keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Vadelmaveneilyä


Mukavan viikonlopun päätteksi ajeltiin ensin sunnuntaina Inkoon vehreiden peltojen poikki päiväkaffeelle ja minä pitkänhuiskeana ihmisenä päädyin mittatikuksi hujopiksi venähtäneen teinihevosen viereen. Pieneksi jäin. On se vaan mahtihippi se Maestro, varsinainen e-peli.

Iltapäivällä askellettiin Esikoisen kanssa pikamarssia rautatieasemalta Katajanokalle. Hiki tuli taivaltaessa mutta hyvässä järjestyksessä päädyimme vadelmaveneeseen. Enpä ole Mariellalla matkustanut vuosikymm... kausiin. Pikkuisen kulahtanut paattihan se jo on mutta tälläkertaa matkustusvälineen valinnan ratkaisi taxfreen tarjonta (teininäkökulmasta).

Niinpä löysin itseni kl. 17.15 täksärin ovelta, käpälä kahvassa, Esikoinen miehitti viereisen oven. Ja kun paratiisin ovet aukesivat, Esikoinen porhalsi letti läpsyen sille tietylle hyllylle.  Hetkeä myöhemmin korissa oli liuta imelänmakeita Victoria´s secret -malliston bodymistejä ja muita tuoksutököttejä.


Laiva oli lastattu lomailevilla lapsiperheillä ja kuulema kaikki viikon lähdöt ovat täyteenmyytyjä.
Turha kai mainita, että sokerihumalassa riehuvat penskat melskasivat onnensa kukkuloilla peuhutouhuhuoneessa ja vähän isommat hakkasivat silmät innosta kiiluen rahapelejä. Yksikin pikkujonne puristi onnellisena energiajuomatölkkiä ja hädin tuskin ylsi painelemaan pelikoneen nappuloita.

Jotenkin minusta tuntuu, että tämä rakas kotimaamme, kaikessa hyvyydessään suojelee meitä pikkuisen liikaa. Niinkuin nyt sekin, että markettien pelikoneilla on K-18 -kyltit. Harvassa lienevät ne teinit jotka viikkorahansa pelattuaan ovat perikadossa ja taivaspaikkansa ikuisiksi ajoiksi menettäneitä.

Opimme melko pian välttämään ipanakäytävää, siellä oli sangen tömäkkä pierunhajukin.

Söimme mainiossa Tapas&Wine -baarissa, minä hankin ähkyn itselleni tapaksilla, Esikoinen kolossaalisella lohisalaatilla. Kävimme vielä pikaisesti kurkkaamassa yökerhon meininkiä ja minäkin tavoistani poiketen tilasin nostalgian nimissä moskovan muulin. Esikoinen sai nätin ja korean Me, myself and I -nimisen drinksun, alkoholiton tietenkin.

(siirrän tähän pari kuvaa jahka puhelimen kuvavirta ne päivittää)
Nukuin pahuksen huonosti,  kuuntelin jokaista laivan nitinää, natinaa, huojahdusta ja kolahdusta. Käytäviltä ei metakkaa kuulunut eikä kännisten örvellys haitannut. Koska sitä ei kuulunut.

Meriaamiaisen jälkeen lähdimme taipaleelle jota voi hyvällä syyllä nimittää Stockholm Shopping Marathon.

 

Ihan ekaksi piti tietysti kurkata Familjen Bernadotten kämppää. Voihan se olla, että yhdestä ruudusta kurkkasi itse Silvia papiljotit päässä. Ja ihan kuin olisi ollut Estellen tahmasormien jälkiä yhden ikkunaruudun alarivistössä. Mene ja tiedä. Me menimme ostoksille.

Siinä kävi sitten sillalailla, että ensiksi piti löytää Pub -tavaratalo. Koska siellä olisi lisää himoittuja VS -tuotteita. Laivalta ei saatu kaikkea, ei likimainkaan. Lista oli pitkä.
Pub löytyi ja sitten löysin minäkin itseni kartalle kun harhailtiin Stureplanille. Sieltä toki osasin suunnistaa hyvin NK:lle.

