Kanan arvoitus

Lauantai on valjennut ja vaihteen vuoksi sataa lunta.

Eilen oli aurinkolasipäivä ja koska minä ja pleksini olimme edelleen erotetut toisistamme (en tiedä missä ne ovat), hommasin eilisen siristelyillä lisää uusia ryppyjä silmien alueelle. Peli alkaa olla pelattu, silmänympärys on kuin se kuuluisa pakanamaan kartta.

Mutta kun on mieli nättinä niin eivät rypytkään haittaa.

Hirveen nättinähän se mieli onkin, aurinko paistaa ja lämmittää ja lumet sulavat kohisten. Ja totta kai kauhun tasapainon nimissä ja Luontoäidin kieron huumorin ansiosta, sulanutta lunta tuplasti vastaava määrä sataa yhdessä päivässä uutena. My ass!

Tälläkään viikolla en keksinyt ratkaisua maailman murheisiin, en saanut manattua järkeä poliittisten päättäjien päihin, en laihtunut, nuortunut enkä varsinkaan viisastunut. Paljon pohdin kanoja ja kanan elämää.

Kana on mainio eläjä. Pikkuinen, vaatimaton ja omalla tavallaan kauniskin. Jopa minä, lievästi lintufobinen ihminen voin mennä niiden keskelle aivan rentona ja rauhallisena. Vain pelottavasti syöksähtelevät lokit ja rumat naakat aiheuttavat inhon puistatuksia. Kana on ihmisen kaveri.

Meillä on kanoja kahdessa parvessa. On Kullervo The Kukon Wanhan Liiton rouwat, parven vanhimpana hoippuu valkoinen Britney. Se jonka jo kerran julistin kuolleeksi, mutta joka vain nukkui. Heltta vain heilahti kun närkästynyt Britney havahtui paheksumaan raatokeräilijän rivakoita otteita.

Kullervon parvessa on yhdeksän kanaa. Niistä seitsemän kanaa on ruskeita munia värkkääviä tehotuotantomunijoita. Yksi on Britney joka ei enää muni ja yksi Kullervon poikuesisar, musta alholaiskantainen Pataässä. Ummessa sekin.

Outojen Lintujen parvea hallinnoi moneen kertaan kurmootettu vanha silkkikukko, Gaddafiksi moitittu ruma turjake. Hällä on kolme silkkikanarouvaa ja yhdellä rouvalla valkoinen nuori kukkopoika, viime vuonna kuoriutunut komistus. Kukkopojan kohtalo on vielä vähän kiikun kaakun. Jos ei osaa olla nätisti ja haluaa ns. kalifiksi kalifin paikalle, se on niksnaks kaula katki Fiskarssin neuvotteluissa. Mutta jos vanha kukko muuttuu vaivaisukoksi, nuori kukko on ns. kruununperijä. Katsotaan päivä kerrallaan kuinka kevät kanalassa etenee ja mitä ratkaisuja siellä pitää tehdä.

Kanat ovat kovia kiusaamaan jos sikseen tulee. Ja hirveitä pyrkyreitä. Toiselta viedään vaikka mato suusta jos suinkin mahdollista. Ne nokkivat, räkättävät ja potkivat toisiaan jos joku yhtään provosoi. Kyynisesti voisin todeta, että aivan tyypillinen naisvaltainen yhteisö.

Ruskeat tehomunijat ovat ns. uraohjuksia. Ne munivat, munivat, munivat, plop-plop-plop. 

Munaa pukkaa ja kanaparka polttaa itsensä burnouttiin muutamassa vuodessa. Eivät ne sille mitään voi, ne ovat jalostettu semmoisiksi. Meillä on tehokanalaan verrattuna pieni parvi ja leppoisat olot, joten munintauransa päättäneetkin ylisuorittajat mahtuvat parveen. Ne höperehtivät omiaan ja yhtenä aamuna heltta ei sitten enää heilahdakaan. Kana lensi taivaalliseen kanaparveen. 

Tehokanalassahan semmoista laiskottelua ja leppoisia rouwanpäiviä ei hyvällä katsota, lihamyllyn ja nuggettikoneen kautta maailmalle lähtee munimaton ja tuottamaton kana. Onneksi minä en elä tehokanalassa...

