Niin se aika kuluu. Pikkupojan ensiaskelkengät on nyt tampattu sileiksi ja on aika nakata ne muistojen laatikkoon. Sinne Herra Harmaan nahkapäitsien, riimunnarun ja nimikoidun satulahuovan sekaan.
Tänään Kengittäjä-Janne kilkutteli kaikkiin neljään vetävään jalkaan hokkikengät joissa lisävarusteena tilsakumit. Ei-hevosväen huomioon; tilsakumit estävät lumen paakkuuntumisen kenkään ja kavionpohjaan. Niitä paakkuja sanotaan murrealueesta riippuen tilsoiksi tai tieroiksi. Minä puhun kökkäleistä.
Poni S. pitkästyi silminnähden ja yritti mm. istahtaa Jannen olkapäälle takajalkaa laitellessa. Kun ei onnistunut, päästi kunnon jysäyksen poninpapanoita. Onneksi kengittäjä oli juuri oikaissut selkänsä ja pommi mäjähti ohi.
Hyvillä mielin jätin Ponin tarhaan ja totesin, että kauhea ikävä sitä ketaletta jo on. Iltapäivällä kävin vielä viemässä valkosipulirouhepurkin tallille ja kukapa muu kuin itse tähtisilmä sieltä killisteli kovin uteliaana. Snif.
Se toinen neliveto... nelipyöräinen pikkukiesini, aiheutti tänään kohtuullisen roimaa sadattelua hyytyessään liittymään kiihdyttäessä, hyrskyttäessään kuin traktori tyhjäkäynnillä ja sammahtamalla pari kertaa liikennevaloissa. Lienee jotain kastumista tulpissa, huomenna pajalle ja peli soimaan.
Sanonko vielä kerran, että v-käyrä alkaa olla tapissa? Tappina otsassa? Sielläpä just!
Säistä sen verran, että pakkasta on pidellyt. Yöllä on jo roimasti yli kymmenen asteen, hevosten tarhavesi jäässä ja kanalassa kiivas pajatus kun ei ulkona tarkene. Lunta on maassa muutama sentti, just sen verran, että hevoset pysyvät puhtaana, koirien tassuissa ei kantaudu rapaa ja muutenkin piha siistinä. Tosin saisi tuo pakkanen nyt sen verran hengähtää, että saisin ne valkosipulinkynteni maan poveen.
Kyllähän ne itävät toki tuolla varastossakin mutta olisi kivempi saada ensi syksynä muhkea sato.
Eletään toivossa ja luetaan muutama katuva loitsu, jospa se syksy vielä tekisi comebackin ja saisin viljelyshommat kunniallisesti pakettiin.
Tämmöistä killutinta katselin tiistai-iltapäivänä kun kävin mittauttamassa verenpaineita, harmiton pikakeikka päätyi petiin koska lukemat alkoivat kakkosella. Onneksi pääsin illaksi kotiin. Kyllähän tästä jatkoa seuraa, lääkitys nyt ainakin ja jotain muita tutkimuksia. Niitä en nyt jaksa enkä viitsi miettiä. Keski-ikä painaa päälle. Tai kyllä kai tämä on lähinnä stressiperäistä vaikka sukurasitettakaan ei sovi unohtaa.
Tänään on jo ollut melkein entinen vauhti päällä. Paitsi että päätin pysähtyä vielä yhdelle ylimääräiselle poninrapsutustauolle, se on nimittäin semmoinen juttu, että hevosen kiittäminen ei mene ikinä hukkaan.
Viikko kääntyy lopuilleen ja toivottavasti huominen on yhtä aurinkoinen kuin tänään. Vaikuttaa nääs mielialaan melkoisesti.
Hymyile sinäkin, missä lienetkin!
 |
| Poni S. 2-v, kesällä 2011 |
PeeÄäs:
minua niin kovasti huolestuttaa se ruotsalaisten sukellusvenejahti. Löytäisivät nyt edes tyhjän smirnoff -pullon tai jotain kun kohta koko maailma nauraa niille. Nyt jo kaikenmaailman jethro/putin/arman -meemejä netti täynnään. Nyt tarvitaan kuninkaallista panostusta!
Kiitos kuvista ja hyvästä mielestä joka tuli tätä postausta lukiessa vaikka sun verenpaineesi onkin asia joka pistää hirvittämään. Tiedän että sulla on huolta ja murhetta ja on hommia jotka pitää hoitaa mutta jos ees vähän hitaammalla tahdilla. jooko?
