Mummoenergia

Heti kun ilmat vähän asettuivat (ei sateita, ei paahteita), Seniorikansalainen säntäsi kuokkansa kanssa pihalle. Sisälle Torppaan kuului semmoinen jyske ja jytinä, että oli pakko mennä katsomaan mitä hittolaista siellä värkätään, kaivaako Putiinin Maximus Sotimuksen varalle poteroita vai perustuksia Torpan lisäsiivelle. Kuvista näkee, että ahkerana on oltu. Ja koko kesähelteiden ajan padottu mummoenergia on käytetty kivienpyörittelyyn.

Tuohon penkkiin on viime vuosien aikana upotettu euro jos toinenkin, pioninjuurakoiden muodossa. Kymmenestä pionista jäljellä on viisi. Koska myyrät. Pionien kukinnan jälkeen penkissä ei kukkinut mikään, ukonhattu, syysasteri ja vuosi vuodelta estottomammin leviävä tarha-alpi reuhottivat levällään kuin... ööh.. pappilan kinkerikahvit.

Niinpä Seniorikansalainen kaivoi kaikki muut paitsi pionit pois ja jätti vain tuommoisen tupsukan syysasteria. Sitten tuli komento lähteä kaupoille. Kiesi kohti taimistoa. Onneksi monessa paikassa oli perennoiden tyhjennysmyyntien viimeiset päivät.

Tässä ensimmäisen kierroksen saalis. Syysleimuja, päivänliljoja, palavaa rakkautta ja korallikeijunkukkaa. Ja narsisseja. Sekä tulppaaneja. Ja jälkimmäisille myyränkestäviä (??) istutuskoreja.

Seuraavalla kierroksella ostin multasäkkejä takakontin täydeltä, kympillä neljä säkkiä ja niitä tarjousmultalasteja on nyt ajettu tontille kolme. Saattaapa vähitellen piisata.

Kuulema vielä pitää noita tulppaanikoreja tuoda pari settiä, sipuleita on kuulema vielä jokunen nyytti. Seniorikansalaisen laskupään tietäen 'jokunen' on 10-15 pussukkaa.

Joko myyrillä on talven aikana mässäilyorgiat tai meillä keväällä kiivas kukkaloisto. Äänestän jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta sillä sitä on kaivattu. Sen sanon, että mahdollisille tulppaaninkukinnoille on turha laskea hintaa. Niin monena vuotena on tulppaaninsipuleita istutettu eli myyrille syötetty. Naattiakaan ei ole pintaan noussut.

Vaan tässäpä Äitikullan aherruksen tulos. Ylin kuva on aloituskuvan penkki mullitettuna ja mukuloita pullistelevana. Alemmat kuvat Torpan etupihan pyöreästä penkistä jonka eräs Seniori ohimennen ruoppasi siistimmäksi. Tita kohdistakoon katseensa Mantsurian jalopähkinään ja Kirjosaarnivaahteraan. Ne näyttäisivät viihtyvän.

Se Torpan floorasta. Faunasta sen verran, että kukonvaihtopäivät päättyivät paremmin kuin hyvin. Ja nuppiluvussa löytyi yksi uusikin. Niistä enemmän vaikka huomenna.

Nyt olisi syytä koota itsensä ja ottaa tiukka ote kirjanpitotositteista. Jotain vikaavikaa tässä nyt on, väsymys iskee odottaen ja pyytämättä keskellä päivää, rintaa puristaa ja korvissa jytisee. Yöt sitten heräilen tunnin välein, samoihin oireisiin plus päänsärkyyn. Että ei ole minusta nyt vastusta mummoenergialle, ei lähellekään. Kunhan yritän raahautua päivästä toiseen ja toivoa, että tämän kehnommaksi ei enää olo muutu.

Mukavaa tiistaita, missä lienetkin. Varo, ettei omena putoa päähän!

PeeÄääs: jokohan nyt uskaltaisin julkaista kuvan Titalle postittamistani luomakunnan ihmeistä?
Kas tässä Johanneksen leipäpuun siemenkotia:

Omat ovat jo itämässä ja varapanokset tallessa. Odottelen ekan koe-erän itämistä.