perjantai 25. syyskuuta 2015

Pullistellaan

Savolaeset papit??

Niin, minä kävin tänään diagnoosin kuuntelussa. Iso-J oli mukana ja hyvä niin. Uutiset eivät yllättäneet, mutta silti tuntui hetken ajan siltä, että tuli iso ja yllättävä isku jonnekin alempien hengitysteiden suunnalle.

Päässä on vähän vikaa. Mitä vikaa, se selviää seuraavalla visiitillä. Ja se visiitti on pahus vieköön savolaesten viäräleukojen piäkaupunkiin, Kuopijjoon. Ihan pääsen KYSin neurokirurgien syyniin. Toisaalta ihan hyvä, ne kelmit jos ketkä osaavat asetella valtimosuoneni ohimon suunnalla sopivasti äkkiviärälle mutkalle, ettei enää paina sen enempää kolmoishermoa kuin kasvohermoakaan. Ja muutamaa muuta hermoa jotka aiheuttavat nämä viheliäiset nonstop -migreenikohtaukset.

Joku valtimosuonen pullistuma siellä nyt on, kesän 2015 mallistoa.
Ei asiasta enempää koska mottoni on, että tulevaa on turha murehtia ja menneitä turha vatuloita. Tulee mitä tulee, meni mikä meni. Ihan jonninjoutavaa ajan ja energian tuhlausta moinen, tätä päivää on elettävä. It's better burn than fade away.

Hirnakan torpasta kun on kyse, palataan vielä vähän hevosasioihin. Oli puhetta Ponimiehen keskivartalossa esiintyneestä pullistumasta. Piinkovat vatsalihaksethan siellä piileskelevät, mutta myös tuommoinen hassu jenkkakahva. Plus lapamakkarat. Kasvaneet selkämuskelit ja tämä köli yhdessä tuottavat lievää suurempaa haastetta satulansovitukseen sekä satulavyön valintaan. Yhtä tarkkaa puuhaa kuin ripulissa piereminen.

Hei laardi laardi laa...
Satula oikein aseteltuna
Se on siinä

Ponimiehen PT tuli eilen ja kokeiltiin kaikki satulavyöt mitä varastoistamme löytyy (kirpparipalsta avataan pian). Uusimmista uusin pääsi koeratsastukseen koska se oli lyhin! Oikeasti, jätkä on kutistunut mahasta 10 cm, mutta kasvanut selästä saman verran. Pitää myös huomioida, että hevonen (Ponimies eritoten) pullistaa mahaansa usein satuloitaessa, ensimmäisten ratsastusminuuttien aikana ilmanpaine tasaantuu ja vyötä saa kiristää reiän, pari.

Tällä atleetilla satulan oikea paikka on tasan ja vain ja ainoastaan näin takana. Liikaa eteen laitettuna satula ottaa lapojen laajoista liikkeistä johtuen osumaa ja liukuu liikaa muuttuen epävakaaksi.
Jossain kehitysvaiheessa nuo jenkkakahvat ja lapojen takaiset pystymakkarat kenties sulavat pois joten nyt ei kannata vaihtaa satulaa, vaan pelata vöiden ja säkätopattujen padien (erikoissatulahuopien) kanssa.

Meillä on siis satulavöitä eri vuodenajoille ja eri kehityskausille. Ihan niinkuin on kesähousut ihmisille, ne missä on joustovyötärö ja talvihousut joissa on vyö... ja jouluhousut joissa on henkselit.

Mikäli lukijoiden joukossa on niitä, joilla on joutavaa hevosroinaa nurkissa, vetoan teihin. Pitäisi löytää anatominen 'mutkavyö' jossa on maksimissaan yhdellä puolella jousto, mieluummin nahkainen vyö. Ja mikäli Wahlstenille on jollakulla erittäin hyviä (ja syviä) suhteita, mittatilausvyö kelpaa kyllä kunhan sen saa sopuhintaan. Pituutta noin 125 cm yhdellä joustolla.

Pätevä meediokin voisi ottaa yhteyttä ja kertoa mihin varautua.

Heprean puhuminen loppuu nyt.

Kukka hattuun

PT ridasi Ponimiehen ja olipa hauskaa katsottavaa. Tungin välillä tuttia vauvelin nauravaiseen suuhun, kutittelin varpaita ja paijasin päätä ja sivusilmällä seurasin ratsukon liikehdintää. Hienosti nousee Ponimies koottuun muotoon, hienosti ottaa takamoottori tulta alleen. Ja puuskutus on kova.

