perjantai 13. heinäkuuta 2012

Teoriassa terve # 2, Doctor Green


Kas kummaa, kuinka eilisen postauksen otsikko ns. osui ja upposi, perinteisellä tyylillä pohjaan asti.

Omia vaivoja valittelin ja heti tipahti taivaasta kuuma kivi päähän. Hevosen muodossa. Otimme aamupäivällä Soppatykin a.k.a Cannonballin oppitunnilleen. Tötsä kipaisi laitumen portille kytikselle ja teki niin komeasti epäpuhtaan entreen, että harvoin näkee. Nilkku-Lotta, kuin se Vaahteramäen Eemelin kana.

Koska seuraavalla sekunnilla satoi kaatamalla, päätimme tutkia asiaa analyyttisemmin vähän paremmalla kelillä. Pintapuolisia oireita kuten vuotavia haavoja, pullottavia jänteitä eikä irtonaisia jalkojakaan näkynyt. Ei välitöntä eläinlääkärikäynnin aihetta. Vain köpököps-etujalka. Soppatykki pääsi satulastaan eroon ja palautui laitumelle, ei oppituntia tänään.

Päivän mittaan hevosen oma-aloitteisissa liikkeissä ei ollut ontumaa, mutta tottahan toki tuommoinen asia piti selvitellä. Illalla otettiin Tytär T:n kanssa tamma syyniin. Ei kuumotuksia, ei pulssia, ei näkyviä ruhjeita, ei turvotuksia, ei kyynpuremajälkiä edelleenkään, nada, niente. Puhdas liike käynnissä. Niskasta asti rento ja letkeä.

Perillinen N hölkkäsi hevosen kanssa suoraa janaa, kahdeksikkoa ja ympyrää, eteen ja taakse ja vasemmalta oikealle. Melkein saimme juoksuttajan ontumaan, mutta tamma senkus sätki raviaan, puhtain liikkein.

Se on nähkääs semmoinen juttu, että Ontuva hevonen, kerää koko vaivaisten hevosten sarja -on niin kökkö homma, ettei sitä toivo oikeasti kenellekään. Onneksi keräilyharrastus ei alkanut tänään.

Syitä aamupäivän nilkutukseen voi vain arvailla. Koska olen hemmetin huono ja laiska spekuloimaan pahimpien vaihtoehtojen välillä, jätän sen tekemättä. Let´s ask Dr. Green, sanoo monessa asiassa viisas englantilainen hevosväki ja kyllä kannatti. Laitumelta löytyi tähänkin vaivaan oikea hoito.

Pannaan tämäkin episodi perjantain, 13. päivän piikkiin. Onnenpäiväksi tämä taisi kuitenkin kääntyä, niinkuin ne kaikki muutkin kolmannentoista päivän perjantait. Tähän asti.

Herätti toki muistamaan, että puhdas liike kaikissa neljässä jalassa on niin planeettojen asennoista kiinni, ettei sitä ainakaan pidä erehtyä pitämään itsestäänselvyytenä. Varsinkin nyt, kun kumpaisellakin hevosella on toimenkuva muuttunut, peltohevosista ratsukoululaisiksi. Saattaa vähän kolottaa ja lihasta jumittaa jos ei olla tarkkoja huoltojen suhteen.


Päivä on muilta osin ollut lähinnä tylsä, sateinen mutta lämmin. Kaupungilla on käyty ja Iso-J:n vanhemmat kahvitettu. Huomennahan on hautajaispäivä eli valitettavissa merkeissä sukua ja perhettä nähdään.

Tähän loppuun vielä yksi fabossa kiertänyt riimittely. Voin kertoa, että tämänpäivän epätietoisuuden tunnit jäähdyttelivät mahdollisia varsahaaveita ja muita tuulentupien rakenteluita varsin jäätävästi. Että ei kopsahda omaan nilkkaan ei sitten pätkääkään.

Mukavaa perjantai-iltaa, missä lienetkin!


Hevosenko tahdot? No, yhdenkö vaan?

Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, että oletkin köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löysä.

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo eikä neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy poneilla aivan tuota pikaa.

No uskallatko leikkiin, mites olis vielä yks?
Kai tallissa nurkassa saa sen säilytetyks?
Pelloilla, pihoilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden ponin hoito iltoja kai pilaa.

Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Vaatteissa on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
pihalla kavionjäljet toisten sekaan häviää.

Ei hevosten määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman oisi laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas harjapää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi hevostuttavat, joilla on samat kuviot nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.

Poninruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa?
Silloin Lempiponisi pään polvellesi painaa.

Se katsoo sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi syliponiksi, kaikki täyttää jonkun tarpeen.

Mutta talvi on kurja, ei siitä hepatkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee; vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla.
Ja aamuisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Hevoset ja kilpailut, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on ponit elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.

On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan hevostensa omistama. ♥
-Tuntematon-










5 kommenttia:

  1. Aika hauska runoelma!

    Onneksi ontuminen jäi sangen tilapäiseksi. Yhdeltä riesalta vältytty. Sun pitäis kans saada itses kuntoon kans. Jos olo ei ole hyvä, niin kaikki ei ole ok. Verikokeet ei kerro kaikkea (kaiketi pieni verenkuva lisättynä jollain pienillä lisukkeilla)

    Tarttis Dr. Housea... :D

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla että selvisitte säikähdyksellä ontuman suhteen !
    *helpotuksen huokaus*

    Joku on järjestellyt järjen ja tunteen sekamelskaa taidolla riimeiksi !
    Varsa ja hevoskuume on kavala (ja kallis...) tauti ;)
    Ja se kolmas olisi kuitenkin äsken lukemani mukaan _helppo_ ;)

    Toivottelen Torpalle rauhallista viikonvaihdetta. Hautajaiset ovat aina raskas syy tavata sukua ja ystäviä. Huoh.

    VastaaPoista
  3. Tita, pieni verenkuva ja jokunen muu lisätesti (kihti, kilpirauhanen, lasko jne).
    Päivä kerrallaan -ajattelulla tässä on taaperrettava. Tänään ei (vielä) satu mihinkään, ainakaan niin paljoa, että kehtaisi valittaa.

    Salla, kummasti ontuvan hevosen löytäminen omalta laitumeltaan jäähdyttelee kesän varsakuvien aiheuttamaa kuumotusta. Kauhun tasapaino.

    VastaaPoista
  4. Tulin vain kertomaan, että päivä kääntyy just pyhän puolelle. Päivitystä en jaksa värkätä.
    Kuvatkin ovat kappelitunnelmia joten huomenna kuljetan kameraa torpallakin.
    Mansikoita on pakkasessa jo reilut 30 litraa, ekan satopäivän anti :D

    Merkitään muistiin uusi termi, käyttäkää vapaasti:

    It´s no longer "box wine".
    The classy term is " Cardboardeaux"

    VastaaPoista
  5. Saitteko omasta maasta kertapoiminnalla 30 litraa? Meillä vasta kalastellaan ekoja kypsiä suuhumme... satoa näyttäis kyllä tulevan.

    Päivä meni matonpesussa (ikkunat vieläki pesemäti) ja kitkemisessä.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!