Tuo mainio vaari harmaissaan

Nasse, laidunportin helposti lahjottava vartija

Jatketaan tätä Torpan Eläinten viikkoa näyttämällä vihdoin kuvat Nassen muodonmuutoksesta. Aluksi arkipukukierros. Tuo harmaa Chewbacca istuu melkein tasan tarkkaan laitumen veräjälangan alla. Raja kulkee suunnilleen koiran tassujen edessä olevan risun kohdalla. Tämä turvaväli siksi, että Nasse kusaisi muutaman kivuliaan kerran paimenlankaan. Vahingosta viisastuu, näemmä.

Nassehan on kasvanut hevosten parissa. Ensimmäisen kerran se pääsi tallille mukaani ollessaan noin 3 kk. Siitä eteenpäin se kuului silloisen tallimme koirajengiin. Hääräsi Herra Harmaan Hevosen kanssa jotain hämäriä koira-hevos -juttuja. Mutta sitten Nasse teki emämunauksen, kusaisi hevosen nähden tämän heiniin. Siitä ei hyvä heilunut, heilui hokkikavio ja tallinkäytävällä sinkoilivat kipunat. Nasse sinkoili samantien tallista ulos ja istui hyvin loukkaantuneena auton vieressä odottamassa kotiinlähtöä.

Tuli kuitenkin jatkossakin maneesiin, hölkkäsi Herra Harmaan perässä monen monta kilometriä tai seisoi keskellä juoksutusympyrää. Nassen tähtihetkiä ovat varmaan olleet viime joulukuinen Veteraanivoittajan titteli ja se, kun pentusena pääsi kansainvälisestikin ansioituneen kouluratsastajan toppaliivin sisään eräässä valmennuksessa.

Vitsit sikseen, uskon, että arki on parasta juhlaa Nassenkin elämässä.

Viime perjantaina oli Nassella parturiaika ja korkea aika olikin. Tuosta ensimmäisestä, syyskuussa otetusta kuvasta turkki vielä hieman reuhahti. Rouva trimmaaja nyppi ja nyppi ja tuloksena oli sitten näin simpsakka kaveri:

Nassen pointtihan tässä poseerauksessa on se, että juuri tuohon kohtaan portaissa töhöttää lämpöilmapuhallin kaikkein parhaiten. Vanhoja luita taisi hieman kolottaa syysviileät ja kun vielä pitää alushoususillaan kirmailla, on syytä hakeutua lämpöön. Tuo oli myös yksi Veljesten (R.I.P.) lempipaikoista.

Tuossa on myös erinomainen vaklauspaikka, näkee eteisessä liikkuvat, kuulee sopivasti tuvan äänet ja etenkin, pystyy tarkkailemaan Pikkupoikien liikehdintää kerrosten välillä. Pojat tosin piutpaut välittävät porrasvahdin ärinöistä, loikkaavat liitoloikalla yli.

Nasselle sattuu silloin tällöin ns. black outeja. Viimeisin ihan lähiviikoilta. Se taisi olla se myrskyn jälkeinen raivaustyömaa jossa Nassekin hääräsi pomona. Ensin se piski oli ihan siinä ja hetkessä tiessään. Ei löytynyt mistään. Ei niin mistään.

Koska viereinen tie on niittänyt kallista satoa, oli tärkeää löytää koira hetimmiten. Niinpä sisätilojen tarkastamisen jälkeen Iso-J lähti autolla suuntaan a ja Esikoinen fillarilla suuntaan b.

Iso-J palasi kohta ja apukuskin penkiltä löytyi Nasse. Äijä oli pötkinyt kaikessa rauhassa, hyvin määrätietoisesti kylälle päin. Ja hämmästynyt ihan kauhiasti kun tuttu tyyppi kyseli autoon.

Nykyisin Nassenkin ulkoilu tapahtuu hyvin valvotusti. Peetuhan on ulkona aina hihnassa (pitkä hevosten juoksutusliina) tai vain takimmaisella pellolla vapaana. Ei ollut ensimmäinen erreyksissä poistuminen, joten tuon harmaan vispiläkintun tekemisiä pitää seuraila. Vaari on vikkelä.

Tämä päivä on alkanut ihan normaalisti mutta sitten hakkaava yskä ja mahdottoman kipeä olo pakottivat sänkyyn. Vähitellen hissutellen olen toimittanut asioita ja kaikissa mahdollisissa väleissä ryystänyt teetä. Onneksi teevalikoimani on laaja ja Teekannen teetä löytyi tallinnan peremarketista isot kasat. Kyllä näillä talven yli pärjätään.

Eilisestä sen verran, että se auton katsastus meni ihan keturalleen.
Kurvasin aamulla pajalle jossa Automies buuttasi muuan turhaan palaneen huomautusvalon. Hyvillä mielin buukkasin katsastusajan ja kurvailin hakemaan Nuorimmaista kyytiin. Ja tietysti siinä kurvaillessa se samperin valo syttyi uudelleen. Eikä aikaa ollut enää poiketa pajalle.

Niinpä kaupungissa kurvasin kiesin kumit sutien merkkihuoltoon jossa tehtiin pikainen työmääräys ja vaihdettiin joku virtakytkin. Yhteensä se kierros tarkoitti 55 €:n ylimääräistä laskua. Seuraava päämäärä oli katsastuskonttori, ihan siinä merkkihuollon vieressä. Sangen voitonvarmana luovutin rekisteriotteen ja avaimet, maksoin 48 € ja istahdin kahville. No perhana, tulikin hylky.

En nyt lähde tarkemmin muistelemaan mikä vika se oli, mutta osa maksoi 8 € ja se asennetaan huomenna oman kylän pajalla. Sitten voikin lähteä hyvillä mielin ja huolettomana ajelemaan etelään. Pitää tietysti muistaa se uusintakatsastus johon on aikaa nyt tasan 29 päivää.

Silta istumalta soitin huutoraivoavautumispuhelun Iso-J:lle jota kehotin oitis ryhtymään välittömiin toimenpiteisiin autokaluston päivittämisestä. Nyt on minun ja kiesin yhteinen taival (n. 80 tkm) tullut tiensä päähän. On aika erota kun sen voi vielä tehdä sivistyneesti. Joku saa siitä vielä moneksi vuodeksi näppärän, vähäruokaisen ja luotettavan kulkupelin. On aika päästää tämä aarre uusiin käsiin.

Lisää teetä ja iltapäivän hommiin. Pidä kurkku lämpimänä, missä lienetkin.