Kungsgatanilla Esikoisen silmät lävähtivät lautasiksi, vastaantulijoilla oli VS:n paperikasseja. Se tarkoitti sitä, että kaupunkiin oli avattu myymälä. Eikä mennyt kauaa, kun Esikoinen osoitti vapisevalla sormella kadun yli, siellä se oli.

Sekaan vaan. Lisää tököttejä, lisää imeliä bodymistejä ja lisää huulikiiltoja. Riemunkirjavia pikkareita ja meikkipusseja. Itselle en oikein osannut ostaa mitään, katselin vierestä teinien ja isompienkin tyttöjen haltioituneita ilmeitä ihanuuksien äärellä ja kuuntelin ihastuneita huokauksia. Hymyilytti.

Vihdoin ja viimein tulimme valmiiksi ja pääsimme takaisin raikkaaseen kaupunki-ilmaan. Tukholman katuilma oli oikeasti raikasta kuin islannin vuoristoilma sen hajukakofonian jälkeen.

Kaipasimme kahvia ja fikasimme pitkän kaavan mukaan Espresso Housessa. Jokaisesta annoksesta piti ottaa valokuva ja jakaa se #-merkillä milloin missäkin someversiossa. Teinit ovat ihania. Ihanan pinnallisia ja niin ihanan tohkeissaan. Häshtäg sentään kun tunsin itseni tädiksi.



Omat ostokseni tein nopeasti Lagerhaus -myymälässä. Hauskaa ja hupaisaa arkitavaraa edulliseen hintaan. Himoitsemaani lunchboxia en saanut, joulutavaraa vasta esillepantiin joten ihan näillä arjen perustarvikkeilla vähän hemmottelin itseäni.

Nuorimmaisen mini-Oreot löytyivät NK:n herkkuosastolta ja Tre Kronor -huivin Esikoinen sai Stadiumista. Pappa gillar inte, totesimme ja nappasimme huivin sen enempää miettimättä kuljetukseen.

Mietin tovin jos toisenkin Dalahästar -hyllyn edessä, mutta saituus iski ja tyydyin jääkaappimagneettiin. Kyllä minä vielä joskus ostan pari aitoa, käsintehtyä taalainmaanhevospatsasta. Ovat ne vaan niin periruotsalaisia kapistuksia. Ja istuvat mainiosti Torpan sekavaan interiööriin. Täällä on tilaa kaikenlaiselle tavaralle.


Viiden tunnin maratonin päätteeksi askelsimme takaisin Vikingin laituriin ja arvioimme, että ainakin kymmenen kilometria taivallettiin ihan suomaamatta. Jalat olivat pikkuisen hapoilla ja olisin voinut nukkua suorin sorkin Helsinkiin asti. Ei armoa, pitihän minun sivistää Esikoista Buffet -illallisella ja illan viimeisessä kattauksessa pääsimme keulahytin rauhalliseen tunnelmaan. Sitä ennen piti vielä viimeisen kerran tarkistaa tax freen tarjonta.

Kuten aina, kylmät alkupalat olivat parhaita, lämpimät ruuat väsähtäneitä. Jälkiruokakattaus oli siinä vaiheessa iltaa kuin hunnilauman jäljiltä, sillä lapsimatkalaiset ottivat kaiken irti macaronseista ja jäätelöistä. Minä herkuttelin juustoilla ja taivaallisen hyvällä viikunamarmeladilla. Olisin sitä marmeladia ostanut kotiinkin, mutta taisi olla laivan kokkien oma keitos se. Hyvää oli.
Ennen nukkumaanmenoa kävimme tarkistamassa yökerhon rauhallisen tunnelman ja siirryimme hyvissä ajoin hyttiin. Nyt sain nukutuksi hyvin. Maarianhaminan jälkeen nukuin kuin possu aamuun saakka.

