Dagen efter

Tiistaipäivä menikin sitten pihahommissa. Maanantaina alkanut Luontoäidin mesoaminen ratkesi yön tunteina ihan tolkuttomaksi. Sähköt heittivät pyyhkeen kehään ensimmäisen kerran osimoilleen yhdentoista maissa, palasivat pari kertaa ja lähtivät taas. Lunta tuli taivaan täydeltä välillä vetisempänä, välillä kuivempana versiona.

Jo iltatalliin mennessäni kuuntelin alapihan salavien rutinaa ja pauketta, arvelin, että jokunen kuiva risuoksa tulee alas. Aamu oli ankea. Pihalla rojotti tolkuttoman paksu alaoksa katkenneena, noin 1/3 puujätistä oli ns. tuhannen päreinä. Saadakseni kiesin pakiteltua hallista ulos, minun piti hinata syrjään viisi pienempää oksaa. Voin kertoa, että pari ärräpäätä lasettelin kun lipsuvin tennarein ja paljain käsin yritin niitä räntäsateessa vetää tieltä. Kertaalleen mätkähdin persauksillenikin, se oli pieni harmi siinä vaiheessa.

Aamupäivällä kotiin tultuani meillä oli jo pihatyömaa täydessä käynnissä. Pikkuinen moottorisaha pärisi kuin herhiläinen ja juuttui tuon tuosta kiinni paksuja oksia purressaan. Tänään on hankittu uusi, entistä isompi ja ehompi saha. Entisellä voi vaikka pätkiä ojanpohjista pienempiä rankoja pois.

Ohiajavat kyläläiset meinasivat luiskahtaa ojaan kun yrittivät kuikkia kaupunkilaisten touhuja. Luulivat varmaan, että nyt ne hönöt pistävät pihapuunsa polttopuiksi. No niin pistettiin mutta raskain mielin. Ei noista ihanankamalista salavista tohtisi luopua. Mutta toki paksut pöllit pilkottiin ja ladottiin vanhaan aittaan kuivumaan. Niillä lämpiää sauna useamman kerran.

Kun lumipyryyn tuli pieni tauko, lähdin kameran kanssa tarpomaan pihaa. Lunta oli siinä vaiheessa puolisääreen. Ja vaikka kinttuni eivät pituudellaan hetään häikäise, sitä lunta oli silti paljon, ainakin 20 cm.

Omenatarhassa näky oli lohduton. Vanha, liki satavuotias omenapuu oli halki. Se päkisti tänä kesänä hirmuisen sadon, isoja ja makeita omenoita. Eihän vanha runko jaksanut kantaa sekä omppujen, lehtien, että märän lumen taakkaa. Toinen omenapuu, vanhaa kalustoa sekin, oli katkaissut latvansa. En tiedä vielä mitä siitä jää jäljelle, jääkö mitään. Pitää katsoa sitten kunhan tuo sää asettuu ja lumi sulaa.

Varovasti ravistelin nuorista puuvartisista lumitaakkaa pois, juhannusruusut kyllä ponnistavat omin voimin ylös.

Jotenkin surullista, jotenkin haikeaa. Nyt loppui omppuvanhusten anti. Muutama jäi toki jäljelle ja niille toivon pitkää ikää.

Kuljeskelin puutarhassa kuin Liisa Ihmemaassa. Vain irvikissa puuttui. Luontoäiti oli edelleen kauhean pahana ja aloitti uudestaan rännällä pommittamisen.
Sähköt tulivat ja menivät. Ainakin yhden kerran korjausmiesten paku pyörähti pihassa ja lähti taas läikät päällä uuteen kohteeseen.

Iltapäivän uutisissa kerrottiin, että koko Joen kaupunki oli pimeänä, suurjänniteverkko oli kosahtanut. Sangen kuvaavaa oli se, että Keskussairaala sinnitteli varavoimalla mutta osuuskaupan markethirviö sai sähköt ensin. Money talks. Hmph!

Uuneja lämmittäessäni mietin, kuinka haavoittuvainen nyky-yhteiskunta on kun kaikki on sähkön varassa. Kaukolämpö, vesihuolto, kaupat. Ihmisiä juuttui hisseihin, kauppakeskukset pimenivät ja kauppahallissa myytiin kynttilänvalossa. Käteiskauppa kukoisti.

Eipä siinä ihmistä paljoa ilahduta vaikka miten asuisi palveluiden äärellä jos palveluilta vedetään kirjaimellisesti töpselit irti. Rahaa ei saa seinästäkään ja kaikkialla on pimeää. Pimeän myötä tulee kylmä.

Meillä oli lämmin torppa ja onneksi näihin sähkökatkoihin on varauduttu kynttilöin, otsalampuin ja kuivin polttopuin.

Ruttojuuret lakosivat kerrasta

Lumipalloheisi levähti korkeuttaan leveämmäksi

Sireenit ja juhannusruusut

Vatut liiskana, ruusut laonneina

Lisää kaatuneita, Saskatoonit

Vatturivistö

Kanalan väestönlaskennan suoritin heti aamusta. Maatiaiset pörräsivät sisätiloissa, samoin edellisiltana sisään siirretyt pikkutiput emoineen olivat ihan tyytyväisiä. Kesämökkiin jääneet silkkikanat ja chabot olivat nekin kunnossa. Yksi chabokana seistä törötti isojen tarhan puolella, oli reppana lennähtänyt pudonneen oksan myötä naapurin puolelle. Jopa se mustanharmaa nättimyskana oli mökissä, Vappupillin vieressä orrella. Yleensä se tyyppi yöpyy korkeimmalla mahdollisella oksalla. Nyt kelpasi orsi ja rumempi vieruskaveri.

Hevosilla ei ollut mitään hätää. Vein ne aamulla lankkutarhaan koska laitumen sähkölangat olivat maassa. Vähän ne ihmettelivät mihin kaikki vihreä oli kadonnut.

On tämä ennenkuulumatonta ja ennenkokematonta. Nyt kyllä pääsi talvi yllättämään.
Autoilu on ollut mielenkiintoista, haasteellista ja hetkittäin jopa jännää. Itse pyörähdin ihan vaarattomasti yhdessä hiljaisessa risteyksessä täyden kierroksen ympäri. Moni muu oli ottanut osumaa puuhun tai ojanpohjaan.

Loppuviikoksi on onneksi luvattu sekä lämpenevää, että normaalimpaa syyskuun loppuviikkojen säätä. Sittenhän ne tuhot lopullisesti paljastuvat. Onneksi rakennuksille tai eläimille ei sattunut mitään. Puita ja kasveja saa aina uusia.

Näillä lähdetään loppuviikkoon! Mukavaa keskiviikon jatkoa, missä lienetkin! Pitäkää hatuistanne kiinni!

Ja vielä loppukevennys, suorastaan taiteellinen asetelma. Meloni lumihunnulla: