Hoppaloikkaa

Sunnuntaina Poni Sörsselsonin, tuon hevosmaailman Ihmepojan piti osallistua elämänsä ensimmäisiin virallisiin kouluratsastuskilpailuihin. Asioista vähemmän tietävää tahoa valistan, että kouluratsastus tapahtuu valkoisten aitojen sisäpuolella jossa hevonen ja ratsastaja (mieluummin yhdessä) kipittävät kolmessa eri askellajissa ennaltamäärätyn reitin eli radan. Tuomari istuu jossain tietyssä pisteessä (mitä vaativamman tason luokka, sitä enemmän dumareita) ja antaa pisteet kustakin osa-alueesta. Yhtään estettä ei hypitä, kouluratsastuksessa on tarkoitus esitellä hevosen osaamista ja kuuliaisuutta kunkin kilpailuluokan vaatimalla tasolla.

Mutta mitä teki Poni S? Se tuurihaukka ei kipittänytkään traileriin, vaan sai suojat jalkoihinsa ja pääsi irtohypytyskujalle.

Se puolestaan on hevosen hyppyyttämistä ilman ratsastajaa suljetulla radalla. Hyvää jumppaa kaikille hevosille ja etenkin nuorille, jotka vasta hakevat omaa tyyliänsä ja tekniikkaa. Tasapainokin saattaa olla vielä hakusessa. Turha siihen on silloin laittaa kuskia päälle häiritsemään vaan hevonen saa ihan itse pähkäillä ponnistuksensa ja hyppynsä pituuden ja korkeuden. Nykyaikana varsat pidetään yleensä hyvin tasaisissa aidatuissa neliönmuotoisissa aitauksissa päivisin, luontaista jumppaa ja liikuntaa harva hevonen saa vapaa-aikanaan.

Turha kai mainita, että Poni S. on elementissään. On se.
Itse en ollut paikalla koko aikana, vein Nuorimmaisen pelipaikoille ja lähdin itse kotiin potemaan flunssaani.

Askel, askel, ponnistus...

Takajalat nippuun ja yli

Reilulla loikalla yli

Kun hypätään niin sitten hypätään reilusti

Etuset kainaloon ettei kolise puomiin

Whoop whoop!

Ei epäilystäkään, Poni S. on multitalentti. Mutta ei kerrota sitä hänelle, ei mahdu sietämättömän kokoiseksi paisuneen egonsa kanssa kotitallin ovista sisään.

Kaveritkin pääsivät hyppäämään.

Muilta osin viikonloppu sujui kuten muutkin päivät, salamannopeasti. Ja vielä jäi paljon hommaa tekemättä. Porkkanasato on nyt nostettu ja pieneksi jäi. Itäminen oli kesäkuun kylmien aikaan niin hidasta, että eivät kertakaikkiaan ennättäneet kasvaa määrämittaansa. Maku on kuitenkin erinomaisen hyvä ja laatu priimaa. Joten tänä vuonna näin.

Tänään olen jo ehtinyt hoitaa yhden kaupunkireissun ja toimittaa Nuorimmaisen kouluun, painoraja ylittyi sadalla grammalla. Käytin autoa pajalla jossa tiltattiin parit värivalot pois, minulla on nimittäin meininkinä katsastaa se kiesi tänään. Leimaa on keskiyöhön.

Ei niissä auton sähköissä oikeasti mitään vikaa ole, kunhan vain jostain hassusta syystä sähköjärjestelmä ottaa syksyn ja kevään kosteuksista häiriötä ja sytyttelee merkkivaloja milloin mistäkin. Huollot on tehty ajallaan ja hyvin eikä autossa ole mitään vikaa. Nyt on jopa ehjä vararengaskin kyydissä. Joutaisi nyt myydä pois, siitä saa joku vielä soivan pelin moneksi vuodeksi.

Ja minä pääsisin autokaupoille...

Tänään siis vuorossa vielä yksi aikataulutettu ajoreissu kaupungin iloihin. Salille en tässä räkäisyystilassa lähde. Onneksi tähän keskipäivään jäi muutama joutotunti jolloin on hyvää aikaa lämmittää Torppa ja siivota talli. Illalla olisi vielä heinäkeikan haku.

Iso-J lähti aamulla reissuilleen ja muutenkin tämä viikko vaikuttaa vähän siltä, että perhettä näkee lähinnä aamuyön tunteina jolloin jokaisen pitäisi suunnilleen löytyä oman tyynynsä läheltä.

Mukavaa viikon alkua, missä lienetkin!
Poni S. lähettää Polgalle erityiset terveiset, tässä pari naamakuvaa erityisesti sinulle :D

Hirrvee hiki, niin hirrrvee!

PeeÄäs: joo joo, mä tiedän. En ole vieläkään vaihtanut niitä hopearenkaisia kuolaimia noihin suitsiin. First world problems...