perjantai 3. lokakuuta 2014

Toivo


Aina on toivoa.
Toivon parasta.

Lämmintä mieltä ja leppoisia hetkiä, missä lienetkin. Minä olen kuumeessa.


6 kommenttia:

  1. Poikkesin torpalle ja mitä luinkaan. Paranemista sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kuumeräkänuhaaivastusyskätauti iski ensin Esikoiseen ja sitten minuun. Ei ole kivaa ei.
      Kävin kuolaamassa kaalikäärylejuttuasi. Kukahan mulle tekisi?

      Poista
  2. Kiitti selfieistä! Muille lukijoille - ikävä kyllä - ne tuli mun kännykkään :D

    Pullotin tuossa juur Vilustusta, kaivelepa kaappeja ja ota siitä troppia. Päälle valkosipulia raakana leivän päällä. Taudin karkoitukseen ja tiuhaa tahtia.

    Ja Toivoa... sitä toivotan kovasti mukana eläen. Köli nousee pohjasta kun oikein siihen toivonsa panee. Minä täällä Pohjan perukoille puhallan myötätuulta, mitä suinkin keuhkot pystyy. Usko pois vain, kaikki rakkaat ajatukset kannattavat elämän aallokoissa. Kaikkia.

    Hugs!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vaan itsellesi.
      Vetelen tuplasatsilla sinkkiä ja muita rohtoja, ryystän mukitolkulla Tulsia ja vihreää teetä, inkivääriä sun muuta. Ja niistän, yskin ja aivastan. Puoli tuntia jalkeilla ja jo valuu hiki ja paleltaa. Alilämmöstä pikku kuumeeseen. Hemmetin rasittavaa :(

      Toivosta puheen ollen. Eilen punnitus kertoi painon tippuneen 900 g. Ja uusi punnitus heti maanantaiaamuna, ei siis kouluun vaan puntariin.

      Kiitos vielä kerran toivotuksista, pakkohan tässä on askel kerrallaan edetä, ei muuta voi. Miten sinä itse jaksat?

      Poista
  3. Paranemisia ja voimahalaus Nemppalasta. Vaikkakaan osastojakso ei ole kovinkaan kiva mutta saattaisi ravistella luonnetta ja palauttaa perimmäisten kysymysten äärelle ja antaa muulle perheelle aikaa hengähtää ja siirtää hetkiseksi päivittäisvastuutta th:n ammattilaisille. Joskus irrottautuminen tutusta ja turvallisesta ja kurkkaus over the Edge voi pysäyttää ja auttaa uuden kurssin löytämisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Maanantaina otetaan uusi paino ja sitten taas arvioidaan tilanne. Kerroin kyllä täysin kaunistelematta perjantaina (kuumehoureissani hölisin varmaan vähän liikaakin) miltä minusta tuntuu ja miten tämä homma käy kaikkien voimille, ei vähiten itse potilaan. Hän syyllistää itsään, mielestäni tarpeettomasti. Sairaus iski vaikkei hän ihan sitä tarkoittanutkaan.

      Ja jos suoraan sanon, se meidän perheterapeutti on erittäin tympeä naisihminen. Psykologi on hyvinkin ok. Minusta tuntuu, että perheterapeutti (psyk. sairaanhoitaja) kyselee uteliaisuuttaan, ei minun oloani helpottaakseen. Vastaukset ovat ympäripyöreitä ja jo hänen kehonkielensä ollessamme kahden, on torjuva.

      Tämmöisissä jos missä pitäisi henkilökemioitten kohdata, mutta ymmärrän toki, ettei niukoista resursseista voi valita mieluista hoitotiimiä. Otettava se minkä saa. Psykologi on eniten tekemisissä potilaan kanssa joten hän on se, jonka käsissä ratkaisun avaimet ovat. Uskon, että hän jos kuka ne löytää.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com