Lokakuu on täällä

Aamut ovat olleet kylmiä, tänä aamuna tehtiin mittarissa pohjat. Tai miten sen nyt sanee kun elohopea rojahti rutkasti nollan alapuolelle? No ihan miten vaan, oli pakkanen.
Koirien kanssa kipaistiin rapisevan  nurmikon halki pellolle. Koirista oli jännä pyllistellä rapisevassa heinässä ja melkoista akrobatiaa kumpainenkin koira harrasti kunnes sopiva äkistyspaikka ja -asento löytyi.

Sinne jäivät pökäleet somasti syysaamuun höyryämään.

Koska aamu oli pikkuisen aikataulun suhteen väljempi, otin kameran mukaan ja kävelin pidemmän lenkin ilman koiria.

Onhan tämä ihan nätti alku koettelemukselle nimeltä Pohjoismainen kaamos.

Erityisesti minua puhutteli tämä auringonkukan asento. Ei enää kurkottele taivaita vaan nöyrtyi kylmän höngän edessä ja kumartaa todella syvään.

Jotenkin ymmärrän auringonkukkaa.
Kyykyssä tässä ollaan, tiedätte kyllä minkä kanssa.
Taas lähti matto jalkojen alta. Huomenna on punnitus joka varmistaa oman käsitykseni asian nykytilanteesta.
Huokaus.

Muilta osin Torpan asiat ovat melkolailla mallillaan.

Pikkupojat kasvavat ja käyvät yhä hömelömmiksi. Veljesten R.I.P. lapsuudesta tuttu mätkähtely ja kaahailu, ns. mattosurffaus ja sisätilaparkour ovat taas kuuminta hottia.

Sattuneesta syystä omat hermoni eivät ole yhtä notkeat kuin silloin neljä vuotta sitten ja Pikkupojat saavat jäähykomennuksen huomattavasti vähäisemmistä rikkeistä kuin Veljekset aikoinaan.

Mainittakoon nyt, että kumpikin torvelo on onnistunut pudottautumaan Esikoisen huoneen ikkunasta vähintään kerran. Pudotusta on kuitenkin jokunen metri, mutta onneksi mitään pahempaa ei ole sattunut ja lähinnä itsetunnon kolhuilla ovat selvinneet. Onhan se nöyryyttävää niin itseriittoisille kissoille lipsahtaa sillä lailla hyttysverkosta (joka on nidottu ihan oikeasti kiinni) läpi ja rojahtaa maahan.

Hevosilla menee hyvin, yhteiselo on leppoisaa ja rauhallista. Kävimme tiistaina katsomassa sitä yhtä Skandinavian Hunksia (Poni S.) ja hyvinvoivalta hän näytti. Kun huomasi, että Nuorimmainen tuli boksiin, tarjosi oitis ahteriaan rapsutettavaksi koska vain Nuorimmainen osaa rapsuttaa oikein.

Poni S:n kisaura ei välttämättä alakaan tulevana sunnuntaina koska ratsastajalla on laiduntalkoot. Harmi, olisi ollut aika siistiä nähdä Poni temmeltämässä kouluradalla C -ohjelman kiemuroita.

Ehkä sitten ensi keväänä. Poni tulee kotiin varmaan kuun loppupuolella, katsotaan nyt ainakin tuo syysloma ja vähän päälle. Meillähän täällä on syyslomaa koko viikko.

Perjantain ohjelma on taas sangen mielenkiintoinen, Nassekin pääsee trimmiin. Minä jo tänään kävin. Ruoskasta lähti 15 cm pois ja vähän fiksattiin värejäkin. Niskahiukset ovat nyt hassun huurteiset lilat mutta se näkyy vain vähän. Muuten pidättäydyttiin tässä kuuran väriskaalassa, kylmiä sävyjä.

Kiesi pitäisi katsastaa ja kun siinä palaa pari harmillista värivaloa, ne pitää hoitaa ensin sammuksiin. Siinä on vain semmoinen mutka, että kun valot on taas saatu sammuksiin, pitää ajaa suoraan katsastuskonttorille ja toivoa, että saan ajan heti. Ja sitten pitää toivoa, etteivät ne valot syty kun katsastusinssi starttaa.

Yritin jo ehdotella autopajalle, että jospa mustalla tussilla suttaisi sen moottorivalon ja yhden toisen pimentoon. Ei kuulema toinna kokeilla.
Huoh. Kaikenlaista vaivaa ja riesaa.

Nyt on otettava pihakierros, taputeltava hevoset yöunille ja hankkiuduttava itsekin lepoasentoon.
Mukavaa perjantaita, missä lienetkin!