tiistai 29. joulukuuta 2015

Päivä pitenee, askel kevenee





Pakkanen -12° ja aurinko, sellainen on tämä vuoden 2015 viimeinen tiistai. Ponimiehen monipuolinen liikunta jatkui. Ensin juoksutettiin turhat pään sisäiset viserrykset ja siritykset pois.

Pakkaskeli nääs on semmoinen juttu, että ainakin minun vähäisen kokemukseni perusteella hevonen kuin hevonen on vähän höpelö ja höntti pakkasen puraistessa perskurkkanoita. Tokihan ne talven mittaan pakkaseen tottuvat eikä koko talvi ole päätöntä riekkumista, ei tietenkään. Nämä ensimmäiset pakkaset ovat niitä kirpakoimmin puraisevia ja siksi ainakin meidän hevoset hömeltävät.

Eipä silti, kova on luotto Nuorimmaisella Ponimieheensä, juoksutusliina lojuu kiepillä maassa kun hän sitoo ohjia solmulle niskaan... älä tee näin, paitsi jos hevosesi on Ponimies.

Ja kuten alimmista kuvista huomaat, ihana kotikenttämme on ensimmäistä pintasenttiä lukuunottamatta kuiva ja sula. Ehkä vähän jäykempi mutta sula ja hyvä. Edelleen olen enemmän kuin tyytyväinen kenttään. Hittojako tuohon kumirouheita sun muita sotkemaan, hyvä on hyvä semmoisenaan.



Ja kuten jo otsikossa sanoin, päivä todellakin pitenee. Kello oli kolme kun ulkona oli vielä valoisaa, nyt kun on yli neljän, on pimeää. En tiedä montako virallista minuuttia päivä on pidentynyt, minun mielessäni ollaan jo ihan oikeasti kevättä kohti menossa.

Aamutallin aikaan etelätaivaalla näkyy joku planeetta, olisikohan Venus. Siellä se on ollut jo monta viikkoa, tänään huomasin sen painuneen alemmas. Pallo siis pyörii ja täältä noustaan kohti aurinkoa.

Viis siitä mitä säätieteilijät lupailevat ja povailevat. Kylmä tulee kuulema Siperiasta ja lunta työntää minkä ehtii. Ihan vapaasti, mahtuu tulemaan.

Tänään päivä oli kirkas kuin Jeesuksen otsa ja se tekee mielelle paljon. Edes kirpeä tuuli ei haitannut (kasvohermoja) koska aurinko hyvitti ilkeän tuulen. Eihän se aurinko vielä lämmitä, lämpöä kaipaava virittää klapihellaan tulet. Isoa uunia en tänään lämmitä, kun ei ole mitään paistia tai pataruokaa sinne jälkilämpöihin jonottamassa.



Nätisti sujuneen juoksutuksen jälkeen Ponimies ja Nuorimmainen painelivat kävelylle. Ihan rauhassa ja iisisti, nätisti ilmaa nuuhkien kävelivät ensin ladolle ja sieltä jyrkässä kaarrossa metsään.

Valtavat kuuset ovat kuin porttipuina metsätielle jota pitkin pääsee metsäpellolle. Se on ihan sama reitti jota hirvetkin käyttävät joten koskaan ei voi olla varma minkälaiseen kulkijaan tuolla törmää.

Lenkki ei ole järin pitkä, mutta kiva siellä on käydä kävelyllä. Nasse saa lähes aina vainun jäniksestä ja ajaa sitä pienen lenkin verran, Leffe ei tajua ja Peetu ei pääse hihnansa vuoksi ajokoiraksi. Nasse tulee aina takaisin koska tietää, että taskussa on aina leipää hevosta tai ansioitunutta koiraa varten.

Joulupukki toi Ponimiehelle hienon kirkkaanpunaisen fleecenutun kylpytakiksi (kuivatukseen), mutta se on pikkuisen liian lyhyt joten pitää kysellä vaihtoa. Ihme ja kumma,  kaulaosa näyttäisi olevan sopiva. Olin jo ihan varma, ettei mistään löydy sopivaa fullneckloimea johon mahtuu sekä vuonohevosen massiivinen kaula että tönkkö pystyharja. Niinpä vain taisi löytyä eikä ollut hinnan kiroissa, kolme kymppiä ja kiitos.

Samaan aikaan kun Ponimies kävi päiväkävelyllä, Töttis touhotti omiaan. Kas tässä muutama otos näin lopuksi.

Eikä mullakaan mitään järkevää uutisoitavaa ole, kivaa tiistaita, missä lienetkin! Ota lumikola esiin ja pipo valmiiksi.

Kieli poskessa
Tuulitunnelissa viheltää
PeeÄääs:
olihan mulla yksi juttu vielä. Eka Esikoinen toi muassaan paperikassillisen kuivia leipiä hevosille. Muuten ihan hieno homma, mutta kun lähettäjänä on hänen äitinsä, se kalsea mureena. Pitäisikö kuitenkin toimittaa leivät kompostiin ja toivoa Torpan nurkkien hiirikantojen kokevan massiivisen myrkytyksen vai uskaltaako niitä antaa (pieninä annoksina) hevosille?

Epäilyttävä asia, hyvinkin epäilyttävä. Hänellä oli kuulema ollut iso kasa leipäkasseja, josta oli yhden antanut kyytiin, toisaalta hänellä on hyvin paljon vihamiehiä vaikka kuinka yrittäisi vanhoilla päivillään hankkiutua hurskasten piireihin. Peli on jo menetetty, turha edes yrittää parannusta. Etenkin kun sillat vieläkin roihuavat takanaan.


12 kommenttia:

  1. Aivan ihania kuvia, tykkäsin erityisesti tuosta kuvasta jossa metsänpoika ja neito tulevat kuusten syleilystä.

    "Kalsea mureena" irroitti päivän naurut :D Tuomio on taatusti tullut ansioista, en epäile hetkeäkään.

