Niin se vaan viikko vilahti jo tiistain ehtooseen enkä ole ehtinyt kissaa sanoa. Tai no joo, kissaa kyllä on kutsuttu. Ne roistot nimittäin tunnistavat Axilur -paketin rapinan ja tietävät, että imelällä äänellä sopotettu kissikissi meinaa kinkkuun käärittyä pilleriä. Toki ne hyvin kasvatettuina (ts. luontaisen ahneina) kinkut nielevät, mutta jemmaavat pilsun takahampaan taakse ja sylkevät pois kuin laamat. Siis yrittävät.
Mulle on kissojen turha ruveta, olen madottanut kymmeniä kissoja kymmeniä kertaa joten ei auta Veljesten pullikoida. Huomenna vielä pilsut koko koplalle ja sitten on kevään matokuurit hoidettu.
Koiriahan on helppo huijata, senkus heiluttelee kinkunriekaletta ja nakkaa odottavan kitaan, pilleri perään eikä kukaan tajunnut mitä tapahtui. Huuliaan lipovat kiitollisina ylimääräisestä mannasateesta.
Sunnuntaina ajelin kotiin pikkuisen tuhruisessa kelissä, mutta huomasin silti jo menomatkalla bongaamani joutsenlössin ja kurvasin kiesin bussipysäkille. Matkaa lintuihin jäi useampi sata metriä ja se on sadekelissä paljon.
Etäältä katsoen näyttävät äkkinäisen silmään laumalta laiduntavia lampaita. Tai sitten ei.
Otin kuitenkin muutaman kuvan muistoksi. Laatu ei ole häävi, olisi pitänyt olla joku pahuksen pitkä telejööti jolla olisi saanut ilmeet ja asennot kunnolla mukaan.
Käytiin tänään Iso-J:n kanssa kevään ekalla fillarilenkillä. Molemmat poljettiin melko vaisuina kotiin, äkkinäiselle käypi ahteriin kiikkerässä satulassa keikkuminen. Onneksi tehtiin ihan vaan lyhyt verryttelylenkki.
Sateen jälkeen ilma oli raikas ja happea täys. Tuli mukavan rento olo. Tästä onkin oikeastaan yksi suunta, oma peti.
Kuvailin tänään kevättä kotipihalla ja kummasti sieltä vaan penkeistä punnerretaan. Viime viikon kylmäpakastesää stoppasi kevään mutta parin viime päivän sade kyllä pisti siihen taas vauhtia.
Huomenna lisää!
Nuku hyvin, missä lienetkin. Tai jotain.
Jos nuo näyttää sinusta lampailta, niin teillä on sitten erikoisia lampaita, kaksijalkaisia pitkäkaulaisia... Eikö sitä lääkettä voi sotkea tonnikalaan tai kissanmaitoon, siihen kissoille sallittuun? OP
VastaaPoistaPitkän suoran päästä katsottuna muös o olivat valkoisia möhköjä, varmasti olivat :D
PoistaKaiken testanneena olen todennut nopeimmaksi tavaksi madottaa kissa, on suora toiminta. Katti syliin, pilsu kitaan ja kinkkusuljua perään.
Eivät ne kissanmaitoa juo eivätkä varsinkaan silloin jos siihen on lietetty jotain lääkettä.
Maksamakkara tai mätitahna toimii myös.
Mulla on vielä pöllömpi koira. Sen madotus axilurilla sujuu niin, että tiputan herkkukaapin edessä pelkät axilur-tabut lattialle ja se syö ne niin, että rouskina vaan käy. Ja on tyytyväinen, kun sai näin hienoja herkkuja. Ahneudella ei ole rajaa...
VastaaPoistaEh, no nyt taisi löytyä koiramaailman höntein otus. Onnittelut! :D
PoistaYlemmästä kuvasta nopeasti katsoin, että lampaitahan siinä. :)
VastaaPoistaSiellä toinen tohelo :D
PoistaJoskus ne syövät kaula mutkalla mutta joutsenet kykenevät vielä hullumpiin suorituksiin.
Ja kolmas. Kyllä siinä nopealla vilkaisulla näytti olevan lauma lampaita ensivihreää hamuamassa.
PoistaMun pyöräilykausi on alkanut nihkeästi. Aluksi tyhjeni kumi mystisesti. Välillä ilma pysyi, välillä sai pumpata lisää kesken matkan. Sitten putosi poljin. Kirjaimellisesti, sillä varsi katkesi. Kun se oli hoidettu kuntoon etukumi tussahti lopullisesti (luonnollisesti kun olin kilometrien päässä kotoa). Paikkasin reiän, eikä paikka tietystikään pitänyt. Saa nähdä onko tuo ostamani uusi sisäkumi oikeaa kokoa...