Ponimiesparka oli ihan hiessä treenin lopussa, jopa otsalla helmeili hiki kun aivoluumu joutui kovaan paineeseen. Tyytyväinen ja pikkuisen leuhka hevonen minuun räkänsä pyyhki palautekeskustelun aikana. On se vaan niin hieno. Seuramestaruudet jätetään väliin tänä vuonna, ensi vuonna ollaan viivalla eikä armoa anneta.

Ihana on PT:n pikkuinen perillinen, tottunut hevosenhajuun ja hölskytykseen jo lapsivesiaikoinaan. Niin nauravainen ja söpö, kaikki kaksi hammasta alaleuassa. Isoveli oli mukana ja piti huolta pikkusiskostaan kun säädettiin vöitä ja analysoitiin askeleita.

Isoveli myös hoiti yhteydenpidon eskarista kotiutuneen sisarensa kanssa ja ohjeisti välipalan suhteen. Reipas sukupolvi sieltä on kasvamassa, hevosnaisen lapsi ei nälkään kuole vaikka äiti olisi hevosen selässä, useamman tunnin päivässä. Muistan kyllä hyvin kuinka oma Perikunta istui lampaantaljoilla maneesin katsomossa ja piirtelivät Fisher Pricen piirtotauluille. Pillimehut ja kotona paistetut take-away -makkaraperunat tulivat tutuiksi, ilmankos ei nykyisin kelpaa. Pitää olla lohisalaattia ja muita terveellisyyksiä.

Tänään Ponimies pääsi Nuorimmaisen kanssa ilman satulaa käppäilylle. Hämärän hyssyssä haahuilivat pellolla, kentällä ja pihapiirissä. Töttishottis sai iltahikensä hosuessaan laitumella, hyvä niin.

Huomenna pidetään oikea ensimmäinen illanistujainen naapurien kanssa, syödään ja saunotaan. Aloitetaan toki varhain koska pienin vieras on parivuotias.  Kivaa luvassa, kaiken tämän pullistumien hoidon vastapainoksi.

Äitikullan silmäleikkaus paranee hyvin. Tänään näytti mummo kiipeävän seinille joten Iso-J vei hänelle laatikollisen (n. 1000 kpl) myyntiartikkeleita ja viivakooditarroja yhdistettäväksi. Tunnin kuluttua homma oli pikkuista vaille valmis. Vähän on ollut näemmä tekemisen puute naapurilla... lukea ei voi, painetta ei saa kasata ja silti olisi hyvä tehdä jotain. Onneksi on toinen puuhalaatikko huomiseksi.

Mukavaa illanjatkoa, älä pullistele ainakaan nakkikioskijonossa! Tai missä lienetkin! Paitsi Espanjassa saavat Madridin ACE 2015 -kisaajat pullistella, paikalliset mörötkin siellä ovat, tsemppipeukku!




Kaikki on oolrait 



20 kommenttia:

  1. Meillä kaikilla on päässä vähän vikaa, mutta sulla on sentään diagnoosikin!

    Satula - tuo ikuinen vaivan aihe... vuodesta toiseen. Ja Seniorille terkkuja ja toipumisen toivotuksia - on se hyvä että jotain kevyttä askaretta on tarjolla.

    Rattoisat viikonloput Torpalle ja muillekin lukijoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kaikesta.
      Mukavaa viikonloppua teillekin, Talvipalatsin rakentaminen jatkuu?

      Poista
    2. Tänään shopattu filmivaneria kahta paksuutta, painekyllästettyä lautaa ja ruuveja. Lattiaan tulevat levyt on vain niin isoja, että niiden sisään mahduttaminen onkin oma taiteen lajinsa... Ovet ei ole mitään stardardimittaisia, mutta on niistä hevoset kulkeneet vuosikausia. Pujottelemalla saataneen levytkin sisälle.

      Eli jep. Käden taitoja harjoittaessa kohti Kukkenheimin kermaperien talviresidenssin rakenteluun. Vain paras on kyllin hyvää, kuten Maestrolla on tapana. Rarporttia etenemisestä tulee suljetulle osastolle kunhan on jotain kuvattavaa. Nyt tyhjäksi siivottu tila pursuaa rakennustarvikkeita ja mun pitäis päästä katto maalaamaan. Roiskumatta näköjään...

      Poista
    3. Että onko naapurikarsinassa joku subarunruho mistä Maestro aikoo taikoa katukiiturin? Siksikö ei saa roiskua eikä röpöttää?

