Kanamaista menoa

Pitkästä aikaa käydään katsomassa kanalan kuulumisia.
Kesän aikana pikkuväkeä kertyi ihan huomaamatta. Yllättäen ja pyytämättä (melkein) pikkuväen parvi kasvoi useammallakin helttapäällä.

Yläkuvassa ovat Vappupilli -kukon lapsimorsiamet. Kaikki kolme hengissä ja hyvinvoivina. Nämä hain Nuorimmaisen kanssa Pielisen toisesta päästä. Ne kolme ensimmäistä, lähempää hakemaani  kuolivat kirjaimellisesti käsiin. Neljäs osoittautui kukoksi ja löytyi männäviikolla yhtenä aamuna lätäköstä kuolleena kuin kivi. Oli varmaan tipahtanut öisen rankkasateen takia yöpuusta ja menetti henkensä pudotessaan.

Kaikki kuolleet tiput olivat konehaudottuja. En sitten tiedä ovatko konehaudotut heikompaa tekoa kuin pesään, kanamamman alle syntyneet, mutta jokainen luomuhaudottu tipu on hengissä.
Vappupilli alkaa vihdoin oivaltaa, että nuo kolme kaunokaista ovat ihan oikeasti vaimoainesta joskin viriili kukko kurkkii mielellään kaikenväristen helmojen alle. Tämä harmaanmusta tipu on silkkikanan hautoma sekarotuinen tipu. Meillä viimetalvena sekin on kuoriutunut ja hyvin pärjäilee.

Nämä kaksi tässä ovat myös kesän tulokkaita. Ylimmässä ja alimmassa kuvassa 'valkoinen' kääpiökoch -rotuinen kana. Tämä näyttää olevan sitä valkoista sorttia joka näyttää aina likaiselta. Sitä ainapuhdasta valkoista sorttia meillä edustaa silkkikana, se näyttää aina niin freesiltä ja föönatulta.
Kesä toi kaksi muutakin kääpiökoch -mammaa, mutta ne jumittavat nyt pesässä hautomassa. Kaikkien munissa kehittyvien tipusten isäukko on kukas muu kuin Vappupilli. Eli vallan vinkeän näköisiä tipuja sieltä sitten aikanaan kuoriutuu. Ensi viikolla pitäisi ensimmäisten ilmiintyä.

Viime viikolla hain tästä lähistöltä tuon keskimmäisten kuvien kääpiökochkukon. Komea on ja vähän äijämäinen. Ei kuitenkaan rehentele Vappupillille ja se on hyvä tieto, talven kun joutuvat viettämään samoissa neliöissä.

Tämä silkkikukkovanhus se jaksaa vielä sinnitellä. On tullut meille aikuisena kukkona vuonna 2010 eli on jo oikeasti vanha räähkä. Mutta yhä jaksaa kiekua. Ääni ei ole enää heleä (ei se sitä koskaan ole ollutkaan), ennemmin surkean käreä rääkäisy. Taitaa olla lähellä se aamu kun vanhus ei enää muista herätä. Uusi silkkikukko on jo kiikarissa, se tietää vielä yhtä ajoreissua Pielisen toiseen päähän...

Vanha kehno Gaddafi

The shining beauty

Kukon alla olevassa kuvassa säihkyy aina puhdas silkkikana, tämän kesän hankintoja hänkin. Ja alimmassa kuvassa samasta poikueesta toinen silkkikana.
On meillä kaksi muutakin silkkikanaa, vanha sutturamme Hattarapää ja musta Olga, se raviradan parkkipaikalta talvella haettu. Olga on nyt kiireinen, hän hautoo taas. Ja siitä sakista sitä riemua riittääkin koska isänä on, yllätysyllätys, Vappupilli. Luvassa räjähtäneen näköisiä silkkichabomixejä.

Ensi vuonna ei ole tarkoitus haudottaa yhtään sekarotuista poikuetta, yritän vaalia kanojen rotupuhtautta parhaan kykyni mukaan. Mitään muuta ideologiaa ei tuon rotupuhtauden vaalimisessa ole kuin se, että voin sitten myydä puhdasrotuisia tipuja, erityisesti luomuhaudotuista chaboista on kova kysyntä. Kaikki sekarotuiset myyn pois, olkoot vaikka miten hauskan näköisiä. Jos (ja kun) se vaatii parvien eristämistä niin sitten se tehdään.

