Varsinainen Fitfarm

Tänään piti pientä hikeä pinnassa koko päivän, eikä ollut edes salitreenipäivä. Vapaapäivän kunniaksi tein kevyitä köyhän naisen FitFarm -hommia roudaamalla 3 kaurasäkkiä á 40 kg, yhden vehnäsäkin á 40 l (pahuksen painavaa ainetta), kananruokaa kaksi säkkiä, siemenperunoita, multaa sun muuta roinaa sieltä sun täältä. Plus ruokakaupan lasti. Yksin lastasin ja yksin purkasin. Onneksi Iso-J hoiti Torpalla nyyttien jakelun oikeisiin varastoihin.

Ajokilometrejäkin kertyi ja yhdessä risteyksessä meinasin huitaista pöhheikköön kun unohdin kääntyä. Onneksi kyseessä on lähinnä traktoreiden liikennöimä väylä joten en vaarantanut liikennettä äkkikurvailuillani.
Minkä rallikuskin maailma minussa menettikään!

Vain tarkennus puuttuu… punainen sinivuokko

Pitäisi ihan oikeasti panostaa myös tarkennukseen

Tarhajouluruusu, helleborus orientalis… tjtn

Päivän ohjelmaan kuului myös z-kappaletta ei juoksevia, vaan kiitäviä asioita. Peetu vietiin eläinklinikalle pikkurekkujen joukkotapahtumaan. Kasvistäti oli järkännyt kasvateilleen silmä- ja polvitarkastuksen. Äkkiä laskien ainakin kymmenen russelipusselia siellä anteli mielipiteitään ja piti yllä tasaista debattia. Vastaanoton tytöllä oli tekeminen, että sai puheluista tolkkua. Kun Peetukin oli saanut haukkunsa kuulumisensa huudeltua häkistään, väki hiljeni. Ilmeisesti tapahtuma oli sujunut hyvinkin mallikkaasti ja käsittääkseni koko lössi sai nollat silmistä ja polvista. Tai siis terveen paperit.

Sillä välin kun Peetua ja sukulaisiaan syynättiin, minä ja kiesi kiidimme ympäri kaupunkia. Nyt on Äitikullalle hankittu lääkäriaika, on hommattu kanojen rehuja, on piipahdettu kangaskaupassa, haettu Esikoinen koulusta ja ja ja…  missähän vielä?  Puoli kolmen aikaan totesin, että kohta mie romahan ja totesin tarvitsevani toisen aamiaisen. Seitsemän aikaan hotkituilla mysleillä ei puolta päivää elä, ei vaikka miten olisi treenitön päivä.

Lämmintä ruokaa sain pöytään vasta seitsemältä. On tämä perheen ruokahuolto välillä kohtuullisen hunningolla.  Tänä vuonna kieltäydyn viettämästä Äitienpäivää, mieluummin viettäisin sen syrjäytymällä johonkin koloon, häpeämään.

Esikoisen kyynärsauvat kolisevat vieläkin kiesin kontissa, niiden palauttaminen kun onkin hankalampaa kuin osasin kuvitella.

Ne pitää palauttaa Keskussairaalan apuvälineyksikköön. Joka on jossain muualla kuin keskussairaalassa. Ja joka on auki ihan vaan virka-aikaan. Ensi viikon hommiksi jäi se.

Illalla ruoppasin pikkuisen yhden kukkapenkin kulmaa, Äitikulta heittelee merkitseviä katseita pihanaapurinsa (meidän) ruokottoman siivottomiin istutusalueisiin. Pakkohan minun on yrittää niitä itse ruopata ennenkuin naapurin tornado hyökkää niiden kimppuun ja minä saan taas yhden syyllisyystaakan kannettavakseni.

On hää epeli. Tänään parturoi maakellarin katon vatunversoista ja muusta ryönästä. Kohta kuokka heiluu jollain muulla työmaalla ja minä en millään pysy perässä. Virkeä vanhus on kieltämättä ilo silmälle ja niinkuin hän itse sanoo; kaikki minkä vanhasta irti saa, on Luojan antia.

Kanalassa oli iloinen yllätys. Olga-neiti ei olekaan kelvottomien äitien kastia minun ja kiviä hautovan Hattarapään kanssa. Munatullausta tehdessäni käsi kopaisi jotain pehmeää ja piippaavaa. Siellä oli ihan elävä tipu. Jösses miten sievä. Eilen kävin läpi kaikki 5 munaa ja poimin pois kuudennen jossa ei ollut taskulampulla valaistuna mitään elämään viittaavaa sisältöä.

Kuva on ihan surkea, mutta pakkohan se on julkaista. Koska Ihme on tapahtunut:

Isästä ei ole tässä vaiheessa tietoa, vahvin veikkaukseni on kuitenkin vanha Gaddafi. Vappupillistä ei taida olla muuhun kuin huutamaan ja Päiviö tuskin on rohjennut Olgaa polkaista. Nimittäin kolme viikkoa takaperin Päiviön identiteetti oli vielä täysi arvoitus, hänelle itselleenkin.
Olgan alla on vielä neljä munaa, ehkä niistä joku vielä muuttuu tipuksi. Ja tuurilla edes yksi on kana.

Tämä päivä oli siis aikamoista haipakkaa. Iltaisin minulla on tapana teljetä Peetu hetkeksi kanalan ulkotarhaan, saa siellä toteuttaa itseään ja leikkiä mäyrää kanojen aloittamissa kuopissa. Alla oleva kuva antaa ehkä pientä vihiä pyhien ohjelmasta. Jos ei aukene vielä, niin ei se mitään. Jatkoa kyllä seuraa *tihhiihhii*

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Pysy tarkkana. Missä lienetkin.

Aapiskukko kertoo kuka on pomo ja herra… ja kellä rouvat

… ja poistuu voittajana paikalta, toistaiseksi...

PeeÄäääs: pitkästä aikaa linkki. Ratsastaminenhan on niin helppoa, hevonen tekee työn ja kuski senkun herkuttelee, tässä todiste joka kannattaa katsoa vaikka hienon musiikin vuoksi:

Because now we are free to be simply us