tiistai 24. helmikuuta 2015

Ei tunnu missään



Tähän alkaa jo tottua. Eikä kuitenkaan totu ikinä. Meillä on vesivahinko.

Ei onneksi niin massiivinen kuin edellisellä kerralla jolloin koko takaeteinen (kodinhoitohuone), kylpyhuone ja sisäsauna menivät remonttiin. Remontin loppusumma oli viisinumeroinen eikä se alkanut ykkösellä. Tarkistin asiaa säännöllisesti vakuutusyhtiön korvauskansiosta ja sydän pomppasi kurkkuun aina kun näin uuden summan joka oli maksettu urakoitsijalle. 

Nytkin on jo tullut sähköpostiin ilmoitus korvauksesta, omavastuu 250 € on pakko niellä. Tässä tapauksessa sekin on vain murto-osa vahingon loppusummasta.
Aineelliset vahingot jäivät tuohon vettyneeseen ja homehtuneeseen pärekoriin jossa säilytettiin sekalaisia muovisandaaleita ja muuta kesäkenkäsälää. 

Kosteusmittaaja tuli kellontarkasti aamulla sovittuun aikaan, oli jo paikalla kun kurvasin pihaan.
Sama tyyppi joka oli viimeksikin. Seuraavaksi tulee purkuryhmän johtaja, purkuryhmä, kuivattajat ja siitä se sitten taas lähtee totuttuun tapaan.

Paitsi että ei näihin vesivahinkoasioihin kyllä totu ikinä. Tälläkin kertaa oli onni matkassa, perusrunkoon ei ole tullut kosteutta vaan pelkästään etueteisen (jälkeenpäin rakennetun) seinään ja lattiaan. Siinä on tuommoinen saappaidenpesuallas jota ei ole käytetty koko aikana kun olemme tässä asuneet. Ilmeisesti sulkueriste on vuosien kuluessa kovettunut ja nyttemmin pettänyt, jolloin pientä tihkumista on ollut ties kuinka kauan.

Nyt noista (melkein) viimeisistä 80-luvun kaakeleista ja klinkkereistä päästään eroon... ei taaskaan siinä tahdissa jossa olisin toivonut, mutta kuitenkin. Koko vesipiste poistetaan ja pesukomeron väliseinä puretaan pois jolloin saadaan paljon avarampi ja valoisampi sisäkuisti. Joskus ostetaan sinne joku passeli kaappi, mieluusti valmiiksi vanha talonpoikaistyyppinen systeemi.

Huoh. Onneksi ja vielä kerran onneksi nyt ei tapahtunut pahin eikä edes toiseksi pahin. Suurin riesa taitaa tulla vieraan väen ramppaamisesta talossa, mutta sekin on väliaikainen riesa.
Onneksi on kotivakuutus.



Muuten elo Torpalla sujuu entiseen malliin. 
Nasse kävi eilen lääkärillä ja eturauhanen oli suurentunut kuten ounastelinkin. Piikki niskaan tuli siitä. Anaalirauhaset olivat täyttyneet ja ne tyhjennettiin (hyh mikä käry). Sydän oli ok ja keuhkot normaalit, mitään viitteitä sydämen vajaatoiminnasta ei löytynyt. Nyt pidän tarkkaa päiväkirjaa mahdollisista oksenteluista ja räkäisistä aivastuksista ja yritetään löytää jokin järkeenkäypä selitys oudoille oireille. Molemmat rekut saivat roiman matolääkkeen eilen ja Nasse nauttii lisäksi kymmenen päivän antibioottikuurin.

Itse olen saanut terveenä kitua, mitä nyt vähän gluteus tykkäsi huonoa eilisestä kyykkäysmaratonista ja vasemman käden peukalohanka otti tänään osumaa puntinkulmasta.

Säätila on vaihteleva, joko sataa vettä tai lunta. Välillä vaihteeksi räntää.
Kissat ovat entisellään, riehuvat kuin riihipirut. Niiltä taisi lähteä pallien myötä viimeinenkin järjenhitu, ei ole jarruja eikä järkeä.

Mukavaa viikon jatkoa, missä lienetkin!


PeeÄäs: Ponimies oli eilen opetellut uuden taitolajin, hevosenkengänheiton. Oli sievästi nakannut toisen etukenkänsä hatelikkoon josta se kylläkin löytyi pienten etsintöjen jälkeen. Niin nätti ja ehjä, että sen saa vielä taottua takaisin. Toivottavasti ei ota tavakseen.



