Pyöritä, pieretä pellavapäätä

Pitkälle hiljaisuudelle ei ole syynä vedenalainen vadelmaveneily Tukholman kauniissa saaristossa. On vaan ollut vähän kiirettä ja hoppua.

Syysloma oli. Ja meni. Ja tänään alkoi arki. Oli kyllä mahtimukava lomanen, kaikenkaikkiaan. Just oli hyvin ristelilyreissusta toivuttu ja pieni flunssanpoikanen kukistettu kun saimme Torpalle odotetut vieraat etelästä, ihan Loviisasta saakka. Vanha ihana ystävä jo varhaisilta Espoon tallivuosilta kera suloisen tyttärensä kanssa tulivat vihdoin tarkastamaan tilukset.

Oli kyllä kiva. Ihan tosi mukava. Ja Esikoinen keräsi plussapisteet ja bonuspallot plakkariinsa huomioimalla kahdeksanvuotiaan neitivieraan todella kivasti. Ihan pyytämättä ja patistamatta otti pikkuneidin hoiviinsa ja mukaan hommiinsa. Ällistyttäviä piirteitä teineissä, tokihan minä tiesin, että mainioita, äitiinsä tulleita fiksuja neitoja ovat, mutta ällistyin silti. Että jotta noin fiksuja!

Syyslomalla sää vaihtui ruskan loppurippeiden kautta pakkaspäiviin ja tänään olikin maa valkoisena. Onneksi Iso-J ahersi sunnuntaina molempiin kieseihin piikkitassut alle. Heinänhakureissu kyllä minua ainakin vähän jänskätti kun kärryssä taisi olla suvikumit alla.

Monta autoilijaa oli talvi yllättänyt, päätellen siitä, että olivat kuka missäkin mutkassa. Ojassa. Kyljellään.

Se on vaan semmoinen juttu, että ei se talvi nyt vielä voi tulla jäädäkseen. Mulla on nimittäin valkosipulin kynnet vielä väärällä puolella maata. Perinteitä noudattaen tulee hyvä sato, niinpä odottelen rauhassa kelien tasaantumista ja kätken kynnet maan poveen jahka tuo lumi tuolta sulaa.

Mitä taas tulee otsikkoon, eivätköhän nämä Nuorimmaisen napsimat kuvat kerro riittävästi.
Herrasväellä on hauskaa, Töttiskin vetää rinkiä vatsat hytkyen.

Vallu vetäisi vähän sivuluisulla pienen vekin vasemman etujalkansa takaosaan. Ei siitä sen suurempaa draamaa onneksi tullut, vuoto tyrehtyi ja asiat ovat vallan mallillaan taas. Tänään tuo vauhtipappa oli onnistunut ujuttamaan loimensa niin, että isäntä viiletti pellolla persaus paljaana kuin Aku Ankka konsanaan. Täytyy miettiä kyllä tarkkaan,  minkälaiset jalkalenkit virittelen tälle härvelille, sillä veikkaan, että syntyy varsinainen nelijalkainen loimimytty jos värkkään pikaviritelmät paalinarusta.

Sen verran on nyt saatu valmista päätösten osalta, että Vallu on meillä Marraskuun loppuun saakka. Sitten pääsee omaan laumaansa ja Ihmepoika tulee sydäntalveksi kotiin. Keväällä katsotaan kuka menee ja minne. Ihmepoika ainakin siirtyy opiskelemaan lennokkaita kuvioita jahka ratsuttaja on pullauttanut uuden Perillisensä maailmaan.

Lauantaina Poni Sörsselsson, Ihmepoika Oiva, pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa maneesiin. Trailerikyydillä matkusti ihan uuden kaverin kanssa kymmenen kilometrin päähän lähimmälle maneesille. Siellä oli pitänyt vähän uhitella peilissä vastaantulevalle komealle vuonohevoselle ja pikkuisen oli pitänyt karahtaa jostain katsomon alta kytistänyttä mörköä. Muuten oli mennyt mukavasti ja luontevasti. Liike oli ollut lennokasta ja toisen kuskin alla oli löytynyt myös ponnekasta hyppyä. Siitä kyllä tulee niin soiva peli, että tuomaritädeiltä lentää pilli suusta kun jätkä temmeltää radalle.

Tähän vielä pari kuvaa sunnuntailta jolloin Poni pääsi kyydittämään kapoisiin arabihevosiin tottunutta ystävääni. Toimi hyvin myös lastenratsuna. Kumpikin luonnehti kyytipoikaa leveäksi. Otan sen kohteliaisuutena. Mukava oli myös kuulla kommentti: vahva takatuuppari, pehmeä kädelle. Juuri niin sen pitää ollakin, hyvän hevosen.

Tulevana keskiviikkona sekä Poni, että Töttis saavat elämänsä ensimmäiset hokkikengät ja nehän avaavat talveksi aivan uusia reittivalintoja. Tulisi nyt vaan se talvi, sitten aikanaan.

Paluu arkeen oli astetta karumpi. Nuorimmainen ei suureksi harmikseen ollut saavuttanut painotavoitetta vaan joutuu ottamaan kotona vauhtia ainakin tämän ja huomisen päivän. Keskiviikkona on koulukuvaus ja sinne saa joka tapauksessa mennä. Itsellä on ollut vähän outoja tuntemuksia, taitaa olla paras omankin mielenrauhan vuoksi käydä pötköttelemässä käyränottokoneessa.

Ei tähän nyt kyllä mitään uutta, ylimääräistä harmia tarvittaisi enää miltään suunnalta.
Katsellaan.

Ja kuten Töttis, minäkin suuntaan aina välillä katseeni kaukaisuuteen. Ensi kesän lomalennot on ostettu, kuukausi ollaan andalusian auringon alla. Ei huono!

Muotovalio....

PeeÄäs:
teen ystäville tahdon ehdottomasti esitellä tämän jumalaisen ihanan teemerkin, Kusmi tea. Jos ei ole entuudestaan tuttu, niin kannattaa tutustua. Eikä ole maksettu mainos, ihan eurooppalaisella valuutalla ostettiin laivalta tuommoinen teepussilajitelma. Melko ylellistä liotella mitälie musliinikangasnyyttiä ja nauttia aromeista jo haudutusvaiheessa. Rakas Joulupukki....

Toinen PeeÄäs:
Nyt vasta huomasin, tuolla tammanpylleröllä on muuten nykyisin varsin seesteinen ja varma katse silmissään. Ihana Töttis, nyt sillä on hevosen katse. Ei hätääntyneen bambin.