Kelpo päivä

Lämmin mutta sateentuhruinen aamu lähti käyntiin yhtä uskollisesti kuin vanha kiesini. Nyt on nähkääs sen verran tuhdimmat polttoaineet kuskilla. Kupillinen kunnollista vahvaa Löfbergsin tummapaahtoa superhienosta mukista, sillä on pirteät aamuihmiset aikaansaatu.
Noh, minusta ei ehkä pirteää aamuihmistä saa isolla rahallakaan, mutta suurinpiirtein yhteiskuntakelpoisen olennon kuitenkin.

Iso-J lähti taipaleelle jo aikaisemmin ja tällä kertaa tiensä vei aina pohojammaan lakeuksille saakka. Kotiin tulee jahka joutaa, loppuviikosta viimeistään.

Me kävimme Äitikullan kanssa tankkaamassa rehukierroksen, kanoille ja hevosille pussia ja pänikkää. Ja kanoille isompi vesipytty. Mokomat juovat ällistyttävän paljon ja vähintään potkivat ja paskovat pienemmät juoma-automaatit tukkoon.

Äitikullan silmälääkärikeikka poiki lähetteen paikalliselle silmäklinikalle eli ei päästy valkkaamaan uusia prillejä vaan se homma siirtyy ensi vuoden puolelle.

Kotona otin ihan hyvällä omallatunnolla verenpainetta tasaavat päiväunet ja elvyin sen verran, että sain tallin siivotuksi.  Kyllä se ihan oikeasti pikkuisen rajoittaa tekemistä se verenpaine, pistää puhaltamaan aika vähästäkin ja sitten on taas 'kivi rinnalla' -tilanne. Yhtään en tykkää en.

Samaan aikaan Nuorimmainen hääri kyökissä ja loihti pöytään kylmäsavustettua lohta, salaattia ja muuta tykötarvetta. Hyvin syötiin.

On muuten pahuksen hyvää semmoinen vanha ja vahva cheddarjuusto. En osannut päättää kumpaa otan salaattiini, sitä vai savujuustoa joten otin molemmat. Ja munukankin leväytin kyytipojaksi. Hyvin upposi.

Ja kun likkojen iltaa vietettiin,  jätettiin siivoaminen ja pirtin puunaaminen vähemmälle ja siirryttiin katsomaan leffaa. Pahatar oli pinossa päällimmäisenä ja ihan viihdyttävä kokemushan sekin oli. Ei mitään elämää suurempia leffoja ole tuo,  mutta hyvää maanantai-illan viihdyksettä kuitenkin. Ja onhan se Jolien likka nätti kuin mikä.

Esikonen osasi valistaa, että leffan meikit on tehty MAC-tuotteilla. Joskohan ne auttaisivat ihan reiluun rupsahtamisen vaivaankin? Tänään(kään) en kyllä totisesti hehkeimmilläni ollut, vallan säikähdin kun laahustin peilin ohi. Se pahuksen riihipirun anoppihan se mulkoili peilistä takaisin. Sähähdin ja sylkäisin, se on nykyisin jo refleksi aina peilien äärellä.

Iltatalli sujui rutiinilla ja äsken kävin hyssyttelemässä hevoset yöpuulle. Vallupappa on muuten varsinainen houdini. Kun tulin päivällä kotiin, se ruunanrietas seistä pönötti tarhassa ilman loimea. Hirnui kuuluvasti ja vaativasti päiväheinien perään. Kaivelin loimen maasta ja totesin kaikkien lenkkien ja lukkojen olevan tukevasti kiinni. Loimikin oli aivan ehjä.

Miten se hirvenpuolikas onnistui luikertamaan loimestaan ulos sitä rikkomatta tai lukkoja aukomatta?
Heidi, voisitko hieman valistaa Pappahepan salatuista taidoista?

Eiväthän ne loimia olisi muuten tarvinneet, mutta arvelin sateen olevan kuitenkin vähän viileämpää sorttia kuin vilvoittavat kesäsateet. Vallu ilmoitti täten mielipiteensä, rotsi pois ja heinät esiin.

Illalla tuli viestiä, että Poni S. alkaa olla valmis kotiinpaluuseen, ratsuttajan vatsa haittaa kuulema ratsastamista. Enpä kyllä ihmettele. Katsotaan nyt miten me saadaan vaihto junailtua.

Hyvää yötä ja parempaa huomista, missä lienetkin!

Tähän loppuun vielä Oscarin klassikko: koira sen teki, katso nyt miten rypisti matot.

PeeÄäs:
on tämä Suomi omituinen maa, samaan aikaan toisaalla suomalainen valitaan maailman hauskimmaksi persoonaksi ja toisaalla perheenäiti päätyy pahimpaan mahdolliseen ratkaisuun.
Ironista, hyvin ironista. Tai mikä nyt onkaan oikea sana. En minä tiedä.