maanantai 28. huhtikuuta 2014

Homma jatkuu


Peetun ilme muuttui sunnuntain kihlajaistiimellyksessä kauhistuneen epäuskoiseksi. Tänään oli morsmaikulla ollut pikkuisen suopeampi mieli ja melkein oli homma sinetöity. Valitettavasti Peetun harvat kuivaharjoittelut kissalla eivät vielä riittäneet. Huomenna uusi yritys, kolmas kerta toden sanoo.

Kyllä siellä Kasvistädin pihalla on kiva telmiä ja puuhastella, paljon kivempi kuin hihnanpäässä ihmisten jaloissa.

Elämme toivossa että homma menee nyt ns. ykkösellä purkkiin ja vaaveleita voidaan odotella osimoilleen noin 63 vuorokauden kuluttua.

Onko tämä näsiä vai joku muu??

Maanantainen aamu oli aurinkoinen ja lämmin. Iltapäivällä se muuttui vielä aurinkoisemmaksi, suorastaan tunsin välimeren ja vuorituulen tuoksun. Olimme nimittäin Iso-J:n kanssa pähkäilleet lomareissun ajankohtaa ja minulla oli online -buukkaus päällä matkahakuun. Kun päivät oli valittu ja lennot katsottu, oli aika nimetä matkustajat ja viimeistellä tilaus. Oi se onnen hetki, lämmin ailahdus rinnassa ja korviin saakka levinnyt hymy kun painoin OSTA -nappulaa. Kohta sähköpostiin kolisi e-lippuja. Ja niin tämä lössi lehahtaa norskin siivin Hispaaniaan kesäkuun puolenvälin kieppeillä.

Pois tullaan kunhan joudetaan, menee juhannukset ja vaihtuu kuukausikin ennenkuin palataan kotiin.
Tätä on kyllä niin odotettu.

Toki minä realistina tiedän, että tässä on vielä enemmän kuin pari muuttujaa edessä, ratkottavana ja setvittävänä. Tällä hetkellä kaikki pitäisi olla reilassa. Hevosten laidunpaikka, Peetun hoito, Äitikullan vahtim… silmälläpit… no hitto, kyllä te tiedätte. Jonkun pitää katsoa vanhan ihmisen perään ja sillä hyvä. Ja kun tämä meidänkin Seniorikansalainen on sen verran ketterä ja vihmerä, peräänkatsojan on syytä olla itsekin tarkkana. Onneksi hänelle jää vain vajaa viikko yksinoloa.

Tänään en kuitenkaan mieti enkä murehdi mahdollisia vastoinkäymisiä. Katsotaan niitä sitä mukaa kun tulevat eteen.

Kiva kun on taas mukavia asioita näköpiirissä. Kävi vielä niin julmetun hyvä tuuri, että Siskolikka kahden nuorimmaisen Perillisensä kanssa sattuu samaan kaupunkiin samaan aikaan. He tosin ovat viikon, me muutama enemmän. Mutta silti, luvassa leppoisia rantapäiviä Siskolikan kanssa, yhteisiä illallisia ja varmaan pari kannua sangriaakin saadaan vajutettua.

Ensimmäiset vihreät ovat ihan pian valmiina
Kevät etenee, tämä lämpöaalto alkaa kohta kuivattamaan joten ihan mielihyvin otamme vastaan mahdolliset sadekuurot ja pilvisemmät päivät. Koivujen siitepöly hyökyy kohta täydellä voimalla päälle ja kosteampi ilma painaisi pölypilviä pikkuisen matalammaksi.

Tämä viikko menee hujauksessa Vapun takia, toukokuussa piipahdan Esikoisen ja Peetun kanssa koiranäytelmässä etelän suunnalla ja ehdimme kotiin Äitienpäiväksi. Minä tosin en vietä äitienpäivää tänä vuonna, tämän aion hyvin ponnekkaasti ilmaista myös perheelle. Säästäkööt ruukkuruusurahansa siihen, että tarjoavat mulle mukavan illallisen sitten siellä lomalla. Samalla rahalla minkä saavat törsättyä johonkin pakastealtaan Prinsessatorttuun ja ruukkuruusuun, saadaan nätti kattaus yhdessä suosikkiravintoloistamme. Kortit toki otan ilolla vastaan. Ne ovat parhautta Äitienpäivässä.