Meriaamiainen maistui taas kiitettävän hyvin ja kun laiva parkkeerasi laituriin, oli ihan kiva tulla sateiseen Helsinkiin.

Taksilla pikapikaa Haagaan, siitä pikapikaa Kartanonkoskelle ja siitä pikana kotimatkalle.
Torpan pihaan kurvasimme melko tarkkaan tasan kl. 17. Hyvä me.
Hejaheja, kotiin on kiva tulla ja hyvä olla.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!

Oli pakko. Oli.













20 kommenttia:

  1. Jopa oli intensiivimatka, uupuneena mutta onnellisena takaisin kotiin. Wellcome back! Pieni loma irrottaa vähän ajatuksia ja rutiineja.

    Täällä kelit kääntyivät kylmälle kantille ja ennustan että valkosipulin istuttajilla on sormet kohmeessa. Siellä ja täällä. Kun ehtis... on taas niin intensiivistä aikaa, että saapa nähdä miten istutusten oikein käykään...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva reissu. Kyllä sai suhata kehä ykköstä itään ja länteen viikonlopun aikana melkolailla. Ja Tuusulantiekin tuli tutuksi. Matkailu avartaa. Nyt nautin kotikaupungin verkkaisesta liikenteestä ja 'ruuhkista'. Viimeksimainituille nauran kolkkoa naurua kehä ykkösen jälkeen :D

      Yritän saada valkosipulit maihin, harmi vaan, että pottumopon käyttäjä on reissussa pari päivää, minä en lähde sillä vehkeellä kyntämään peltoa, en sitten millään. Ehkäpä ne ehtii istumaan vielä tämän kuun aikana, ovat ennenkin olleet ns. viimetipan hommia.
      Silti on satoa saatu.

      Poista
  2. Kappas, nasu-kassi. Mä tarvisin jo itekin uuden. Pitää varmaan tunnustaa, että ollessani toissasyksynä Hollanissa työmatkalla, piti kotiinpaluumatkalla Amsterdamin lentokentällä hankkiutua VS-myymälään, kun niitä ei täällä kotomaassa ole. Mitäs siitä, että mulla oli jalassa järjettömän korkeat kaverilta lainatut numeroa liian pienet korkkissaapikkaat ja se myymälä oli jossain ihan eri terminaalissa, kuin mistä mun lento lähti ja jouduin menemään KOLMEN turvatarkastuksen läpi, että pääsin sinne myymälään, kun lentokenttä oli vähän iso ja piti ihan toiselle puolelle mennä. Onneks tarkastajat oli ymmärtäväisiä, kun kerroin mihin olen menossa. Ne vaan aina kysyi, että koska sun lento lähtee, koska matka myymälään ja takaisin omalle alueelle oli niin pitkä... hehe... ja sit se myymälä oli sellainen kälynen pieni koju, eikä siellä myyty edes niitä rintsikoita. Pahus. No, eihän tässä missään jenkeissä oltu... No ostin kummiskin tuoksun, aluspöksyt, paidan ja semmosta. Ja sain Nasu-kassin, heh :) Vielä se on palvellut, just se oli mukana autossa tässä taannoin häissä, koska olen niin vanha, että piti sinne tunkea varavaatteet, jos vaikka sössin ne päällä olevat kuteet. Mutta vakavasti puhuen, koska vuonna 2005 Sveitsistä ostamani ihana meikkilaukku alkaa olla rikki (vetoketju hajosi kun tungin sinne liikaa kamaa), saattaisin hyvinnii voida ostaa tuollaisen yhdessä kuvassa näkyvän nasu-pussukan käsilaukussa kulkeville meikeilleni. Olis ainakin ne 10 vuotta nuoremmat työkaverit kateellisia ;) Hitto, tässähän on kohta lähdettävä kaupoille :D