Maatiaisia on edelleen sama kiuruveteläisten parvi, kukko lähtee nyt viikonloppuna naapuriin uudeksi isännäksi ja minä haen pohjoisesta kaupunginosasta uuden, erisukuisen kukon.
Maatiaisten talviasuntoa pienennettiin parilla neliöllä, joten ennen talvea pataan lähtee seitsemän tehomunijakanaa. Ei niistä enää muni kuin yksi ja sekin satunnaisesti.

Kiuruveteläisiä tipuja kuoriutui kesällä neljä. Niistä yksi on kukkopoika ja hän lähtee tänään uuteen kotiinsa. Seuraava aktiviteetti onkin jahdata kukkopoika kiinni... kananjahtauskantri soikoon, siinä tulee kuuma!

Kiuruveteläinen kana kylpytynnyrissään

Kukkopoika keskellä

Alimmassa kuvassa etummaisena on metka tapaus. Se on onneksi kana, sillä haluan todella nähdä mitä tuosta väristä kehkeytyy. Siskonsa ovat harmaa ja musta. Ja isänsä Kukko Savolainen on riemunkirjava komistus.

Kanalassa kaikki hyvin. Viikonloppuna askarrellaan kanalasta loputkin talvikuntoon, laitellaan lisää orsia ja värkätään maatiaisille rivitalo munimista varten.

Toivotaan nyt kuitenkin pitkää ja lämmintä syksyä niin, että kaikki voivat olla mahdollisimman pitkään ulkona. Onhan se pitkä talviaika kanallekin ankeaa kun pitää pyöriä sisätiloissa. Vähemmästäkin masentuu ja tulee sulkasato eikä huvita munia.

Kuvissa maatiaisten pääty talviasunnosta pesun ja desifioinnin jälkeen. Orsia tulee lisää ja muutakin sisustusta pitää uusia.

Eilen käytiin pitkästä aikaa moikkaamassa hevosia. Hyvin ne siellä voivat eivätkä näytä vielä yhtään kaipaavan kotiin. Ainakaan kumpikaan ei heittäytynyt maahan itkupotkuraivareissa kun teimme lähtöä...

Ilahtuivat kovasti viemisistä, säkillinen kuivattuja ruisleipäpalasia ja vadillinen omppupudokkaita.
Mukavasti tuoksuivat kädet hevoselle, pitkäsä aikaa. On se kiva, että edes Töttis tulee kotiin ensi viikolla. Poni S. jää vielä treeniin, mitäs osoittautui luonnonlahjakkuudeksi.

Puolileikillä juteltiin ratsuttajan kanssa ensi kesän Vuonismestaruuksista, ei nimittäin ole ollenkaan poissuljettu ajatus. Tässä on kuitenkin pari muuttujaa matkalla talven aikana, joten katsotaan mistä pisteestä ja miten aloitetaan keväällä. Talvi höntsäillään kotona. Nyt kun niitä lisähehtaareja tuli laitumiksi, pääsemme ihan kunnolla rymyämään hankilenkeille. Jos vain tulee hanki.

Iso-J tulee kotiin tänään ja maanantaina Nuorimmainen menee kouluun. Paino ei ihan vielä riittäisi, mutta nyt on tärkeää saada elämänpiiriä laajemmaksi ja mikäs sen luontevampi paikka nuorelle kuin koulu. Tulee vähän muutakin mietittävää elämään kuin aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala.

Nyt olisi korkea aika siirtyä kukkopojan jahtauksen kautta valkosipuleja nostamaan. Äitikulta kyntää maata kukkapenkkien ympärillä, takapihan pionipenkin mylläsi  pioneja lukuunottamatta uusiksi ja nyt siinä on pari sataa kukkasipulia sekä runsas kattaus mm. syysleimuja ynnä uudet mullat.

Kaupunkireissu edessä iltapäivällä. Täytyy laittaa töhinä päälle.
Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!
Toveri Titalle lämmin halaus, olette ajatuksissa.