Homma jatkuu

Peetun ilme muuttui sunnuntain kihlajaistiimellyksessä kauhistuneen epäuskoiseksi. Tänään oli morsmaikulla ollut pikkuisen suopeampi mieli ja melkein oli homma sinetöity. Valitettavasti Peetun harvat kuivaharjoittelut kissalla eivät vielä riittäneet. Huomenna uusi yritys, kolmas kerta toden sanoo.

Kyllä siellä Kasvistädin pihalla on kiva telmiä ja puuhastella, paljon kivempi kuin hihnanpäässä ihmisten jaloissa.

Elämme toivossa että homma menee nyt ns. ykkösellä purkkiin ja vaaveleita voidaan odotella osimoilleen noin 63 vuorokauden kuluttua.

Onko tämä näsiä vai joku muu??

Maanantainen aamu oli aurinkoinen ja lämmin. Iltapäivällä se muuttui vielä aurinkoisemmaksi, suorastaan tunsin välimeren ja vuorituulen tuoksun. Olimme nimittäin Iso-J:n kanssa pähkäilleet lomareissun ajankohtaa ja minulla oli online -buukkaus päällä matkahakuun. Kun päivät oli valittu ja lennot katsottu, oli aika nimetä matkustajat ja viimeistellä tilaus. Oi se onnen hetki, lämmin ailahdus rinnassa ja korviin saakka levinnyt hymy kun painoin OSTA -nappulaa. Kohta sähköpostiin kolisi e-lippuja. Ja niin tämä lössi lehahtaa norskin siivin Hispaaniaan kesäkuun puolenvälin kieppeillä.

Pois tullaan kunhan joudetaan, menee juhannukset ja vaihtuu kuukausikin ennenkuin palataan kotiin.
Tätä on kyllä niin odotettu.

Toki minä realistina tiedän, että tässä on vielä enemmän kuin pari muuttujaa edessä, ratkottavana ja setvittävänä. Tällä hetkellä kaikki pitäisi olla reilassa. Hevosten laidunpaikka, Peetun hoito, Äitikullan vahtim… silmälläpit… no hitto, kyllä te tiedätte. Jonkun pitää katsoa vanhan ihmisen perään ja sillä hyvä. Ja kun tämä meidänkin Seniorikansalainen on sen verran ketterä ja vihmerä, peräänkatsojan on syytä olla itsekin tarkkana. Onneksi hänelle jää vain vajaa viikko yksinoloa.

Tänään en kuitenkaan mieti enkä murehdi mahdollisia vastoinkäymisiä. Katsotaan niitä sitä mukaa kun tulevat eteen.

Kiva kun on taas mukavia asioita näköpiirissä. Kävi vielä niin julmetun hyvä tuuri, että Siskolikka kahden nuorimmaisen Perillisensä kanssa sattuu samaan kaupunkiin samaan aikaan. He tosin ovat viikon, me muutama enemmän. Mutta silti, luvassa leppoisia rantapäiviä Siskolikan kanssa, yhteisiä illallisia ja varmaan pari kannua sangriaakin saadaan vajutettua.

Ensimmäiset vihreät ovat ihan pian valmiina

Kevät etenee, tämä lämpöaalto alkaa kohta kuivattamaan joten ihan mielihyvin otamme vastaan mahdolliset sadekuurot ja pilvisemmät päivät. Koivujen siitepöly hyökyy kohta täydellä voimalla päälle ja kosteampi ilma painaisi pölypilviä pikkuisen matalammaksi.

Tämä viikko menee hujauksessa Vapun takia, toukokuussa piipahdan Esikoisen ja Peetun kanssa koiranäytelmässä etelän suunnalla ja ehdimme kotiin Äitienpäiväksi. Minä tosin en vietä äitienpäivää tänä vuonna, tämän aion hyvin ponnekkaasti ilmaista myös perheelle. Säästäkööt ruukkuruusurahansa siihen, että tarjoavat mulle mukavan illallisen sitten siellä lomalla. Samalla rahalla minkä saavat törsättyä johonkin pakastealtaan Prinsessatorttuun ja ruukkuruusuun, saadaan nätti kattaus yhdessä suosikkiravintoloistamme. Kortit toki otan ilolla vastaan. Ne ovat parhautta Äitienpäivässä.

Toukokuulle mahtuu toki koulujen karkeloita, Nuorimmaisen leirikoulu ja päättäjäiset. Joten paljon kivaa kalenterissa. Kyllä se elämä risukasassakin on mukavaa, kun päivä sattuu tännekin paistamaan.

Eipä mulla tänään oikeastaan muuta kerrottavaa olekaan. Kaikki hyvin ja hyvä niin.
Hyvää mieltä hyrrittäen poistun yöorsille. Nempalle toivotan leppoisaa lentoa ja mukavaa lomaa!

Kevättä sinunkin rintaasi, missä lienetkin!

Älä ota sitä vakavasti… :D

PeeÄäs:

Olgakanasen parin päivän ikäinen ipana loikkasi pois pesästä ja paahtaa hurjasti piipittäen ympäri kanalan lattiaa, Olga yrittää pysytellä perässä ja pitää tipulin helmoissaan. Muut kanat ja kukot yrittävät väistellä pientä kiitäjää parhaan taitonsa mukaan. Vappupillikin istuu akkoineen orrella kun eivät maahan uskalla pikku hurjapään rallin sekaan.  Pesään jäi hautomatta kolme munaa, ei taida nyt Olga joutaa hautomaan. Nykynuoriso!