    Niin ja Dalahästareita mäkin ottasin mielelläni. Ehkä joskus... Ja tuo viini on paras. Munkin olis varmaan pakko... :)

    Mutta joo, pois tämmöset hankinnat minusta. Tänään tilasin palkkapäivän kunniaksi kinnerpuut netistä ja joku päivä pitäs mennä ostaan heavy duty lihamylly. Ehkä sitten joskus taas VS:sää ja muuta semmosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nasukassipa hyvinkin.
      Tukholman myymälä on keskiverto r-kioskin kokoinen eli hyvin suppea valikoima oli. Keflavikin kentällä maaliskuussa oli isompi kattaus. En ole oikein hiffannut VS:n Euroopan valloitusta. Kaikki nuo kojut ja kioskit ovat ns. Pop-up myymälöitä, tulevat ja menevät. Marbellan myymäläkin oli lopetettu pari viikkoa aiemmin kun menimme sinne.

      Amsterin kenttä on iso, rankan urakan olet nasukassisi eteen taivaltanut. Respect.

      Poista
  3. Olette hyvässä shoppailumaratonkunnossa, molemmat. Urheilusuorituksen jälkeen pitäisi kysyä, miltä nyt tuntuu, mutta en kysy vaan otan osaa, siskon tyttö, nuori nainen, haalii noita VS-juttuja.
    Olen muuten aina tykännyt siitä mustasta veneestä enemmän (salmiakki vai lakritsi) kuin siitä vadelmaveneestä ja olenpa nähnyt päärynäveneitäkin.
    Vieläkö Mariella liikennöi, luulisi sen jo olevan niin laho, että uppoaa.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi Esikoinen ei haalinut kaikkea itselleen vaan listassa olivat myös siskon ja jonkun koulukaverin ostokset.

      Onhan se Mariella jo merimaileja kyntänyt mutta hyvin kellui edelleen.

      Poista
  4. Ihana shoppailureissu oli teillä! :)
    Tukholma on kiva kaupunki ja laivan lipuessa kaikkien niiden "pienten" merenrantahuviloiden ohi ei yhtään käy kateeksi, ei...
    Vaan kyllä oli mullakin aika monta vuosiky... köh... vuotta edellisestä Tukholmanreissusta ennen edelliskesäistä.

    Toivottavasti Nuorimmainen toipui pettymyksestään ja sai teiltä kivoja tuliaisia, jotka innostivat jatkamaan tervehtymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli kyllä kivaa ja tervetullut breikki syksyyn.

      Ottihan se koville jäädä kotiin mutta tuliaiset hyvittivät edes vähän mielipahaa. Tiesi kyllä miksi jäi kotiin ja mistä jäi paitsi. Paino oli pysynyt vakaana ja nyt pitäisi saada lukema alkamaan nelosella.

      Nuo Tukholman saariston huvilat ovat kaunista katsottavaa. Mikä idylli, suoraan solsidanista :-)

      Poista
    2. Aika alhainen tuo paino on, jos tulkitsen oikein sanomasi - siinä valossa, että hän alkoi oirehtia keväällä. Riippuu tietysti pituudesta. Mutta jo se, ettei se laske on edistysaskel. OP

      Poista
    3. Aivan, olet oikeassa. Alhainen on, mutta onneksi mielen puolella on tapahtunut kehitystä. En nyt muista sitä painoindeksiä mutta rutkasti alipainon puolella kuitenkin.

      Poista
  5. Tukholma on avian på Toppen, Nemppa katselee kaihoisin myelin täällä Turussa Vikingin katumainontaa... Milloin Armon saa irrotettua Torpalta tyttöjen matkalle, vaikkapa Stockholms outletiin tai Horse Show:n suunnalla? Nempan maailmankuva uhkaa kapeutua vakavalla tavalla ilman laadukasta maailmanparannusta. Syyslomaterkkuset Perillisille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, matkailu avartaa. Tänä vuonna olen rikkonut omat henkilökohtaiset matkustusennätykseni, neljä maata.