10 kommenttia:

  1. No voihan kehveli! Onneksi on vakuutus. Ja tuleepahan uusittua. Huoh.

    Teidän kissaveljeksille taisi käydä samoin kuin meidän kollipojalle. Pallien leikkuun jälkeen todettiin, että aivosolut meni samalla... Missäs ne miespuolisten aivot sijaitsikaan??? Vähennys aivosolujen määrässä oli meillä ihan ilmeinen. Niitä kun oli alun perin kolme. Yksi jäi. Ihan silmistä näkee kun se yksi aivosolu koittaa toimia ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eniten minua tässä korpeaa se, että nämä tulevat yllättäen ja pyytämättä. En ole yhtään orientoitunut remonttiin saati pikapäätöksiin uusien materiaalien suhteen. Vanha sanonta pitää kutinsa; kyllä pskastakin timantti tulee kun tarpeeksi paineistaa. Hyvä tuli edellisestäkin rempasta vaikka aikaa oli mosaiikkivalikoiman äärellä noin puoli tuntia päätöksen tekoon. Luotan taas kerran alitajuntaan. Se kyllä kertoo miten tulee hyvä.

      Sellainen tasaisen sumakka järjetön katse noiden hullujen silmissä on, ei järkeä, ei jarruja, ei aivoja... elä näiden kanssa sitten :D

      Poista
  2. Argh vesivahinkoa!

    Mutta nyt oli kyllä pakko nauraa tuolle saako tälle edes nauraa -kuvalle. Yleensä ne ei sytytä, mutta toi oli paras! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just, argh ja toinenkin arggggh!!

      Noi kuvat on vähän kaksijakoisia, toisista tykkään ihan hirmusti mutta osa on sellaista öh, oliko pakko piirtää tuo -osastoa.

      Poista
  3. Voi rähmä, tuo vesivahinko. Nuo pienet tihkumiset on vaarallisia, kun ei nitä huomaa edes vesimittarista. Kaverilla oli laajemmasorttinen putkirikko, ja huomasi sen vesimittarin kasvavista lukemista, vaikka kukaan ei vettä käyttänyt.

    Sumujen saarella muistan yhden korjauksen muutaman kuukauden vuokra-kämpästä: foliopaperilla vuorattu ulkoseinää vasten oleva nurkka. Jotensakin minua ei huvittanut ottaa selvää, mitä sen foliopaperin alla oli.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei olisi vesimittarista tuota nähnyt. Mittarikin on tuvan lattian alla kellarissa ja luetaan kerran vuoteen.

      Hrrrr, foliopaketti taisi pitää sisällään yllärin.
      Siskolikka kiersi aikanaan Lontoon seudulla valikoimassa vuokrataloa perheelleen, näki kaikenlaista. Pahimpia olivat ne, joissa kylpyammeen vieressä oli tummunut kokolattiamatto. Kuulema jo ovelle haisi märkä ja home.

      Poista
  4. Eikä! :(
    No jo se nyt koettelee teitä tuo vesivahingon pirulainen.
    Yhdellä tuttavalla muinoin vanhaan rintamamiestaloon hiipi vesivahinko siten, että pesukoneen tulovesiputkesta oli vähitellen tihkunut vettä sinne seinän sisään kunnes seinä "tuli täyteen" ja pullahti ulospäin! Olipa mielenkiintoinen keissi sekin.

    Onneksi on tosiaan kotivakuutus ja tuleepa nyt pakosti sitten sitä pintaremonttiakin vaikkakin pyytämättä. :)

    Toivottavasti kissapoikien aivosolu palautuu ja Nassenkin mysteerilenssu poistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa meillekin tehdään putkiremppaa niin, että putket kulkevat pintavetoina. Hieman hirvittää Torpan alla risteilevien vesiputkien tilanne kun talo elää vuodenaikojen mukaan, kesällä kallellaan toiseen suuntaan kuin talvella.

      Nyt kun muutaman päivän olen asiaa sulatellut, ei se enää tunnu maailmanlopulta. Korpeaahan se, mutta asiat voisivat olla huonomminkin.

      Nasse on ihan pirteä taas, oli tänään tullannut Peetun näyttelykassin ja maistellut kehäkarkkeja.

      Nyt kissat vuorostaan yrittävät päästä apajille...

      Poista
  5. Ainahan nuo v-vahingot ketuttaa mutta ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin; Vika löytyi ajoissa ja nyt tila saadaan rempattua paremmaksi joten siinä mielessä hyvä juttu. Kurjaa sen sijaan on se rahan meno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä tämö tästä. Hieman tietysti vaikuttaa aikatauluihin mutta onneksi Polygonin tyypit on tolkun väkeä ja töllin uskaltaa jättää heidän haltuunsa päiväksi. Tulevat ajallaan ja tekevät siistiä työtä.

      Parempaan päin ;-)

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com