Majakarin kukko

Siinäpä hän pyllistelee tai keekoilee, Majakarin kukko.
Totuushan on se, että olen autuaasti sotkenut kukot. En enää muista kumpi on omaa tuotantoa ja kumpi haettiin tänne syksyllä. Muistaakseni tämä eka on se meillä kuoriutunut, kanaksi luultu, mutta talven aikana heltan ja harjan ynnä massiivisen pyrstön kasvattanut kiekkumaralla. Toisaalta, kun kanaparvea katselen, luulen että hän onkin tuo ruipeloisempi pilkkupaita. Pitää oikein tarkalla luupilla jätkiä verrata. Uskoisin kuitenkin, että eka veikkaus osuu lähimmäs ja ylempi on Majakarin parven piällysmies. Viime syksyn valokuvista se totuus paljastuu, täytyy selata.

Täällä valkeni vaalipäivä kirjaimellisesti valkeana. Maa on lumen peitossa ja lisää tulee.

Esikoisen kanssa pakkauduimme kiesiin ja kurvailimme Töttiksen luo. Siellä se mussutti paalilla tyytyväisenä eikä ollut millään tulossa porukan luota pois, piti hakea. Sitten piti hakea Vallu.
Onnistuimme sitten säikäyttämään Heidin ja Tallimiehen, ajoivat pihaan eivätkä nähneet Vallua missään. Heidi kurkisti tallin ovesta naama valkeana ja ilokseen huomasi, että Vallu oli tallissa Töttiksen kaverina kauneudenhoitotuokion ajan.

Mukavalta tuntui kun hevonen oli niin rauhallinen ja tyyni. Pari kertaa hörähti kun näki ikkunasta Tuiskun ja muun lauman liikkuvan, mutta ei mitään hätäilyä saati panikointia.

Voi varjele miten sitä karvaa lähti! Luulin jo enimpien lähteneen mutta ei. Niin paljon kuin jaksoi erinäisillä astaloilla hevosta hinkuttaa, sitä enemmän karvaa irtosi.

Harjatessa supattelin Töttiksen korvaan tulevista deiteistä ja ilmeisen kiinnostuneena tamma höpinöitäni kuunteli. Sai myös muutaman vadelmaveneen suuhunsa ja näytti oikein tyytyväiseltä.

Aikamoisen sylyksen hevosen karvaa jo jouhia kannoin lantalaan, pikkuhiljaa villahousut kuitenkin ohenevat ja sileä kesäkarva pääsee esiin. Se tietää myös hevosen värin muuttumista, valkeat päistärkarvat tulevat selkeästi esiin. Erikoinen kesämekko tällä meidän liinaharjalla.
Pitäisi joskus tehdä oikein viralliset geenitestit (whatever) ja tutkituttaa tamman värigeenit.

Tallilta ajeltiin kotikylälle sakeassa lumipyryssä ja onnittelinkin itseäni, että talvinakit rapisevat vielä alla.

Koska oli vaalipäivä ja ennakkoäänestys meni sairastamisten takia ohi, pitihän sitä hankkiutua kunnantalolle oikeutensa käyttämään. Lopullisen valinnan tein vasta kopissa, kompromissiin päädyin eikä ehdokkaani näytä menevän läpi. Onpahan taas lupa valittaa valtakunnan asioista ja asioiden hoitajista seuraavat neljä vuotta. Harmittaa vain se, että ihmiset jättävät äänestämisen väliin 'kun ei kiinnosta'. Pitäisi kyllä kiinnostaa, melko isoista asioista nuo nyt valitut päättävät.

Päivän hyväksi lopuksi kurvailtiin Nuorimman kanssa kaupunkiin venymään ja rentoutumaan Body Balance -tunnille. Tuli tarpeeseen. Koska katson nyt parantuneeni kaksiviikkoisesta räkätaudistani, voin hyvällä syyllä buukata ensi viikolle maltillisen määrän liikunta-aktiviteetteja. Siitä se taas lähtee, arki rullaamaan.

Nyt kuikuilen hetken aikaa vaalituloksia ja sitten onkin syytä painella kiireen vilkkaa Höyhensaarille. Maanantaiaamu on aina armoton ja sunnuntain ja maanantain välinen yö tavallista lyhyempi.

Pari kuvaa kanatarhasta tähän loppuun ja sitten se on moikka.
Mukavaa alkuviikkoa, missä lienetkin!