torstai 26. syyskuuta 2013

Tintti kiipelissä


Tänään tallia siivotessani koirat havahtuivat tuijottamaan Sörsselsonin karsinan seinää. Johan siihen on muutamassa yössä taiteiltu melko psykedeelisiä tuherr  taideteoksia. Poniherralla ei ole valkean pinnan kammoa, estottomasti ja rohkein vedoin herra ryhtyy valkeutta värittämään.

Koirapojat eivät kuitenkaan tuijottaneet lantataidetta vaan kuuntelivat päät kallellaan seinän sisään. Ja totta mooses, siellä räpisteli joku. Peetu kävi pontevasti seinän purkuhommiin kunnes älysin stopata sen pelin alkuunsa.

Koska siellä seinän välissä voi olla ihan mikä vaan (lepakko, hiiri, rotta, mörkö, tallitonttu...), tein oitis sen johtopäätöksen, että nyt on kyseessä Miesten Hommat. Siispä talli siistiksi, piskit mukaan ja takaisin torppaan.

Kun Iso-J sitten jalkautui tupaan, lähdettiin tutkimaan seinän sisäistä elämää tarkemmin. Tikapuilta suoritettu maglite-tähystys kertoi seinän välissä olevan tintin. Pitkiä rimoja astinlautana käyttäen Iso-J sai keploteltua tintin pois pinteestä. En tiedä mitä olisin vaatinut tehtäväksi jos siellä olisi lymynnyt lepakko tai muu nahkasiipinen olio. Tai rotta.

Ensin kelpo tintti istahti pelastajansa sormelle, siitä pompahti niskaan ja siitä parin välietapin kautta hevosten päitsitelineelle. Josta se pääsi kourakyydillä tallin ovelle ja vapauteen.

Pikkuisen tämä kaveri oli pökerryksissä, en tiedä miten kauan se oli seinän välissä ollut. Ehkä jo eilisestä saakka.

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja tintin syyspuuhat jatkuvat toivottavasti vähän onnellisemmissa merkeissä.

Päivä oli aamusta iltaan sateinen, mutta ei ihan niin kylmä, tuulinen ja hyinen kuin eilinen.

Melko masentavilta nämä ensimmäiset syksyn sadepäivät tuntuvat, olihan syksy tähän saakka mitä mainioin, lämmin ja kuiva. Ehkä tässä vähitellen lannistuu itsekin kaamoksen syvetessä. Tänään vein kesäsandaalit ja kevyet kesätossut varastoon. Syksy-Minä: 1-0.

Sen verran on halla käynyt, että ruttojuuret aitan kulmalla ovat tulleet elinkaarensa loppusuoralle. Että niistä osaakin lähteä ilkeän pistävä haju. Ja rumiakin ovat pystyynlahoavina rankuloina. Mutta taas keväällä sitä jo innolla odottaa, milloinka ensimmäiset nupopäät punkevat esiin kohmeisesta maasta.


Mitään hyödyllistä tai merkittävää en tämän päivän ansioikseni rohkene kirjata. Takaeteisen (sen vesivahinkokohteen) ikkunanpokat sain sentään teipatuiksi ja niissä on jo ensimmäinen maalikerroskin pinnassa. Vähäpätöinen homma, mutta monta hiivatin viikkoa piti tuotakin teippausurakkaa punoa ennenkuin sain sen aikaiseksi. Vartin homma.

Huomenna ehkä toinen maalikerros ja ikkunanpuitteiden putsauksen ja maalauksen jälkeen nuo voikin jo kantaa pesun kautta paikoilleen. Sitten verhot ikkunaan ja vot, yksi homma on hoidettu. Tangot on jo paikoillaan.

Pieni voitto oli löytää vanhempainvarttiin yhteinen aika minun, opettajan ja Iso-J:n kalentereista. Äsken huusin bingo! Ja merkkasin kaikille passaavan päivän kalenteriin.

Huomenna alkaa myös valokuvauskurssin toinen satsi. Hokasin kirjakaupan alekataloogista yhden opuksen, jonka voin vain vähän omaatuntoa (ja kirjanpitäjän huumorintajua) venyttäen lukea ammattikirjallisuudeksi. Oli niin hyvässä alessa, että kannatti ostaa pois kuleksimasta. Pintapuolisesti selaillen vaikuttaa inspiroivalta teokselta.

Näillä mennään kohti viikonloppua, sateessa tai ilman sateita. Pidä jalat kuivina ja lämpiminä, missä lienetkin.





9 kommenttia:

  1. Pelastettu tintti-polo on naaras. Sen näkee rintaraidan kapeudesta. Uroksilla on leveä rantu. Onnea ja menestystä hänelle epäonnen seikkailun jälkeiseen elämään!

    Ja totta mooses digikuvaajan käsikirja kuuluu vähennysten piikkiin! Tehän joudutte ottamaan kuvia firmaa varten - eikös? Ammattikuvaajan palkkaaminen maksaa niin tuhottomasti, että sekä kamera, objektiivit, huollot ja käsikirjat kuuluvat vähennyksiin. Näin ainakin meillä - pitänee hoksata lähteä kirjallisuusostoksille... tommonen opus multa puuttuukin...

