Juhannussää

Nyt kovasti puhutaan, että nämä lokakuun lopun lämpötilat ovat korkeammat kuin kuluvan vuoden Juhannuksena. Piti ihan tarkistaa ja kuva-arkistoista löytyy juhannusaaton kuvista varsin lämpimien tunnelmien kuvia. No hei, vitsivitsi. Täällä on Äitikullan kirjanpidon mukaan ollut juhannusaattona huimat +6° kun meillä oli siellä Hispaaniassa heti aamusta +26°. Monenlaista juhannusta juu.

Olihan meillä tänä vuonna lämpimämpää talvella kun samaan aikaan Hawaijilla hytisivät kylmissään.

Islannissa saimme kuulla kuinka kanadalaiset osanottajat olivat lähteneet jäätävistä pakkaslukemista leppeän lämpimään, tulen ja jään saarelle, kiittelivät kovasti että pääsivät välillä lämpimään.
Lunta oli monessa eteläisen pallonpuoliskon maassa enemmän kuin meillä Perä-Kurjalan kunnailla.

Hulluksi on Luontoäiti tullut ja höperöityy vuosi vuodelta kehnompaan kuntoon.

Toivotaan nyt, että (heti kun minä saan valkosipulit jemmattua maahan) vaihtuisi tämä ilmojen kanssa puljaaminen ja tulisi suoraan talvi.

Tämä viikko on ollut vaihteleva muutenkin kuin säiden puolesta.
Mieliala on kulkenut vuoristorataa sekä minulla, että Nuorimmalla. Esikoinen on siinä sivussa koettanut pysyä kelkan kyydissä.

Maanantai oli ihan kiva päivä, katsottiin leffaa ja pidettiin vanha kunnon leffailta.
Tiistaina jännitys (ja hermot) kiristyivät sitä mukaa kun punnitusaika lähestyi. Ja kun sieltä heltisi koulunkäyntilupa, tunteet olivat ristiriitaiset. Niinpä sitten illalla minultakin paloi käämi ja lähestulkoon myin molemmat hevoset tekstiviestillä. Kyselyjä Ihmepojasta on kuulema ollut pitkin kesää ja syksyä ja ostaja olisi vain puhelinsoiton päässä.

Se soitto jääköön soittamatta. Ihmepojan paikka on täällä. Kotona.

Oma olo oli ihan surkea, sydän hakkasi ja päässä kohisi. Väsytti aivan tolkuttomasti eikä mistään tullut mitään. Just semmoinen 'kaikki kulkee lattian kautta' -päivä, mikään ei onnistunut kerralla.
Koiratkin tappelivat lähes koko ajan, ainakin sitä typerää ärinää ja kyräilyä pitivät koko ajan.

Eilinen keskiviikko oli jo paljon parempi, aurinko saa ihmeitä aikaan.
Niin sain minäkin, otin nyt vihdoin sen askeleen jota olen alitajuisesti karttanut jo useamman vuoden. Sovin Töttistamman omistajuuden siirrosta lopullisesti meille. Hankaluuksiahan siinä itselleen kerjää kun toisenkin hevosen omiin nimiinsä laittaa, mutta toisaalta saa ihan itse päättää mitä hevosen kanssa tekee. Toinen ihme oli lähes ajoissa kirjanpitäjälle toimittamani aineisto. Nyt saa olla tilinpäätöksen suhteen huolettomin mielin. Ainakin muutaman kuukauden.

Iso-J tuli kotiin ja Heidin kanssa tehtiin pikainen kananvaihto lennossa -suoritus. Kaksi nättiä alholaista maatiaistyttöä meille, kaksi kiuruveteläistä tyttöä hälle. Tänään pitää viritellä niille alholaisille nilkkarenkaat jotta ne on helpompi erottaa parvesta.

30.10.2013

Se uusi kukkopoikakin kuuluu aloittelevan kiekumista. Ääni on toistaiseksi varsin kaino: kööö-ö-ööh. Ehkä siihen tulee ajan oloon jonkinlainen nuotti tai peräti sävel. Suurinta meteliä kanalassa pitää vanha kehno Vappupilli jonka rääkyminen raastaa hermoja ja puhkoo tärykalvot. Eipä ihme, etteivät kanat juurikaan muni tätä nykyä.

Tämä torstaikin näyttää toistaiseksi ihan kivalta päivältä. Esikoinen viettää taksvärkkipäivää kotona ja ohjelmassa on normaaleiden tallihommien lisäksi viimeisten laidunkeppien hakeminen pellolta. Ja varmaan jotain muuta pientä. Eilen tuikattu HPV-rokote tuntuu hänellä käsivarressa vielä, joten isompia urakoita en tohdi nyt teettää.

Oscar ja Felix aiheuttivat aamupäivällä hermojen kiristymistä pudottamalla arvokkaan pronssisen patsaan lattialle ja siitä murtui kaksi osaa. Muuten niillä roistoilla menee hyvin. Ja vauhdikkaasti.

Nyt pihalle ja hommiin, ei tästä muuten valmista tule. Mene sinäkin, missä lienetkin!