Mutta kevät on ihanasti ilmassa. Peippo ja muut linnut konsertoivat sydämensä kyllyydestä, oravat jahtaavat toisiaan, rastaat ja sepelkyyhkyt katsastavat pareittain pesäpaikkoja ja luonto alkaa mukavasti vihertyä. Pääsiäislomalla voisi kääntää palstan.
/Anu
No jospa se tuon ensikokemuksen jälkeen lähtisi paremmin rullaamaan.
PoistaNauti keväästä, se on täälläkin taas. Ja lintujen luritus!
Se on toi madottaminen aika vaikeata aina välistä ainakin meijän junnu herran kans,se kun huomaakin jotta ahaa tassko pilleri suuhun,johan äkkäs,pistää pitkät kyntensä lihaan lujasti,torjuen jotta etpäs laita mun suuhun,on sillä voimoo,eikä anna kiinni ensinkään,mut välistä saan kiinni ja toinen antaa sitten pillerin,,.On keksitty jotta laitetaan makkaran sissään pilleri ja annetaan sitten,,.
VastaaPoistaJoskus auttaa muuten se, että kissalle tyrkkää pienen sipaisun jotain rasvaa (voita, floraa tms) suupieliin, keskittyy heti nuolemaan ja nielee siinä sivussa.
PoistaMadotus on taitolaji. Hevosten kanssa niille tulee aina hillitön tarve katsella kurkihirttä, pää heiluu parissa metrissä ja suu siellä ylimpänä.
Onneksi kanoja ei tarvitse madottaa, laskin eilen meillä olevan 17 kanaa ja vasta neljännen tarkistuksen jälkeen uskoin määrän.
Haukka on vienyt ainakin yhden mummelin tänä keväänä :(
Kyllähän jotkut madottavat kanojakin, mutta en minä. Kissan madotus hoitui meillä niin, että totesin kissalle sunnuntaina, jotta haenpas huomenna matolääkkeet ja kissa otti ja katosi...
VastaaPoistaVappu-kukko osoitti taas olevansa mies paikallaan. Kanaset olivat ulkoilemassa pitkin pihoja, kun kuulin haukan kirkaisevan lähistöllä. Samointein kukko komensi kanat suojaan ja jopa kissan kantokoppaan muniman tekeytynyt americauna juoksi pääkolmantena jalkana pihan yli kanalaan. Haukkavaaran mentyä ohitse palasi takaisin kantokoppaan ja muni kauniin vihertävän munan. Taitaa Vappu saada pitää henkensä ja alamme suunnitella Pertsalle (!) uutta osoitetta....
Meillä taisi Kukolla olla kevättä rinnassa, oli varmaan nuorikoita polkemassa kun unohtui ilmavartiointi. Äitikulta ne kanansulat pellolta löysi, ilmeisesti ainakin yksi vanha ruskea lähti ilmavoimiin, kirjaimellisesti.
PoistaAnnahan Vappu-kukon pitää heltta ja pyrstö samassa paketissa. Hoitaa kukonvirkansa esimerkillisesti. Päinvastoin kuin meidän nuori elostelijamme.
Vuosien ankaralla treenaamisella seitsemän kissan kanssa seuraava menetelmä on osoittautunut parhaaksi: otetaan atulat ja pilleri. Sipaistaan voita pilleriin, napataan kissa lattialla polvien väliin kammeten kituset auki. Atuloilla laitetaan liukastettu pilleri syvälle suuhun ja pidetään vähän aikaa hellästi kunosta kiinni. Tarkistetaan avaamalla kissan suu atuloilla hampaiden väliin työntäen, että lähetys on maalissa. Ei ole enää ollut purtuja sormia tuon atulakikan keksimisen jälkeen. Ennen tein meinaa saman ilman atuloita. Aina perjantai-iltana, että maanantaiksi ehti sormet parantua.
VastaaPoistaNo niin, siellä toinen taiteilija :D
PoistaElli se oli meilläkin hankalin madotettava…samaa sukua nääs.
Pakeni surmansyöksyllä yläkerran ikkunasta kun vaivihkaa ujutin Axilurpaketin kaapista/ostoskassista työtasolle.
Kun saatiin kiinni, piti olla suunnilleen rouherukkaset kätösissä ja salamannopeat refleksit.
On ne häjyjä, pohojammaalaaset.