      Noi on haastavia juttuja noi epämäärämitat, mutta niihin kai me vanhoissa taloissa asuvat olemme tottuneet? Meillä tupaan menee heittämällä vakiomitan kaapit mutta yläkertaan veistellään höyläpenkissä kaikki millilleen osuviksi. Samahan se teilläkin?

      Poista
    4. Katto kunnossa, seinien vuoro... naapuri karsinassa on Subarun sisustus eli penkit etc. Päivä paistaa täydeltä terältä ja tuntuu hullulta hinkata sisätiloissa :D

      Vanhassa talossa ei ole mitään suoraa tai standardimittaista. Joka huonekin on eri korkuinen, kumma kyllä...

      Poista
    5. Se juuri on vanhojen talojen upeus kun ovat persoonallisia.

      Kiva kun saitte tekin hyvän sään sinne, meilläkin jaksaa paistaa.

      Poista
  2. Ilmottaudun. Käyn lukemassa, mutta omat kirjoitukset ovat jääneet. Kiirettä pitää, pitää yrittää revetä moneksi...Matalapainetta, kyllä. Nuorimmalta kälyltä löytyi päästä se pahimmista pahin, päivä kerrallaan mennään nyt. Sanat vähissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kävit. Hiljaiselo blogeissa on erittäin yleistä ja ymmärrettävää.
      Ikäviä uutisia siellä, paljon lämpimiä ajatuksia, sanat vähissä, ymmärrän. Päivä kerrallaan.

      Poista
    2. Ja tsemppiä sulle tutkimuksiin. Hyvä kun tutkivat!

      Sitten vähän hymyä huulille. Sain taannoin tyttäreltä (kohta 10v) tekstiviestin töihin: Mom, Im in a heaven. Seuraavaksi tuli video, jossa neiti oli tuttavan hevosen selässä ja kohta tuli video missä hyppäs matalan esteen. Ei toki ollu eka kertaa hevosen selässä, mutta edellisestä kerrasta on jo aikaa eikä ennen ole tainnut mennä kuin maapuomien yli. Oli kuulemma tehokkaasti liikuttanu tuttavan hevoset. Arvaatko mistä meillä nyt puhutaan?

      Poista
    3. Kiitos, tutkitaan ja tulkitaan. Sitten vasta päätetään ja kursitaan kokoon mikä voidaan.

      Just noi viestit ovat parhaita. Minullekin mainittiin taannoin sivulauseessa, että 'hyppäsin sitten rataa kun se oli siellä kentällä enkä jaksanut koko ajan kiertää niitä esteitä'.

      Voi että, hevoskaupoille taitaa tie viedä... teillä on laaja tarjonta ja varmaan vähän eri hintataso kuin täällä meillä. Lähetä mulle joku laukkahevosen raakki, minä annan sille eläkekodin täällä :D

      Poista
  3. Toivottavasti Kuopiossa asiat selviävät ja saat siihen apua.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitäpä minäkin toivon.
      Vähän kyllä arveluttaa antaa oma komentokeskus savolaisten härkittäväksi ;-)

      Poista
    2. Käsittääkseni lääkärit tekevät yhteistyötä eri yliopistosairaaloiden välillä ja se on tiimityötä, etenkin vähänkään vaativampien tapausten kanssa - voi siis olla, että jos käyt useamman kerran neurolla, joka kerta on eri tohtoor. Eri asia on se, että liäketiede on joskus aika savolaista: Suattaapa tuo olla niinnii vuan saattaa tuo olla olematannii.
      OP

      Poista
    3. Näin minäkin olen käsittänyt, että tekevät ristiin ja rastiin tiimityötä ja käsittelevät potilaitakin tiimeissä. Nemppahan tämän oitis tietäisi vaan taitaa tehdä juuri aurinkotervehdyksiä Marbellan rantsussa.

      Etteivät vaan savolaeset veivaisi päätäni kierteelle?