Ruskeat kanat ovat pelottomia, seurallisia ja uteliaita. Ne juttelevat kovasti ja syövät kädestä. Niillä on ilmeitä ja omia temppujaan.

Outojen Lintujen parvi on täynnä haudontahimoisia emoja. Niiden elämäntehtävä näyttäisi olevan munantuotannon sijasta suvun jatkaminen. Munat ovat pieniä ja vähäpätöisiä ja niitä tulee harvakseltaan.

Kolme chabo-rotuista kanaa omivat alleen silkkirouvien pikkuiset munat, väsäävät pari omaa tuotostaan lisäksi ja sitten levittäytyvät hautomaan. Tuossa vaiheessa pitää olla vikkeläsorminen ja peloton, munat pitää kerätä kiireesti pois mikäli EI tahdo tipuja. Kana kyllä näyttää lopettavan hautomisyrityksen (hetkiseksi) ja luovuttaa yritysvuoron seuraavalle.

Tällä hetkellä yksi ruskea chabo hautoo. Aluksi siellä alla oli silkkikanan munia, niitä oli kolme. Chabokana hääti valkoisen silkkikanan pois hautomasta ja omi pesällisen itselleen.

Nyt kun alkaisi olla tipujen aika, pesässä tapahtuu ikäviä asioita.

Hautova kana on työntänyt altaan kolme munaa, ne köllöttävät pesäkopin laidalla. Ei niistä enää elävää tipua tule. Tänään ne pitää siivota pois.

Minusta tuntuu, että nämä kolme hylättyä munaa ovat ne alkuperäiset silkkikanan munat. En tiedä olivatko ne jotenkin viallisia, lähinnä kai hedelmöittymättömiä, eikä niistä olisi tipua tullut. Vai onko sittenkin mahdollista, että kana tunnistaa allaan olevat munat? Omia hautoo, vieraan munat työntää pois?

Jos näin olisi, Käki olisi kai kuollut sukupuuttoon sillä sehän munii toisten pesiin ja pikkuinen västäräkkiparka elättää käenpoikaa omanaan.

Tässä kohtaa tunnustan tappioni kanalle ja kanan ikiaikaiselle viisaudelle.

Valistakoon minua se, joka tämän arvoituksen osaa järjellä selittää.

Tänään on pakko ottaa osumaa ja tutkia hautovan kanan alusta. Eilen huomasin yhden rikkoutuneen ja tyhjän munankuoren saman pesän takalaidalla, onko siitä tullut tipu vai onko sisältö valunut heiniin? Se selviää vain varovaisella vakoilulla. Perillinen N on saanut syntymälahjaksi munavarkaan sormet joten hän ropeltakoon kanan alla.

Kovasti odotan kevättä ja sitä päivää kun saamme laskea kanat tarhaan, maata kuopsuttamaan ja matoja vainuamaan. Hannumyrskyn murjoma seiväsaita on toki korjattava ja muutenkin koko kanalahommaa pitää uudistaa.

Se on niin kivaa istuksia aurinkoisena aamuna pihakeinussa kahvimukin kanssa ja seurata kanojen elämää. Niillä on niin mystisiä juttuja, ettei sitä ihmisälyllä voi tajuta. Sen minä olen jo aikaa sitten tunnustanut, että halveksuvat tuhahtelut kananaivoista ovat pelkkää kateellisten ihmisten panettelua. Heltan alla piilee nero. Vaistoillaan ja miljoonavuotisen historiansa tuomalla viisaudellaan kana on älykkäämpi kaksijalkainen kuin ihminen ikinä. Löydätkö sinä maata kuuntelemalla itsellesi evästä?

Kana ei ole keksinyt pyörää, ei eurobondeja, ei vakuusrahastoja, ei antibioottia eikä laukaissut yhtäkään ydinasetta. Kana elää lyhyen ja joskus melko väkivaltaisenkin elämän, mutta kana löytää aina ruokaa.

Hauskaa lauantaipäivää, missä lienetkin!

PeeÄäs: kuvat ovat sekalainen otos omista arkistoistani, uusia kuvia en ole lähtenyt talven aikana kanalasta hakemaan kun kuvausolosuhteet siellä ovat niin huonot.