Kukonvaihtoviikko

Syksy on perinteisesti kanalassa vilkasta muuttoaikaa. Osa muuttaa uusiin koteihin, osa lähtee ilmavoimiin. Meidän hieno Kukko Savolainen oli yt-neuvotteluissa. Päätin, että niin on komea ja hyvä kukko, että ei lähdekään mustinmurkinaksi, vaan saa olla meillä talven yli. Eivät ne tänä keväänä kuoriutuneet kananuorikot ala kumminkaan hautomaan ennen ensi kesää. Niinpä peruin jo sovitun teuraaksi viennin ja uuden, erisukuisen kukon haun.

Sukusiitos kun on lintujenkin kohdalla välteltävä asia, koska näiden maatiaisrotujen pitäisi pysyä elinkelpoisina ja vahvoina kantoina. Vaikka en itse kuulukaan säilyttäjäohjelmaan, katson, että oma velvollisuuteni kiuruveden kantaa kohtaan on pitää porukka 'laajakirjoisena'. Se tietää kukon vaihtoa parin vuoden välein.

Nuorikot vm 2014, kukko keskellä. Yksi tyttö livisti kuvasta

Viime perjantaina lähti alkukesästä kuoriutuneista tipuista ainoa kukko (ihme, vain yksi kukko!!) uuteen kotiin isännöimään omaa parveaan. Nöösipoikahan se vielä on ja kanamammat varmasti viittaavat kintaalla mokomalle rimppakintulle. Talven aikana mieli muuttuu kanalassa ja rimppakinttukukko alkaakin olla sangen tavoiteltua seuraa. Nähty on.

Lauantaina pihaan ajoi naapurimäen isäntä ja oli kiuruvetistä kukkoa vailla. Pikaisen, mutta sitäkin kiivaamman viestittelyn jälkeen uskalsin luvata kukon naapuriin koska olin saanut viime hetkellä otteen erisukuisen kukkopojan kintusta. Samasta paikasta löytyi meille uusi kukko josta Savolaisenkin hain. Helpotus!

Lauantai-iltana nostin haikein mielin Kukko Savolaisen orrelta ja laitoin kuljetushäkkiin. Jossa matkusti muutaman sata metriä uuteen kotiinsa. Hyvä, että tuo mainio helttapää sai pitää henkensä. Vielä ei ole kiekumista kuulunut.

Sunnuntaina hain uuden kukon. Älkää nyt naurako, kyllä tästä kukko tulee.

Tätä ruikkukukkoreppanaa kanarouvien vanhimmat katsovat hyvin viistoon ja nuoremmat pitkin nokkaansa. Mutta kuten sanottua, kyllä kukko talven aikana paikkansa ottaa ja keväällä kanaset ovat onnesta lääpällään sukimassa kukon sulkia ja kurnuttavat kylkimyyryssä.

Pikkuväen puolella oli toinen ongelma, vanha Gaddafi, kuten jo monesti sanottu, alkaa olla elämänsä ehtoossa ja heittää veivinsä hetkenä minä hyvänsä. Ei se kärsi, reipas on kun sattuu havahtumaan hereille ja hyvin pontevasti yrittää kiekua. Lähinnä kiekuminen on tasajalkaa paikoillaan hyppimistä ja kähinää.

Siispä hain silkkikukon tuosta lähistöltä ja uskoin tilanteen olevan kunnossa. Vaan pahus, se silkkikukko olikin päivänvalossa tarkasteltuna sekarotuinen.

Tämä on se lähtölistalle siirretty silkkimix -kukko. Hakekaa joku pois, vaihto vaikka lakupussiin. Kiltti ja kohtelias kaveri.

Uusi ylläri oli jo nurkan takana odottamassa. Kas kun kesällä hain kaksi silkkikanaa parvea täydentämään. Valkean ja ruskean (riistanvärisen?).
No eilen sitten kohtasin tämän näyn:

Siinä nuori silkkikukko rivakasti polkee kääpiökochinkanaa vaikka kääpiökochinkukko tonkii kaikessa rauhassa maata ihan rikospaikan vieressä. Tyyppi pois kanan selästä ja lähempään tarkasteluun... jippii, se on kukko! Problem solved. Jahka Gaddafi unohtaa herätä, meillä on kruununperijä valmiina.

Tämähän alkaa olla kuin Kauniista ja Rohkeista, kohta varmaan paljastuu uusia meheviä käänteitä. Nimittäin kolme kanaa (musta Olga -silkkikana ja kaksi kääpiökochinkanaa) hautovat vimmatusti samassa pesässä. Jokainen päätyi syystä tai toisesta Vappupillin (Chabokukko) völjyyn ja seurauksista ensimmäinen on jo nähtävissä, lisää on tulossa ihan näinä päivinä.

Eikä Vappupillin kolttoset tähän jää, aiemmin on jo yksi rakkauslapsi ilmestynyt kanamamman helmoista:

Eikä tästäkään voi olla ihan varma, hautomisen suoritti musta Olga, mutta munijasta ei ole tietoa ja isääkin voi vain arvailla:

Etteivät vaan jäljet johtaisi Vappupillitehtaalle? Siinähän se tomerasti seuraa kanasen touhuja.

Vappupillin omat viralliset rouvat, nuoret chabokanat ovat aloittaneet muninnan, pieniä puikulamunia on löytynyt jo kaksi.

Kovin on vaisua munantuotanto, kiuruvetiset kanat pitävät sulkasatoa eivätkä muni, tehokanamummot eivät ole munineet koko kesänä ja pari valkoista tehotyttöä päkistää munan kerran viikossa jos silloinkaan. Pitää kohta hiippailla kaulukset pystyssä kaupan munahyllylle ja turvautua ostomuniin tai kysäistä naapurin isännältä ruoka-apua.

Mielenkiintoisia aikoja, hyvin mielenkiintoisia. Todennäköisesti kaikki nyt tuloillaan olevat tipuset tulen uudelleensijoittamaan muiden iloksi, vähän riippuu toki siitä mitä tulee.

Vappupillin motto näyttää olevan tuli sitä taikka tätä, kanaa polkematta älä jätä.
Näin tänään, huomenna lisää. Tai sitten ei koska punnituspäivä.

Mukavaa keskiviikkoa, missä lienetkin!