VastaaPoistaKaikkea hyvää teidän porukalle - elikoita myöten <3
Tiedätkö, siinä noita verhojen rantujen värikertoja ja kattoruutuja laskiessani mietin kyllä, että voisi kai sitä ottaa joskus vähän hitaammin. Näennäisesti elämäni on kai aika leppoisaa, rouvanpäiviä, mutta päänsisäinen vipinä onkin vähemmän leppoisaa.
PoistaNiinpä minä ihan tosissani mietin, että tälle lavitsalle en ihan heti samasta vaivasta uudelleen halua, etenkin kun sydänfilmiä otettiin ja nitrosuihkeitakin piti niellä.
Ehkä mä voisin edes kävellä vähän hitaammin? Ja rapsutella hevosia pidempään. Useammin.
Kiitos itsellesi.
Hyvä juttu - kunhan muistat sitten kans pitää tuosta ajatuksesta kiinni.
PoistaJep.
PoistaSiis toi sun pönkyläponi on kyllä oikeesti ihan käsittämätön luonnonlahjakkuus. Jätkä on nuori ja oikeasti hyvin-vähän-aikaa-vasta-ratsastettu ja tyypin muotokin on kuin oppikirjasta. Mieletön juttu! :)
VastaaPoistaVerenpaineesta sen verran, että eräs hyvin läheinen viisikymppinen työkaverini sai pari vuotta sitten niin kovat verenpainearvot, että lääkäri olis laittanut lääkityksen, mutta kaveri ei sitä halunnut. Hänellä on myös sukurasitetta kovasti asian suhteen, mutta siltikin. Hankki verenpainemittarin sitten kotiin ja oppi huomattavan nopeasti, että hänen paineensa on tasan stressisidonnaista. Oli silloin töissä kriittiset hetket, että meneekö firma ympäri ja lisäksi työkaverilla siihen liittyen henk.koht. juttuja, niin stressi nousi. Mutta kun kaveri sitten tajusi, mistä verenpaineet johtuu, onnistui ottamaan jonkun niskalenkin stressaamisesta ja rauhoittamaan mielensä ja suhtautumaan asioihin niin, että olkoon miten on eikä stressaamalla parane. En tarkoita, että toi sun stressi olis yhtä helppo siirtää osastolle ei-sen-väliä, vaan sitä, että voi myös olla, että kun tilanne jossain vaiheessa helpottaa, palautuu sunkin arvot normaaleiksi, etkä välttämättä tarvitse vielä "keski-ikäislääkityksiä" ynnä muuta hoitoa ja seurantaa. Tai hyvähän se on kaikkea seurata, mutta kuitenkin, ei välttämättä ole kyseessä täysin pysyvä vaiva :)
Mulla on ollut Ponin kanssa silmitön tuuri eli Peikkomainen flaksi kun saatiin juuri tuo ihminen ratsuttajaksi. Kaikkein parasta jälkeä tulee silloin, kun ratsuttaja oikeasti tykkää työstettävästään. Eikä varmasti ole pitäjän kallein ratsuttaja. Mutta meille paras <3
PoistaOnhan toki tuo Ponikin melkoinen pakkaus, perinyt isänsä liikehdinnän. Uskon mielelläni, että pitkä ja huoleton lapsuus tässä meillä on myös osaltaan auttanut sitä, että opinhalu on syntynyt ponissa itsessään, ei ole hosuttu liikaa ekoina varsavuosina. Nuo vuonikset kun ovat kuulema vähän hitaampia, myös kehityksessä :D
Minä ajattelen ihan samoja latuja kuin sinun kertomasi. Siis minulla ei ole ollut mitään ongelmaa verenpaineiden kanssa ennen. Ennen perheeseen luikeretanutta sairautta. Siis minähän kiihdyn nollasta sataan salamannopeasti mutta tämä on kyllä mielestäni hyvinkin stressiperäistä. Selkeä seuraus viimeisten kuukausien levottomista ajoista, huonostinukutuista öistä ja muusta tohinasta.
Niinpä en ehkä ihan vielä huomenna ryntää pillerikaupoille vaan odottelen ainakin viikonlopun yli, mittautan arvot uudelleen tiistain tapaamisessa ja koetan ottaa oikein iisisti nämä välipäivät.
Munhan käsittääkseni pitäisi olla kohtuullisen hyvässä kunnossakin. Salille en tosin ole viime aikoina kovin usein päässyt. Eikä ole huvittanut. Joku etiäinen sanoi, ettei nyt parane hosua sen uuden, entistä vaativamman treeniohjelman kanssa.
Mie raportoin, jatkoa seuraa :D
Blogger sitten nielaisi eilisen viestini ja palaan siihen sitten vaikkapa myöhemmin. Otathan iisisti ja toki säännöllisellä kotimittauksella voi seurata vp.arvoja, se kertoo kyllä lyhyelläkin aikajaksolla vuorokausikohtaisen vaihtelun. Se ei kuitenkaan liene keski-ikäisyyttä että noudattaa tarvittaessa, vaikkapa lyhyenkin ajan tarvittavaa hoitoa. Se ei välttämättä tarvitse kestää kauan mutta saattaa olla siinä tilanteessa kuitenkin indisoitu. Marralla lienee elämää suurempaa tietämystä, , huomioiden taannoiset kommentit eläinlääkärinsä strokesta...
VastaaPoistaPillerit haettu ja aloitettu. Varaan kardiologin tapaamisen ja kysyn mielipiteen. Sitten vasta lähden näiden tk-lääkäreiden arvuuteltavaksi ja kuntopyörää polkemaan. Voi niillä kyllä stetoskooppi tutista kun meitsi loikkaa sen fillarin kyytiin ja ryhtyy sotkemaan :D Olisipa mahdollisuus suorittaa rasituskoe salin porraskoneessa, tulisi kunnon lukemat ja sykkeet :D
PoistaTädin pyrstöstä tykkää muutkin kuin Vallu! Jos ne nyt hänen pyrstönsä kuvassa on. Jaksamista kovasti, sitä työ tarviitte!
VastaaPoistaSama pyrstö :D
PoistaPienempikin huoli tuntuu ihmisessä fyysisesti, puristaa rintaa ja vie unet. Pidä huolta itsestäsi, toivottavasti löydät mukavan karvakuonoterapian lisäksi keinoja rauhoittaa korkeaa verenpainetta! Paljon, paljon tsemppiä myös nuorimmaiselle!
VastaaPoistaSun hevoskuvat levittävät täällä satojen kilometrien päässä hymyn huulille ja nostavat mielialaa. Kaikilla hevosilla näkyy olevan kivaa. Töttis ja Vallu ovat kuin kuherruskuukautta viettävä pariskunta ja ekaan duunipaikkaan päässyt Poni aloittelee tohkeissaan lupaavaa uraa. :D
Mullakin on palstan viimeiset hommat jääneet viime tinkaan.
Asiaa lykkäsi taas vähän se, että viime viikonloppuna piti tyhjentää loput tavarat muorin talosta kun siitä allekirjoitettiin kaupat. (Vieläkin tuntee rangassa sen kaiken kantamisen.) Vähän jännitti onko pellossa pakasteperunaa kun tulen kotiin. Ei onneksi. Nyt odotan sunnuntain leudompaa säätä ja laitan sitten valkosipulin kynnet maahan. Samoilla linjoilla ollaan...
/Anu
Karvakuonoterapiaa on tarjolla lähes joka suunnalta, aina tuplaten. Juuri nyt Oscar ja Felix esittelevät huimia perjantaimoovejaan, koirat touhuavat toisaalla ja kohta otetaan ne suurimmat talliin.
PoistaKiva jos kuvat tuovat iloa, sitä vartenhan niitä aina joutessani räpsin. Yleensä parhaat kuvat tulevat Perillisten toimesta, se on se spontaani ote varmaan joka vaikuttaa. Omat kuvat on yleensä vähän ottamalla otettuja, tekemällä tehtyjä.
Luota vain, kyllä se valkosipuli joutuu vieläkin. Ensi viikolle on luvassa lämmintä ja kunhan tuo pintajäykkyys mullasta sulaa, on hyvää aikaa myllätä penkit ja työntää höysteet sekaan.
Verryttele selkäsi hyvin, tuommoinen kantamishomma ja jossain vaiheessa kuvioon astunut väärä nostotekniikka (väsymys) tekevät pitkän kipeän.