      En usko, että tällä vuodella joudan enää reissuun mutta onhan niitä ihmeitä tapahtunut ennenkin.

      Kurvaile turvallisesti takaisin kotiin sieltä ja muista kepeä kaasujalka!

      Poista
  6. Viime kesänä teimme myös matkan läntiseen naapuriin. Kiersimme Kemi-Haaparanta kautta ja päädyimme aika alas, Rejmyreen ja Eskilstunaan.
    Reissun jälkeen olen vakuuttunut että siellä moni asia tehdään huolellisemmin kuin meillä, ajatuksen kanssa käyttäen järkeä.
    Nostan hattua heidän päättäjille.

    Aika monta leirintäaluetta tuli koluttua. Ensimmäinen yö ja ainut vietettiin Torniossa leirintäalueella, joka oli suoraan sanoen ala-arvoinen. Alue oli lähes tyhjä ja meidät 'määrättiin' paikkaan jonka keskellä kasvoi vankka koivu ... paikka oli myös matkan kaikkein kallein!

    Ruotsin puolella leirintäalueet (=camping) olivat todella siistejä, huoltorakennukset hoidettuja ja vessat kiilsivät puhtauttaan, uimarantoja oli melkein kaikissa paikoissa myös koirille. Ainoa ongelma oli, etten pystynytkään puhumaan ruåtsia kuin alkulauseen, loppuosa tuli aina englanniksi. Hymyilivät hyväntahtoisesti ja silti kaikki sujui mallikkaasti.

    Ruotsin tiet oli hienossa kunnossa, ei ollut pätkäasvalttia ja melkein kaikki ajoivat suositusten mukaan. Jos eksyimme, saimme hyvin apua, jopa bensa-automaatilla isäntää autettiin. Kuulin autoon sisään kuinka edellämainittu puhui isolla äänellä suomea, toinen selitti kärsivällisesti ruåtsiksi. :)

    Ruokakaupat notkuivat vihanneksia, kotimaisia=ruotsalaista tuotantoa. Niistä löysi helposti kaiken tarvittavan ja sain myös huomata, että kyllä ruoka oli huomattavasti halvempaa kuin meillä.

    Kotimatkalla istuimme taasen yhden leirintäalueen laiturilla, 'katsoppa näetkö saman kuin minä?'. Joo-o aivan, ruotsalaiset ostaa Volvoja ja kotimaisia kasviksia ja kotimaisia mansikoita ja kotimaisia Kabe-matkailuautoja ja -vaunuja ... työllistävät itse itseään!
    Minusta se on fiksua!

    Ainoa mistä en tykännyt, oli liian makea jäätelö.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset. Ne osaavat kyllä tehdä kaikesta niin nättiä ja somaa. Mutta ehkä se on juuri se surkea jäätelö, jonka takia puoli valtakuntaa istuu vuorollaan terapiassa rouskuttamassa lesekeksejä.

      Poista
  7. Matkailu todellakin avartaa. Kiitos kovasti käynnistä, mittatikulle ja mallin mittoja hätyyttävälle nuorelle naiselle :)

    Meillä vielä pari päivää lomaa eli lämpimiä terkkuja Turkin Alanyasta. Täällä on mukavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva nähdä, eikä se keppinä seisoskelukaan nyt niin paha juttu ollut. Pääsin aitalankojen paremmalle puolelle.
      Teillä on kuvista päätellen ollut vauhdikasta menoa. Näytti ihan lomalle.

      Poista
  8. Mie oon elossa. Täälläkin suunnalla. Viimein.

    VastaaPoista
  9. Te naiset olette pienestä pitäen samanlaisia koska ihmetököttien sun muiden ostovimma on teillä geeneissä :D

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com