    Valon suhteen tullaan perästä - tänään aurinko nousi 10:26 ja laskee 14:22. Mutta hitaasti kiihdyttämällä päästään maaliskuun auringonpaisteisille hangille. Siitä tosin minun migreeni ei tykkää, mutta aurinkoa kaipaa pimeyden lapset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, minunkin suosikkini on tuo samainen. Sitä ylemmän kuvan nimi on Pitkä huurteinen koska kuusi on huurussa. Saman pitkän takaa ja alta seuraavan kuvan pariskunta kohta tulikin.

      Mureena on vielä nätti nimitys ko. tapaukselle mutta jääköön se nyt elämään. Tämä on kuitenkin perheblogi.

      Aurinko, etenkin kevään kirkas ja viisto valo on migreenihermoa kutkuttava. Oletko harkinnut aurinkolaseja? En minäkään, ne ovat aina hukassa tai ikävästi tiellä.

      Poista
    2. Minulla ON aurinkolasit juuri tuota tarkoitusta varten. Ne ovat kyllä aina väärässä paikassa ja koska migreeni alkaa vaikkapa yhdestä peilaavasta valonväläyksestä, niin eipä niistä apua ole.

      Migreeni on vaiva, joka helpottaa ikää myöten. Olen sen jo huomannut, mutta ihan vielä se ei ole unohtanut kokonaan minua.

      Talavi tullee - viimeinkin.

      Poista
    3. Talavi tulloo, halavattulainen kun purasoo jo kipakasti.

      Poista
  2. Nempan suosikki on tällä kertaa Tuulitunnelissa viheltää ja Neiti Hevosen kuva numero kaksi, toki Mr. Ponniiini ja The Junior ovat mainio yhdistelmä. Huomenna täältä kurvaillaan kohti Pohjois-Karjalaa, löysin jopa edelliseen autokaupan dokumentit...toivo myönteisiä tuulia ja joka tapuksessa nähdään pian! Big,big hugs!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulitunnelin Tuulikille foliohattu päähän ettei liikaa sirkat siritä korvien välyksessä.

      Halihali ja kiitos viimeisestä!

      Poista
  3. Hyvää ja onnellista vuotta Torpan väelle ja kiitos mielettömän hienoista kuvista!
    Et arvaakaan kuinka mielissäni mä olen vuoden vaihtumisesta koska nyt mennään kuten totesit, valoa ja kesää kohti ja se on parasta mitä valon lapsi voi toivoa!

    Meillä ei olla vielä noilla pakkaslukemilla mutta alkavan viikon loppupuolella kyllä, mikäli ilmatieteilijöiden ennustukset pitävät kutinsa mutta sitä en toivo että kylmä korkeapaine säilyisi yhtä kauan kuin mitä synkän alkutalven aiheuttanut matalapaine koska se viivästyttää (taas) kesän alkamista.

    Kaikkea hyvää teille ja muista ottaa rauhallisesti ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää alkanutta vuotta sinullekin ja kiitos kun aina niin uskollisesti muistat kuvia kehua. Ainahan se ilahduttaa. Aivan liian harvoin tulee kameraa nykyisin ulkoilutettua, jotenkin kaikki tuntuu niin sataan kertaan kuvatulta.

      Täällä on niin kylmä, ettei järkeen mene.

      Poista
    2. Pidän ihan oikeesti noista sun ottamista kuvista koska sun tapasi valita kuvakulma on jollain tapaa "yksilöllisempi" kuin monella muulla ja siks noi kuvat näyttävät "erilaisilta" kuin muiden. Tiedän että vähän omituisesti määritelty mutta kun kuvat klikkaa isommiksi niin sen eron huomaa, varsinkin niissä joita on zoomattu lähemmäs/otettu läheltä ja siks toisekseen ne on tarkkoja. Tiedät kyllä kun sihtaat ite ja käyt tekemässä verrokin jossain toisaalla.

      Paljon teillä mahtaa olla pakkasta tähän aikaan illasta? Mittari näyttäis -8.4 astetta mutta anturi on partsilla (2. krs) joten maantasossa lienee aavistuksen kylmempää. No, ens viikolla pitäisi olla viidentoista - kahdenkympin väliin joten tämä mun "talvilomani" ajoitus osui nappiin.
      Hyvvee ehtoon jatketta!

      Poista
    3. Kiitos, ihan oikeasti. Tuli hyvä mieli. Kaikilla meillä on oma tapamme nähdä ja katsoa, minä yritän edes joskus löytää jonkin uuden jutun kuviini. Kuten monesti olen sanonut, käsittelen niitä vain rajaamalla ja ehkä valoja vähän korjaamalla. Tosin sekin menee niin, etten tiedä mitään valojen korjaamisesta mutta kuva on silloin minusta hyvä kun itse tykkään sen väreistä.

      Täällä on jo kymppi rikki, nyt näkyisi revontuliakin mutta en jää tuonne pihalle jäätymään niiden toivossa. Tököttäisin siellä varmaan aamullakin,

      Poista
    4. No siinä se juju onkin!
      Sulla on rehtiä kuvausta koska lähes kaikki muut käyttävät jotain filttereitä (sori väärät termit - mä olen ihan pihalla valokuvauksesta) tai kuvankäsittelyohjelmia mutta sun kuvas on aitoja ja se on asia joka merkkaa.

      Täällä ollaan varmaan samoissa merkeissä sillä hetki sitten kun kävin parvekkeella polttelemassa yhden nortin, niin kyllä tuntui kylmältä eikä tilannetta auttanut yhtään se että ilmaa liikutteli pienoinen tuulenvire.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!