Toukokuulle mahtuu toki koulujen karkeloita, Nuorimmaisen leirikoulu ja päättäjäiset. Joten paljon kivaa kalenterissa. Kyllä se elämä risukasassakin on mukavaa, kun päivä sattuu tännekin paistamaan.

Eipä mulla tänään oikeastaan muuta kerrottavaa olekaan. Kaikki hyvin ja hyvä niin.
Hyvää mieltä hyrrittäen poistun yöorsille. Nempalle toivotan leppoisaa lentoa ja mukavaa lomaa!

Kevättä sinunkin rintaasi, missä lienetkin!

Älä ota sitä vakavasti… :D

PeeÄäs:

Olgakanasen parin päivän ikäinen ipana loikkasi pois pesästä ja paahtaa hurjasti piipittäen ympäri kanalan lattiaa, Olga yrittää pysytellä perässä ja pitää tipulin helmoissaan. Muut kanat ja kukot yrittävät väistellä pientä kiitäjää parhaan taitonsa mukaan. Vappupillikin istuu akkoineen orrella kun eivät maahan uskalla pikku hurjapään rallin sekaan.  Pesään jäi hautomatta kolme munaa, ei taida nyt Olga joutaa hautomaan. Nykynuoriso!





16 kommenttia:

  1. On se näsiä.

    Onnea Peetun naimahommiin toivottaa tää uupunut juurakoiden lajittelija. Peukutan huomisen puolesta, sillä onhan Peetulla hyvät geenit jatkaa sukuaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinnuu työn raskaan raatajaa.

      Myyränpirut tuhonneet myös sinivaleunikot, vain yksi nousee. Pioneita kadonnut useita, juurakkokaupoille joudun minäkin.

      Peetun treffit jatkuvat tänään, oli melko väsynyt js nälkäinen kaveri kun tuli illalla kotiin.

      Poista
  2. Samaa toivon minäkin ja uskonpa että homma luonnistuu kun sitä on jo parit treffit takana.
    Onnittelut myös tulevasta lomasta koska sitä ei tiedä mihin tämä lupaavasti alkanut kevät vielä kääntyy ja muutenkin, onhan se hienoa jättää tutut nurkat ja käydä tuulettumassa vähän kauempana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista ja tsempistä. Eiköhän se tänään jo onnistu, seuraava kerta onkin varmasti paljon helpompi.

      Lomahan meiltä onnistuu vasta kun olemme riittävän kaukana kotoa. Niin huippukivaa kuin täällä onkin, sitä ei vaan malta olla jouten.

      Ja on kiva viettää aikaa ihan vaan perheen kesken, ei tässä montaa vuotta vietetä yhteisiä lomia Perillisten kanssa. Kaikki ilo irti!

      Poista
  3. Näissä kaupungin koirapuistoissa on se hyvä puoli, että niissä saa nuori viriili uros silloin tällöin harjoitella lemmiskelyä. Juoksussahan sinne ei saa tullakaan, mutta onneksi jotkut ladyt antaa välillä muutenkin, joten jos joskus sattuu onni käymään, että oikeasti pääsisi pukille, niin on paikallishurmureille ainakin kertynyt vähän harjoittelukokemusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Meillä maalla joutuvat harjoittelemaan kissalla :(

      Koirapuistoa kannatan minäkin koiran sosiaalistamisenkin kantilta. Täälläkin on yksi mutta ei sinne ole kertaakaan lähdetty, laiskuutta kai.

      Poista
  4. Voin ottaa yhden pienen ponikaisen hoitoon kylppäriin *jatkuva tarjous voimassa* :D Lisäksi se saa (mun luvalla) laiduntaa puistossa tuossa vieressä. Ja saa invaparkkiluvan!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Polga :D

      Vielä minä sinut joskus yllätän kun niin auliisti Ponille majoitusta tarjoat. Invaparkkilupa hevosen otsassa, huippujuttu! Ja niin olisi ponin tyyliäkin.

