sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Ihmisen kaveri


Kuva on teknisesti huono, johtuu ihan vain kuvaajan liikuttuneesta tilasta. Lähestulkoon itkin onnesta kun näin tämän karavaanin. Etummaisena vetää vasemman ja oikean autuaasti sotkeva juniori, hinaa perässään raisua 2-vuotiasta varsaansa. Takana tulee hippitamma jolla ihan elävä hoputtaja selässä. Tamma sai pari raviaskelta aikaiseksi mutta laukan kohdalla tammalla nousi sisu kaulaan. Sitä ei tänään saatu. Ei millään.

Jännä juttu, ettei kertakaikkiaan uskalla laukata kun kuski on selässä? Onkohan joskus saanut kipeää ihmisen kädestä? Ei ole ihan helpoimman kautta tuo hevonen kulkenut, mutta ihmisen kaveri ilmiselvästi.
Harjoituksia jatkamme tästä viisastuneena juoksuttamalla.

Kyytiläishomma eteni niin, että tamman kyydissä kävivät kaikki pikkulikat ja Metsänpojan selässä yhden kierroksen ajan fiilisteli nuorempi perillinen. Poskilihakset hymykrampissa pitkälle ensi viikkoon.


Vapaapäivään mahtui paljon mukavaa tekemistä ja huippumainioihin ihmisiin tutustumista.
Kävin katsomassa karsinaelementtejä käsittämättömän hienossa paikassa. Samalla paikalla tapasin myös arvostamani valmentajan ja näin oikeasti kaunista hevosenpitoa. On ilo ja kunnia tutustua niihin maan hiljaisiin puurtajiin. Ja tulostaulukot puhuvat omaa kieltään. Hiljaa hyvä tulee ja vähemmälläkin rummun lyönnillä saadaan gp-luokista voittajaloimia.

Mikä parasta, nämä metallialan pellepelottomat kehittelevät kaikenlaisia hevosenomistajan arkielämää helpottavia vempeleitä. Mitäs sanotte höyhenenkevyestä loimihengarista jossa voi pestä loimen ja kätevästi ripustaa sen katto-orteen kuivumaan?


Tässä on oman muistin virkistämiseksi yksi kuva kevyistä, jämäköistä ja kolisemattomista etuseinistä.

Torpan tilusten multiin on tänään istutettu mm. Taalainmaankoivu (osamaksulehdet), Purppuraomenapuu ja pari pinkkiä hanhikkia. Yksi metsävaahtera vaihtoi asuinsijaansa ja samalle hevostenihailupaikalle istutettiin myös hieno punalehtinen kirjoheisiangervo (tai jotain).

Taalainmaankoivu (oik.)  ja purppuraomenapuu (vas.)

Maakellarin itäsivustalle tulee pieni koristelehtipuiden kokoelma. Se rajoittuu maakellariin ja toisella laidalla hevostarhaan. Siellä on jo kolme tyrniä, tänään istutetut plus vaahterat.

Tilavaraukset on tuohituomelle, tammelle, hevoskastanjalle ja käsittämättömän hienolle kirjovaahtera Drummondiille. Viimeksimainitun hankintaa rajoittaa puun hintalapussa seisova luku, 63 €. Myös jokunen pihlaja saa jalansijaa ja Iso-J:n toive, tuomi.

Niiden juurille mahtuu runsain mitoin sitä sun tätä... niitä funtsaillaan aikanaan. Tähän koristepuupuistoon tulee aikanaan istuinpenkit, kunhan sopiva malli ja tyyli täsmentyvät. Kaikki ne aikanaan kirkastuvat, nyt odotellaan inspiraatiota ja visiota.

Kesäkukkasiakin on laiteltu. Aika hyvä vaihtokurssi tuntuu Mårbacka Pelargonialla olevan. Lupasin yhden ylimääräisen kantaemoksi paikalliselle... ja tiedän sen poikivan paljon kukkaloistoa vaihtarina. Vanhinta, metrin korkuista kantakukkaa en anna, pontevia poikasia on runsain mitoin.


Tässä vielä Kesä ja kuu. Ja kukkiva lumipalloheisi.
Huomenna istutellaan lisää ja joo.... puuhataan vapaapäivän kunniaksi ihan rankkaa, fyysistä työtäkin.  Tunteepahan ansainneensa jokaisen suupalansa ja iltasaunan. Kroppa kiittää! Sääennuste on vähän kintaalla, sataa tai sitten ei.

Nyt heippahei ja terkkuja kaikille.