      Poista
  4. Nemppala siirtyy Marbellaan vasta viikon kuluttua, ensin vuorossa Isoa Kirkkoa parikin kertaa etc ja pääsen perehtymään dermatologiaan perjantaiksi. Savolaiset sukujuuret omaavana voin todeta että KYS Neurokeskuksessa olet hyvissä käsissä. Tietääkseni on yksi neurokirurgian osaamisyksiköistä yliopistosairaaloissa. Huippukirugit ovat kuin oman osaamisensa Mestareita ja hyvin omistautuneita osaamisalueeseensa. Suomesta löytyy maailman huippuihin lukeutuva Juha Hernesniemi, joka toimii Töölössä mutta tietääkseni leikkaa myös HYKS:in yksityissairaalassa. Oman työurani huippuhetkiä on edelleen professori Krister Höckerstedtin tapaaminen ja hänen luentonsa kuuntelu. Hän on Suomessa elinsiirtokirurgian uranuurtaja ja todella karismaattinen persona. Verkostoituminen ja tiimeihin perustuva työtapa on pitkälle vietyä ja konsultoinnissa ei rajjauduta pelkästään suomalaisiin sairaaloihin. Alansa huiput käyvät globaalisti dialogia ja keskustelua potilastapauksista ympäri Eurooppaa. Tämä on merkittävä osa myös lääketieteellisiä kongresseja ja erityisalojen kokouksia, joista saa aina säännöllisesti lukea silkkaa sitä itseään mm. Keltaisesta lehdistöstä, joka jaksaa nostaa tämän aina esille mutta esim.. onkologiassa kehitys kulkee niin nopeasti ja hoitokäytännöt ovat useammin vähintään eurooppalaisia ja uusimmat hoidot tulevat markkinoille useimmiten muualla kuin Suomessa ensimmäisenä, joten verkostoilla on tärkeä rooli. Powerhugs Kuomaseni:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jassoo, minä sitten autuaasti sotkin kalenterit. No eipä ole eka kerta kun mulla heittää ajantaju. Aiemmin kyse on ollut päivistä mutta nyt tein kerralla ennätykset kun viikolla viskasi.

      Uskon kyllä, että olen ihan hyvissä käsissä KYSin porukoiden hoivissa. Ehkä ne siellä KYSissä ovat siksikin niin kansainvälisesti verkostoituneita kun savolaesten aivot ovat niin multimutkikkaita ettei omin voimin niitä kykene parsimaan?

      Lääketiede ja -tutkimus ovat tulenarkaa aihetta, lehdistö kirjoittaa mielellään tarkoitushakuisiakin otsikoita kuinka raha sanelee hoidon ja tutkimuksen.

      Kaukana ovat ne ajat kun lääkäreitä ja apteekkareja kuskattiin hiihtokeskuksiin heltymään, nykyisin ei taida tarkemmin vartioutua kohdetta ollakaan kuin lääketieteen parista leipänsä tekevät? Joskus tuntuu, että aika menee raportointiin ja sidosryhmäselvityksiin, ehkä senkin ajan voisi viettää verkostuitumalla ja vaihtamalla tietotaitoa?

      Uskon, että erityisesti onkologia on aivan hilkulla ottamassa selätystä. Olisi kiva lukea kiihkottomia artikkeleita tästä, asia kun koskee vuosittain tuhansia suomalaisia, maailmanlaajuisesta mittakaavasta puhumattakaan.

      Poista
  5. Päälle parasta mahdollista hoitoa toivon mä. Ja allekirjoitan asenteen, että better to burn than fade away...

    Meikän ponilla on pisin vyö ollut 120 cm toisen puolen joustoilla. Nykysatulassa onkin sitten niin pitkät vastinhihnat, että 40 cm vyöllä mennään. Niin se maailma muuttuu :D

    Niin ja tosissaan, meikäläisen ponin satulan leveys on huikeat 38, kun monella merkillä se 32 on levein saatavilla oleva. Ja tuossa kohtaa tosiaan ei ole merkitystä, onko poni pulskassa vai hoikemmassa kunnossa, vaan selkä on niin leveä, että satulan on oltava jotain ardennerien leveyttä... Lihavuus vaikuttaa sitten vain tuohon satulavyön pituuteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tynnyrimallia oli minunkin issikkani. Toisen lännnensatulan leveys oli Full Quarter. Siis TOSI leveä. Monta paljon isompaa eri rotuista oli kuin silakalla ratsastelis. Mutta kehuin aina, että osaan levittää jalkojani upeasti ;P

      Poista
    2. Issikat ovat kyllä mielenkiintoisia anatomiansa puolesta. Selässä on pattia vaikka minne jakaa, maha on kesäsäädöillä pallo ja talvisäädöillä karvainen pallo.

      Ja kuten Tita tuossa totesi, lonkanavaus on tuikitärkeä juttu kun issikalla pääsee liikenteeseen.

      Poista
    3. Joo kyllä näissä hommissa lonkat aukee. Kuten estehevosilla maastoileva kaverini totesi, kun kävi toisen kaverini issikkaa ratsastamassa, että "nivuset repee". Kai se tottumattomalla... ;)

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!