keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Neliveto Torpanmäellä


Hevoshommien dokumentointi jatkuu. Ainakin vielä tämän päiväkirjamerkinnän verran.
Ponimies sai tänään uudet kengät ja Prinsessahevosen kaviot vuoltiin taas söpöiksi poninkavioiksi, olivathan ne kesän riennoissa rispaantuneetkin.

Nuorimmainen hoiti kengittäjälle hevoset työstöön ja autteli missä tarvittiin. Eipä juuri missään, sillä tällä kertaa Ponimies oli ollut oikein rento, lunki ja rauhallinen. Ehkäpä ikä todellakin tuo viisautta jopa ponin luuotsan takaiseen luumunkokoiseen aivohärveliin. Tai sitten se on viimeaikainen työnteko. Kaikki positiivista, kaikki tämmöinen hyvä ja nätti käytös hyvällä muistetaan, leivällä palkitaan ja ilolla kiitellään.

Tarkoitus heillä oli heti kengityksen ja tallin lattian siivouksen (kavionkappaleet aiheuttavat suunnattoman pahanhajuisen kemiallisen reaktion koirien suolistossa) jälkeen ratsastaa Ponimies kentällä.

Minä makoilin ystäväni migreenin moitittavana vaaka-asennossa tuvan soffalla ja havahduin kavioiden klopsutteluun ikkunan takaa. Siellähän ne kaksi köpöttelivät, ympäri pihaa, pitkin tietä. Kävivät katsomassa monta juttua, semmoisia joita Ponimies on poikavuosinaan vähän kavahtanutkin. Nyt semmoisesta ei ollut tietoakaan, rauhallista käppäilyä, ihan oli isäntämiehen elkeet.


Mukava näkyhän se tuommoinen on, omassa pihassa. Piti ihan kamera hakea.
Kyselin, missä satula. No se oli jätetty kentän laitaan kun uusi, kokeilussa oleva satulavyö ei nyt olekaan hyvä ja toimiva ratkaisu. Siinä kun on joustot molemmissa päissä ja tarvitaan sekä voimaa, että tuuria saada vyö kiristettyä Ponimiehen atleettisen vartalon ympärille niin, että satula pysyy pilkulleen oikeassa paikassa. Etenkin selästäkäsin se on tarkkaa puuhaa ja vaatii oikeasti harjoittelua.

Olivat sitten saman tien satulan hylättyään lähteneet tutkimusmatkalle omaan pihaan.
Hevonen näytti tyytyväiseltä ja rennolta kun kentällä ahertaminen vaihtuikin leppoisaksi kävelyksi.
No, huomenna hevosen naama venähtää kun PonyTrainer tulee puolenpäivän aikaan kuntotsekkausta pitämään. Minä pääsen silloin hyssyttämään vaunuja ja etenkin niissä pötköttelevää kääröä. Vähän pelottaa. Ovat niin pieniä, arvaamattomia ja suuttuessaan äänekkäitä ne vauvat. En minä muistakaan niiden kanssa olemista kun oma 'vastahan se oli vauva' ratsastaa näissä kuvissa.


Äitikulta viedään aamulla seitsemäksi silmäklinikalle operaatioon, tavoitteena korjattu näkö ja sitäkautta parempi mieli ynnä elämänlaatu.

Ehditään Esikoisen kanssa aamukahvillekin ennenkuin hänellä alkaa koulu.
Migreenistä riippuen menen joko treeneihin tai suuntaan kirjakaupan kautta kotiin. Espanjan läksyt jäävät tekemättä kun en ole muistanut ostaa kirjaa.

Päivä näyttää mitä siitä kehkeytyy, illalla Iso-J kuitenkin on luvannut ilmiintyä kotiin.

Tämmöistä tänään, huomenna lisää. Tai jotain.
Olen muuten huomannut monen seuraamani blogin hiljentyneen. Toivottavasti blogien hallintojen haltijat ovat kuitenkin kunnossa ja elämässä vain normaalia syyshässäkkää.

Kaikkea kivaa, missä lienetkin!

Sori, oli ihan pakko laittaa tämä

PeeÄäs: vuosi sitten tuossa alatien puurivistössä rötkötti lumen painosta haljennut salava. Oli sekin aamu, voi jösses sentään. Etsin tähän raportin työmaasta; Dagen efter 




14 kommenttia:

  1. Harva kyllä kutsuu migreeniä ystväkseen. Itse innostuin kutomaan viikonloppuna ja olikin ahkera ja sain akuutin niska-hartia-käsi-jumin ja siitä kahden päivän migreenin. Tänään on toivuttu, ja vieläkin on sellainen olo, että joku olisi OP:llä pyyhkinyt lattioita.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös se sanonta ole jotenkin niin, että pidä viholliset mahdollisimman lähellä, minä kutsun migreeniä ystäväksi kun se on niin uskollisesti aina mukana.

      Niskahartiajumi on inha, pitäisi aina malttaa venytellä niskoja ja pyöritellä olkapäitä. Vaan eihän sitä muista. Mulla on pari kertaa epäkäslihas (? Tita??) juminut ja silloin ei käänny pää, pitää kääntää koko kroppa.

      Kivutonta torstaita!

