Näkikö kukaan??

Otsikko kysyy viikonlopusta, se kuulema oli ja meni. Minä en päässyt kyytiin enkä oikein nähnytkään mokomaa. Niin että näkikö kukaan minne se meni?

Ylimmäinen kuva on napattu jonain edellisenä sunnuntai-iltana. Naapurin isäntä se kävi levittämässä oman likakaivonsa sisällön tuohon tienvieruspeltoon. Oli varsinainen kunniakierros ja viimeiseksi jäi. Nuo pellot ovat nimittäin tulevina vuosina meidän laitumia.

Tuo kiitos ja kunnia -kierros oli muuten se kuuluisa viimeinen niitti peltojen omistajalle.
Asiasta ei nyt enempää, mutta olkoon todisteena sille, ettei ihmisen härskiydellä näemmä ole mitään rajaa.

Ja edelleen, minä kyllä siedän yhtä jos toista hajua, maalla kun asuu niin kaikkeen tottuu. Mutta se, että neljä kertaa vuodessa ajetaan lietteet peltoon, kesällä vihreälle,  ei mene minun järkeeni ollenkaan. Eikä niitä möyhitä peltoon, siihen jäävät ja sillä hyvä. Vihreän päälle roiskimisen jälkeen parin viikon päästä koko 'sato' niitetään ja pakataan säilöpaaleihin lehmille rehuksi.

Kameralla on kuvia vaikka miten paljon ja silti minä näitä puhelinräpsyjä paremman puutteessa tuuttaan näkösälle. Kiirettä oli kuin kirpuntappajalla (kiitos Nollis, loistava sanonta). Lauantai tosin meni väsymystä pois häätäessä. Sain nukkua aamulla pitkään, jaksoin huojua valveilla muutaman tunnin ja kaupassa meinasin heilahtaa hyllyä vasten kun uniaalto iski täydellä voimalla. Kotiintultua nukuin pari tuntia, kävin saunassa ja simahdin suunnilleen suorilta jaloin.

Viikonloppuun on mahtunut kuitenkin yllättävän paljon myös aktiivista toimintaa. Perjantaina läksi yksi kiuruvetinen kukkopoika (edellisessä postauksessa taisi olla helttapäästä kuva) oman parven piällysmieheksi, lauantaina meidän hieno ja kiltti Kukko Savolaenen lähti naapurimäelle isäntäkukoksi. Ja tänään hain uuden pikkukukon. Se on vasta kolmikuinen mutta toivottavasti miehistyy äkkiä. Nimeä ei ole, ehkä siitä tulee Poeka Savolaenen.

Perennapenkit on myllätty mummoenergialla uuteen uskoon ja Iso-J on hosunut monella rintamalla samaan aikaan.

Peetu pääsi tänään agilitytreeneihin ja pahuksen hienosti se pieni tappijalka kipitti koko radan. Oli kirjaimellisesti mahanalus jalkoja täys, kiivaasti sai tassuttaa ja hyppiä ja loikkia ja sukeltaa pussitunneliin. Hieno pikkumies.

Varsinainen ansio oli omalta osaltani valkosipulisadon nosto ja putsaus, kas näin:

Hiki tuli pellolla, oli harvinaisen lämmin päivä.

Olisin minä pessytkin nämä, mutta homma jäi kesken kun piti kukonhakuun lähteä. Takimmaisissa kipoissa ovat siemensipulit ja pikkuisen Giant Red -lajiketta pestynä. Mahtavan kokoisia murikoita. Syöntiin raskin ottaa vain muutaman, enin osa menee ennen lumien tuloa peltoon kasvamaan. Vaikka ihan hyvä sato tuli silloinkin kun kolasin pellosta lumet pois ja ryhdyin istuttamaan...

Tuossa kahden ritiläkorin päällä on pesua odottamassa kymmenen kiloa omatuotantoa. Eipähän tarvitse kiinalaista tuotosta syödä.
Ilon ja onnen päivä!

Huomenna molemmat Perilliset lähtevät kouluun ja minä lähden heti aamulla kaupunkiin. Pakkaan toiveikkaana treenikamat mukaan, tiedä häntä vaikka ehtisin jumpalle.
Mukavaa viikon alkua, missä lienetkin.