    Irroittelin tänään 510 ison punaisen valkosipulin kynttä - valmiina maahan upotukseen. Valkoiset on vielä hajoittamatta, mutta pääsen näköjään tavoiteltuun toistatonniseen istutettuun kynteen. Isot punaiset on mun tavoitteeni, mutta niiden lisäys on hiiidaaasta, kun kynsien määrä on paljon vähempi kuin Alexandrassa. Ehkä jo tänä viikonloppuna pääsen kylvämään...

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti Tinttineiti viisastuu vahingossa ja välttelee jatkossa ahtaita seinänvälyksiä.

    Kyllä minäkin katson, että kyseessä on ammattikirjallisuus. Eikä tarvitse edes omaatuntoa venyttää. Hinta oli todella kohdallaan, ovh n. 44 € ja nyt alessa n. 15 €.

    Ainakin noista kirjoista saa ideoita jos niiden muu anti olisikin höyhensarjaa. Minulle tosin kaikki kuvaamiseen liittyvä tietous olisi tarpeen. Digikuvaus for dummies olisi tarpeellinen kirja. Tai jokin "kaikki mitä aina olet halunnut tietää, mutta et ole uskaltanut kysyä" -tyyppinen teos.

    Suotuisia valkosipulin kylvökelejä sinne. Minä joudun vielä odottelemaan jokusen tovin.

    VastaaPoista
  3. Olipas oikea jännityskertomus Tintin pelastumisesta. Loppu hyvin kaikki hyvin;)
    Minusta myös minkä tahansa yrityksen vähennyksiin kuuluu kameraan liittyvät kirjat. Se on vissi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se loogista, jos kamera ja kalusto on firman omaisuutta, täytyy myös asiaankuuluva kirjallisuus kuulua sinne. Kurssin maksan sentään itse. Vai pitäisköhän hommata jotain kulttuuriseteleitä joilla ehkä voisi maksaa nämä opinnot?

      Poista
  4. Tämä on nyt vähän asiasta Berliiniin, mutta siis uusimmassa Kotivinkissä (ei, enmääniinvanhaoleettäsitätilaisintulijokukaupanpäällinen) oli valkosipulin kasvatuksesta,talvi sellaiseta. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä kurkata vaikka ihan uteliaisuuttaan... aina voi oppia uutta (enmääniinvanhaoleettäsitätilaisintulijokukaupanpäällinen), mutta uskon, että Toveri Titalta saamani ohjeet ovat ns. merivettä kestäviä.

      Poista
    2. 1010 valkosipulin kynttä on perkattu erilleen istukkaiksi. Loppu on raakaa työtä... Nyt on aitoa hevonpaskoo taas tontilla, eli toivottavasti sadolla juhlitaan ensi elokuussa! Istukkaat on kuitenkin ihan muhkeaa kokoa, joten sillä sektorilla on asiat hyvin. Iso kynsi = iso sipuli. Kun lannoitus, kattaminen ja kastelu osuu kohdilleen. Ja edes jonkilaiset kelit. Siperialainen valkosipuli kestää kyllä kesän kuin kesän, jos vain plussan puolella pysytään. Jos Venäjää voi jostain kiittää, niin sisukkaasta valkosipulikannasta... (Karjala takaisin!)

      Hirnakalle vielä muistiin pistettävä vinkki: valkoinen Alexandra tuleentuu nopeammin. "Iso Punainen" korjataan noin viikko Alexandran jälkeen. Sillä on aavistuksen pitempi kasvukausi, mutta sen näkee varsista - kun Alexandra on varsiltaan keltainen ja lehdet kuivat niin voi korjata. Samaan aikaan "Iso Punainen" on vielä vihreä varreltaan. Lehdet toki kuivaa siitäkin.

      Poista
  5. Karma tulee muistamaan hyvällä tintin pelastuksen sillä henki se on linnullakin vaiken mikään hiton buddhalainen olekaan.

    Jos mahdollista niin laitathan taas kuvia kurssin tiimoilta tai muuten koska niitä on aina mukava katsella.
    Antoisaa viikonloppua ja kerro koiruuksille terkut!

    VastaaPoista
  6. Muistanpa toki, kuka nyt Solnan ja Miss Harryn ja laatuseuran unohtaisi. Miss Harry, samoin kuin Baby Bush kuuluvat favourites-listalleni. Ostan niitä silloin tällöin erityistilaisuuden tullen. Nyt tankkasin viinikaappia Torresin ihanalla Celestellä, sitä nyt kaapissa neljän pullon varanto ja aina on oltava vähintään kaksi. Harmillista, mutta Malagan kentältä oli poistettu huikean hyvät keltaiset suuret tax free-kassit:( hallussa olevat säilytyttävä huolella, toimivat muotonsa puolesta Ikean tuotoksia paremmin.). Paluulento sujui mallikkaasti ja nyt alkaa taas arki ja se on mukava juttu. Sitten voi taas ahkeroinnin keskellä haaveilla uusista jutuista:) Terkkusia Nemppalasta!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!