      Poista
  5. Pönöllä kävi vajaa kaksivuotiaana morsian Pietarsaaresta, Ella.
    Hommaa yriteltiin kolmena päivänä, morsian tykkäsi valitusta miehestä.
    Pönön pirri ei vain mennyt oikeaan paikkaan vaikka kuinka yritti, halua olisi riittänyt pidemmällekin. Kolmantena iltana Ella ei sitten enää ollut suosiollinen. Kissalla meilläkin harjoiteltiin, morsiamen puuttuessa.
    No, nyt ei enää tartte kun maagiset killuttimet on poistettu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä se nuoripari taas temmeltää. Onneksi selkeni ja tyyntyi, saavat leikkiä pusuhippaa pihalla.

      Jos ei tänään onnistu, saattaa loppua aika. En sitten tiedä mikä mahdollinen Plan B on. Ja onko sellaista.

      Asiasta lisää tuonnempana.
      Eikös se teidän Pönö ollut melko miehinen mies, ennen kuin siirtyi pallittomien konsulttiketjuun?

      Poista
    2. Meillä kävi samoin ensikertalaisille aikoinaan. Suunnitelma B oli onneksi olemassa ja Wilma saatiin naitettua ja omistussuhteet itselle. Uroksen kasvattaja oli silloin sitä mieltä, että nuorelle urokselle saattaa jäädä traumoja epäonnistuneesta yrityksestä, joten sen nuorukaisen kohdalla kokeiltiin vain kahdesti ja sitten vanha konkari kehiin, joka vietteli ja liehitteli neitsyen mennen tullen ja palatessa. Ikinä ei oo pelottanu Oulu-Raahe välillä niin paljon, kun tuolla astutusmatkalla, keli oli nimittäin kehno...

      Poista
  6. Minä kun naitin bordercollieta keskenään, niin onneksi uros hyväksyi opastuksen jossa tassu morsion kaulalla mutta pahasti sivussa nylkyttävän uroksen nostin ns. paremmalle iskuetäisyydelle nartun sekään. Siitä se homma sitten hoituikin, kun asento tuli tutummaksi.

    Nuori uros on innokas, mutta ei osaava. Kaikki pitää oppia, mutta kun kerran pääsee osumaan, niin hommat hoituvat. Hyvä olisi jos kokemattomalle urokselle olisi kokenut narttu ja toisinpäin. Kaksi ekakertalaista on huono yhdistemä. Paljon auttaa jos uros antaa auttaa alkuun.

    Jeppistä - kaikkia sitä on tullut tehtyäkin monenlaisesta parittamisesta lähien. Pientä se on koirien kanssa, mutta hevosten kanssa pelatessa on paljon rankempaa :D Pitää tosissaan varoa, ettei tule isosta kaviosta päähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni Ellan emäntä koetti kumihansikas kädessä ohjata pirriä oikeaan osoitteeseen ... :)
      Pönö harjoitteli kaikella mikä liikkuu, eniten harmitti ja nolostutti pienet lapset jotka kyykistyi sen viereen.
      Leikkauksen jälkeen sen ilmekin helpottui, mutta siinä meni aikaa kun testosteronit häpyi elimistöstä, likipitäen vuosi.
      Hinku on vieläkin tallella, tuli todistettua viimeksi sunnuntai aamuna kun Wheeler Rosalla juoksu parhaimmillaan. Se neiti ei antanut koskea itseensä vaan huusi kuin vappupilli ja siitä loukkaantuneena Pönö kiipesi minun syliin turvaan.

      Hauskaa Wappua!

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  7. No se homma meni sitten tällä kertaa niin, että Peetu siirsi viestikapulan velipojalle joka hoiteli homman viidessä minuutissa. Peetu ei siis ole mikään helppo nakki vaan kuuluu näemmä tähän 'Tosi Rakkaus Odottaa' -porukkaan. Eipä ihme. Kotivalmentajana on raivoraitis pikkurillipoika Nasse ja kuivaharjoittelu tapahtunut kissalla.

    Peetu säästää, kunnon poika!

    VastaaPoista
  8. Nuorihan Peetu vielä on, ja aihe herkkä. Ei se muillakaan teinipojilla ole sen yksinkertaisempaa, vaikka ovatkin netistä lukeneet miten homma ehkä pitäisi hoitaa :D

    Tulee se seuraavakin kerta - toivottavasti TosiRakkauden kanssa.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com