      Poista
    2. Luulen, että se menee niin, että viholliset kaukana ja ystävät lähellä, klassisen valtiotaidon mukaan. OP

      Poista
    3. Vai oliko se niin että ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä? No ihan sama, toivottavasti tämä päänvaiva saa huomenna nimen ja hoitosuunnitelman. Pikkuisen hymy jo meinasi hyytyä kun luin illalla jutun Alzheimerin tautiin sairastuneen miehen puolison elämästä diagnoosin jälkeen. Minä ja mielikuvitus ei oltu yöllä ihan viisaita.

      Poista
  2. Ihania kuvia ja hauskaa nähdä Ponikuula ja Juniori leppoisissa tunnelmissa. Vaatii myös rohkeutta luopua satulasta, Ponimies kun on varsin tuore Ratsu ja jytäkkä Kaveri jos päättää suunnasta ja vauhdista itsenäisesti. Postaa ihmeessä koulutreeneistä ja kuinka kilpailukalenteri etenee. Maisemissa vielä ensi viikon, la aamulla lento aikaisin Malagaan. soitellaan ennen sitä. Hugs from Nemppa P.S Rantaraitilla tepsuttelee nykyisin useampi Bortsu. Nassen pitäisi tulla tsekkaamaan kulmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän päivän treenit sujuivat hienosti. Ihan oli otsakin hikinen kun piti niin kovasti punnertaa PT:n ohjeiden mukaan.
      Kauniisti hän liikkuu, toki aina ensin kysyy 'onko pakko jos ei haluu' mutta sitten työmoraali nousee pintaan.

      Uusi satulavyö on hyvä, siis uusimmista uusin.

      Voi sinä onnenpossu pääset taas Andalusian aurinkoon, tänäänkin ollut +30 eli kyllä tarkenee.

      Jossain välissä on tehtävä Nassen kanssa täsmäisku Jykylään, ehdottomasti.

      Poista
  3. Täällä olisi kyllä Peetullekin runsaasti virikkeitä. Vilkaisin keittiön ikkunasta ja kas, kas parkkipaikan edessä nurmikolla lepäili pari pupujussia täysin levollisin mielin nauttimassa vastaleikattua nurmikkoa. Varsin leppoisa näky. Tsemppiä huomenna DickDock Hillille. Täällä suunta Hämeenlinnaan, vim. ma isolle Kirkolle ja loppuviikkoa ennen lomaa to-la Isolla Kirkolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nasse ja Peetuhan eivät sanan varsinaisessa merkityksessä ole enää ns. ylimpiä ystäviä joten ehkä kotimaan matkailu tapahtuu koira per reissu. Lefa ei pääse mihinkään liehumaan koska on niin hilveän typelä.

      Nasse voisi vähän nuuhkia pupulien papanoita, niitä on omakin piha täynnä. Peetu ei piittaisi ja Leffe ei tajuaisi.

      Poista
  4. Voi Lefaa:) Lefa keskittyy leijumaan arjen yläpuolella. Se on Lefan missio. Ehkä Lefalla on jokin merkiitävä tehtävä, joka aukeaa Lefallekin joskus tulevaisuudessa mutta Nasse on The Gentleman ja Peetu edelleenkin Vuoden Tuholainen:) Rakastettavia kaikki. Nyt matkalaskut tehty Nemppalassa, huoh!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lefa on kyllä ihan musta Pekka jos korttipakkaa ajattelee. Ei ässä, ei jokeri eikä kurko, se on musta Pekka tai Uno 😑

      Onnittelut matkalaskuista, teillä se käytäntö on from outer space. Ei voi ymmärtää ei.

      Poista
  5. Leppoisan näköistä köpsyttelyä, jossa on fiilistä niin menopelillä kuin kuskillakin Semmoisia highlight hetkiä ajasta irrallaan! Tuli hyvä mieli kuvia katsomallakin!

    Joustovyöt on ihan syvältä - pitäisi kieltää kokonaan. Ensikokeiluni ao. vehkeen kanssa tuotti vasemman ranteen täydellisen särkymisen. Heitä äkkiä mäkeen koko kapistus - sen funktio jää tuntemattomaksi ajatukseksi.

    Ja kyllä - mietin lammastarhan uutta sisustusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli sekä voitonriemua että ihan puhdasta iloa noiden kahden käppäilyt. Pitkä tie on tultu siitä vuotiaan metsävarsan ensikohtaamisesta.

      Samaa mieltä joustiksista, korkeintaan toisella puolen voi jousto olla mutta ei molemmilla. Etenkin kun satuloitavana on pallonpyöreä hevonen.

      Nyt on mentävä diagnoosille, vähän kieltämättä on pala kurkussa. Jos.

      Poista
  6. Näkyy olevan vuonohevosenkin leveys ihan omaa luokkaansa. Niin kuin meikäläisen leveäselkäisen issikankin. Kävin hiljan tyyppaamassa 170 cm estehevosta ja sekin oli huomattavasti kapeampi malli kuin meikäläisen poni. Ehkä 1/3 mun hepan selän leveydestä. Ja näyttää olevan tuo teidänkin Ponimies tuollainen jykevämpi versio. Mutta siinä on hyvä mennä ilman satulaa, kun ei selkäranka hajota ratsastajan pyllyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On leveyttä ja on selässä lihasta, siitä se pallomaisuus tulee. Eikä ole edes mikään himoläski hevonen. Isoksi hän kasvoi ja massaa kun tulee niin haasteita riittää satulankin suhteen.

      Muistan hyvin puoliveriset ja täykkärit, silakoita pilakoita ja pain in the ass.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!