nimittäin sillä lailla, että tässä sitä kasvatellaan kärsivällisyyttä. Viimeksi olen sairastanut melko pilkulleen vuosi sitten kun oli se viimeinen megatulehdus. Ja nyt on kurkussa puoli metriä piikkilankaa, hakkaava yskä ja muutenkin potuttaa. Päätä särkee edestä ja takaa, korvat plopsahtelevat kiinni ja auki ja vatsa on karrella yskänlääkkeistä ja strepsilseistä.

Mitään ei oikein jaksa eikä kannata tehdä koska yskänpuuskat alkavat heti. Tänään saattaa kuitenkin olla pikkuisen parempi päivä, se kurkun piikkilanka nimittäin tuntuu nyt vähän liikkuvan. Eli ehkä sieltä jo vähitellen lähtee jotain liikkeelle. Se jotain on varmasti ruma, kiroileva ja pahanmakuinen, mutta häätötoimenpiteisiin ryhdyn kaikella jäljelläolevalla tarmolla. Nyt on voiteluaineena kahvi.

Perillisten kärsivällisyyttä on koeteltu myös. Esikoinen teki eilen urotyön ja sai (?) minut oppimaan kuinka telkkariin saa virrat, kuinka löydän Netflixin ja kuinka saan sieltä toivomani sarjan (Lilyhammer) ekan tuotantokauden näkyviin.

Nuorempi hoitaa kokkailut ja kyökkihommat ja yrittää ymmärtää kähinästä ja raakunnasta ohjeitani.
Onneksi mitään teinidraamaa ei ole näinä ankeina päivinä nähty, minusta ei nyt ole erotuomariksi.

Tämän päivän aion vielä toipua, teen vain minimin ja todellakin vain minimin. Onneksi ei ole mitään ihmeempää sovittuna pakollisiksi kuvioiksi joten kohtuullisen hyvällä omallatunnolla voin vielä yhden päivän sairastaa. Sitten saa luvan riittää.

Remonttimies saapui juuri tavaralastin kanssa hommiin, nyt on kuulema kaikki tarvittava, jopa ne lattiapäällysteet ja maalitkin. Käsittääkseni koko homma meinataan saada pakettiin tämän viikon aikana. Olisipa hienoa semmoinen.

Eteisestä tulee huisan avara kun väliseinä on kaadettu pois. Nythän olisi tuhannen taalan paikka tehdä 'toimiva eteinen' mutta minulta ovat ideat loppu. Tai semmoiset budjettiin sopivat ideat. Tokihan voisin hakea himoamani talonpoikaiskaapit ja systeemit ja tehdä kerralla hienon. Mutta koska antiikkihankintoihin ei nyt löydy ylimääristä massia, on pakko säveltää jotain muuta. Melkein kuulen jo ikealaisen myymälän äänimaailman korvissani. Ja haistaisin lihapullatkin jos hajuaisti toimisi edes vajaateholla.

Katsotaan mihin venytään. Asiasta kukkakeppiin, onpa kiva nähdä taas maassa vihreääkin. Ensimmäisenä lumen alta pungertavat esiin ketkäs muut kuin vuohenputket ja talviot. Ilolla tervehdin kaikkia. Talvio ei nyt varsinaisena 'vihermattona' kasva mutta yrityshän se on tuokin, muutama hassu rankula siellä täällä. Taitaa olla ankea kasvupaikka tuo salavan alusta.

Seuraavaksi ohjelmassa on vielä bonusmukillinen kahvia, pikainen silmäys sähköpostiin ja sitten aamuburanat ääntä (heh) päin ja soffan pohjaan elpymään.

Tähän loppuun vielä muutama hassu koirannaama maanantailta. Koirakuumeelle ei näemmä ikinä siedäty niin paljoa, että immuniteetin saavuttaisi. Aina nuo mokomat näädät ovat yhtä hurmaavia. Onneksi meillä on jo kaksi (keskenään uhittelevaa) urosterrieriä ja kolmas olisi silkkaa ikävyyksien haalimista. Ja onneksi noilla kaikilla on jo omat kodit joita kohti suuntaavat tulevana viikonloppuna. Peetun jälkeläisten kohdalla voikin olla jo tiukempi paikka...

Mukavaa torstaita, missä lienetkin!

PeeÄäs: Kasvistäti hämää, hällä on Golden Ringin fleece mutta sylin täydeltä näädänpentuja.