Syyskuu

Kanan lento =  minun muistini

Tämä syyskuu jää aikakirjoihin ennenaikaisen lumentulon ja henkilökohtaisen talvohorroksen kuukautena. Olen tehnyt vain minimin ja todellakin vain minimin. Mikään määrä unta ei riitä ja jokaisena aamuna joudun nostamaan itseni sängystä ylös hiuksista nostamalla. Kun saan aamuhommat tehdyksi, otan yleensä nokoset (pari, kolme tuntia). Jos taas on heti aamusta lähtö jonnekin, otan iltapäivänokoset jos suinkin ehdin. Yleensä en. Yö menee valvoessa tai äärimmäisen sekavien unien herättämänä. Yhtenä yönä jouduin miettimään todella pitkään olenko vielä unessa vai valveilla.

Yleensä en muista unista mitään, jotain hajanaisia pätkiä sieltä täältä. Yksi asia jäi kuitenkin mieleen, tänne tuli joku perikunta (joukko kiukkuisia akkoja) hakemaan sukupionia. Semmoinen oli kuulema täällä ollut 'aina'. Minä sanoin, jotta ei se sieltä hevoshaasta ainakaan löydy eikä tällä mäellä ollut yhtään pionia ennenkuin minä ne istutin. Ja niihin eivät ämmät sitten koske. Kun heräsin, olin ihan kauhean tuohtunut koska pelkäsin oikeasti, että ne ämmät veivät kaikki rakkaat pionini.

Jos niitä pioneja joku havittelee, se on kurja luihu myyrä. Näyttävät kokoavan voimiaan, maa notkuu jalkojen alla uusissa paikoissa eli talvitunneleita tehdään. Heti sen huomaa kun kattirykmentti ei ole hommissa, ei-toivottu aines lisääntyy ja käy yhä härskimmäksi.

Hevosista en ole aikoihin tainnut montaa sanaa mainita. Töttis ja Vallu ovat nyt kuin vanha aviopari. Vallu on pomo ja Töttis hiihtelee hissukkana perässä. Vallun ikänäkö avasi omat silmäni havaitsemaan, että se on todellinen vaiva Vallulle nyt kun ilta pimenee. Ulkoa hakiessa täytyy olla tosi tarkkana, ettei Vallu säikähdä mitään ja ettei kukaan kävele aivan hännässä. Koiria en ole ottanut talliin ollenkaan, sillä jaloissa singahteleva harmaanruskea mörkö (Nasse) voisi olla Vallulle pikkuisen liikaa.

Mutta kun tämän Vallun ikälisän ottaa huomioon, mitään ongelmia ei ole. Hevonen on varsinainen gentlemanni joka osaa kyllä pitää kiinni saavutetuista eduista. Heidille on luvassa pikkuisen lellitty ruuna, se inventoi iltaeväänsä hyvin tarkoin. Pitää olla pieneksi silputtua omppua, porkkanaa, leipää ja ripsaus kauraa. Sitten se tyytyväisenä huokaisee ja syventyy iltasnackseihinsa.

Harvinaisen siisti hevonen se hyväkäs vielä on. Yksi sontaläjä löytyy aamulla karsinan seinustalta, ei ollenkaan Sörsselsonmaisia graffiteja seinille.

Ponista sen verran, että sillä menee hyvin. Vaikka emme olekaan käyneet nyt sen luona. Pikkuisen huono omatunto minulla kyllä on, mutta kun yritän sovitella ilta-aikatauluja oman ja ratsuttajan perheen aikataulujen mukaan, monena iltana saan todeta, ettei tänään. Tänäänkään.

Se poni ei totisesti pahastu, vaikka kukaan ei joutaisi sen jouhia joka ilta kiillottamaan. Kunhan ruokaa tulee ja heinää riittää, poni on tyytyväinen. Tuntuu saamistani viesteistä päätellen olevan yhä kovin motivoitunut duunari joka jaksaa veivata ympyröitä ja askelkuvioita kerrasta toiseen. Välillä niillä on äijäpäiviä ja silloin vain syödään ja piereskellään, porukassa tietenkin.

Ilmat ovat viilenneet huomattavasti, nyt alkaa kohta olla kiire kerätä loput sadosta talteen. Valkosipulin istutuksella ei ole kiire, odottelen ihan rauhassa vielä muutaman viikon.

Huomenna on lokakuu ja edessä häämöttää syyslomaviikko. Luvassa olisi reissu Isolle Kirkolle Perillisten ja Äitikullan kanssa. Kaikenlaista mukavaa tiedossa silloin ja reissu Tukholmaankin on aikeissa. Osallistujajoukko sinne on joko minä ja Perilliset tai minä ja Esikoinen. Riippuu Nuorimman tilanteesta. Päivä Tukholmassa on pitkä ja raskas. Pitää muistaa laittaa Sports Tracker päälle ainakin pidemmille kävelypätkille. Ja sinne ei huonokuntoinen ruipelo lähde.

Laitan tähän loppuun kuvan vuodelta 2013. Minä en voi ottaa kuvasta kunniaa itselleni, mutta olen saanut luvan käyttää näitä. Lykkäsin eilen illalla tämän samaisen otoksen ruotsin vuonohevosporukoiden fb-sivulle ja sillä on nyt jotain 370 tykkäystä.  Jäbä on julkkis.

Ei kai se auta, sanotaan syyskuulle heipat ja toivotaan, että kun vuoden päästä taas syyskuuta kuittaillaan, mieliala olisi pikkuisen korkeammalla. Elämme raskaita aikoja, Ystävä hyvä. Missä lienetkin!

Try to remember