8 kommenttia:

  1. Ai joo, helmi unohtui ...

    Metsänpoika on kyllä niin tyypillinen pikkupoika ettei tosikaan. Iso-J ajoi mönkkärillä vesileilin laitsalle. Skogspojke suunnilleen steppasi tasakäpälää "mopo tuli, mopo tuli" ja tuli oitis tutkimaan vempelettä. Sai hörpyt oluttörpöstäkin ;-I Näytti maistuvan kun huuli kaarella imutti aromeita vielä pitkän ajan jälkeenkin... tenukeppi, terassihevonen ;-)

    VastaaPoista
  2. Ehkä se laukka jäi puuttumaan, kun tasapaino ei ole vielä ratsastajan kunnossa - vasta harjoittelun alla. Ratsuna olo vaatii vähän enemmän lihaksilta, kun on painoa selässä. Yhdistelmä on etupainoisempi, joten asioita pitää harjoitella ja treenailla. Hienot kuvat - mullakin hymykramppia tyrkkii!

    Sitten yksi pieni nyanssi... kuvittele tuo taalainkoivu isoksi puuksi. Se kasvaa kuten koivut tapaavat. Ja tuo koristeomppu... sekin kasvaa. Minä laittaisin välimatkaa tuplasti tuon nykyisen... Taimina ne näyttää niin risuilta, että tulee istutettua liian liki. 10 vuoden päästä ne on toisissaan kiinni ja jompaa kumpaa pitäis siirtää. Tämän olen itse tehnyt lukuisia kertoja... nytkin on tilauksessa traktorikaivuri siirtämään yhtä tammea... tuli vähän liian liki. Ja silleen...

    VastaaPoista
  3. Jotenkin tuo otsikko pompsahti silmille kun avasin blogin. IHMISEN KAVERI.

    Mun kaveri on nyt heikossa hapessa Hyvinkään Hevossairaalassa toipumassa eilisestä ähkyleikkauksesta, jossa ohutsuoli, suolilieve ja mysteerinen reikä muodostivat sellaisen trion, joka meinasi viedä VeeÄrrältä hengen.

    Ellä ei paljon toivoa ennen operaatiota antanut, mutta edelleen poika sinnittelee. Isäntä oli aamulla käynyt katsomassa omilla tolpillaan seisovaa potilasta.

    Tämä viikko kuulemma kriittistä aikaa, sen jälkeen nähdään pääseekö (mun mielestä : ) maailman paras suokki takaisin kotiin vai hiipuuko elämän liekki edustuskeikan päätteeksi.

    Ajatus kymmenen vuotta kaverina olleen hevosen menettämisestä sai mut eilen liki pakokauhun valtaan. EI. V-R ei saa kuolla, meillä on vielä useita vuosia yhteistä aikaa, rapsutuksia, tätiratsastuksia ja sieraimiin puhalteluja.

    Näillä mennään. Nauttikaa kavereistanne, karvaisista ja vähemmän karvaisista ; )

    VastaaPoista
  4. Voi elämä! Nitan uutisissa oli eiliselle sulattelemista eikä epätietoisuus anna rauhaa. En edes yritä keksiä mitään lohdullista, ei tuohon tilanteeseen voi muuta kuin olla kuulolla. Olkoon voima kanssanne!

    Nyt ei muutenkaan heru mitään. Ei ole kuvia eikä huvita kirjoittaa. Liian monta valvotua tuntia, liian paljon ajatuksia päässä. Väliin jäänyt aamupala ja ravintoarvoltaan kurja voileipälounas.

    Palataan paremmalla ajalla.

    VastaaPoista
  5. Voi Nita! Laita tänne väliaikatietoja VR:n toipumisesta... mulla ei ole FB:tä. Tapitan tanakasti paranemisen puolesta!

    Ihanaa kun kelit viileni - jopa maistuu taas työt ulkona ja sisällä. Helposti ja hikoilematta. Ah ihanuutta!

    VastaaPoista
  6. Nemppalasta VR:lle voimaa ja Nitalle suuri halaus! Olen nähnyt VR:n kuvan ja kuullut Hirnakan kertomana sydämeltään suuresta ja ainutlaatuisesta hevosesta. On vaikea sanoa mitään mutta muutaman rivin halusin teille kuitenkin kirjoittaa. Hugs!

    VastaaPoista
  7. Kiitos Hirnu, Tita ja Nemppa : )

    V-R sinnittelee edelleen, jokainen puhelimenäännähdys saa mut kyllä säikyksi...

    "No news is good news".

    Varsinainen piinaviikko. "Onneksi" oli vatsatauti jo valmiiksi, ei tule vatsanpuruja huolesta ; )

    VastaaPoista
  8. Tuossa tilanteessa sitä olisi ruikulilla ilman kiertotautiakin :-(
    Ei voi kuin hiljaa toivoa lisää päiviä Huippuhevoselle.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com