perjantai 16. joulukuuta 2011

Terveiset pentulaarilta


Edelleen olen kovin kovin sori ja kaikkea kun kuvien laatu ei ole kummoinen.
Eihän ne minun räpsyni ole aiemminkaan mitään valokuvataiteen riemuvoittoja olleet, mutta jotenkin saan järkkäristäni säädöt paremmiksi kuin puhelimesta.

No, näillä mennään. Pari kuvaa pentulootasta. Tämä kissapeto on "Ronskvisti"  ja hyvin päättäväisesti otti henkeä karvaturalta. Joka sattui olemaan Lumppu-Ellin häntä. Tai se, mitä siitä on jäljellä. Purjehäntä on muisto vain. Ensin Iso-J osui sopivasti saksineen hollille ja muotoili häntää ohuemmaksi (rikos!!) ja loput purjeesta on virttynyt äitiyden aikana.

Ronskvistillä on kuitenkin saalis ja tärkeä harjoitusvastustaja. Älkääs naurako yhtään, kissapetojen kanssa pitää olla naama perusilmeellä.


Tämä kaveri on Lilleri Lalleri, pieni tuppo joka pyörii milloin missäkin. Vähän ujompi ja iisimpi tapaus kuin ne kaksi mustaa tihulaista.

Pennut ottavat jo tuntumaa kissanruokaan ja asioivat näppärästi hiekkalaatikolla. Koska koordinaatiokyky pikkuisilla on vielä rajallinen, emme ole päästäneet ipanoita pentuaitausta pidemmälle. Harjoitelkoot siellä. Sitten kun alkavat kiipeillä aidan yli, on aika päästää ne tutkimaan isommassa mittakaavassa.

Elli kuljeskelee ympäri taloa ja käy nukkumassa päikkärit pentuvapaalla vyöhykkeellä. Tänään Setä Milton toimi pentujen huvimestarina Ellin poissaollessa ja tutki tarkkaan pentujen puuhia.


Tässä kuvassa näkyy viirunaamainenkin riiviö, tuolla Ellin takana. Rempseä tyyppi, vähän niinkuin Setä Winston. Epäilyttävän paljon nuo mustat pennut muistuttavat veljeksiä, olisikohan minulla syytä epäillä kastraation tehneen eläinlääkärin ammattitaitoa? Muistaakseni näin kyllä kaikki neljä pallia lääkärin käsissä. Muistaakseni... eh?

Pian kaikki pennut saavat tutustua kynsileikkuriin ja matolääkkeiden mielenkiintoiseen maailmaan. Minulla on ollut tapana madottaa kaikki pennut aina kahteen kertaan ennen luovutusta. Yksi kerta kolmipäiväisellä kuurilla ja toinen jollain kerta-annostuksellisella.

On syytä tutustua uusiin madotussuosituksiin, oma tietoni saattaa olla jo hyvinkin vanhentunutta.
Ja ainakin yhdellä rokotuksella käydään.


Voi että, on ne vaan niin pieniä, pörröisiä ja pehmeitä. Ja hirmuisen suloisia söpöläisiä. Niinkuin eläinlapset vain osaavat olla *hyrrhyrrhyrr*

Tämä päivä on ollut harmaa, sateinen ja loskainen.
Auramies kävi vähän ruopimassa piha-alueita ja pelkäsin, että raastaa tiestä murskeet mukaansa. Onneksi jätti tienpinnan sikseen ja kaapaisi vain liiat loskat pois ajo-urilta.

Vielä muutaman päivän menemme syvemmälle kaamokseen, ei olisi niin väliksi.
Sitten se onneksi alkaakin vähitellen kirkastumaan. Tulisi lunta ja pakkasta (vähän) niin tuntuisi talvelta.
Viime vuonna kärvisteltiin kovissa pakkasissa, nyt voi nähdä krookuksia. Hullut vuodet.

Tupa alkaa olla suloisen lämmin ja saan nauttia hiljaisuudesta vielä tovin. Iso-J ja perilliset ovat valitsemassa joulukuusta. Hyvissä ajoin liikkeellä, löytyy varmasti kunnollinen muotovaliokuusi.

Mukavaa kun saa aloittaa viikonlopun hissuksiin ja rauhassa.

Viikonlopulle kaikenlaista pientä, remonttia, joulumarkkinat ja varmaan jotain touhua hevosten kanssa.

Kieltämättä säätila syö ulkoilma-aktiviteettien kiinnostavuutta ja motivaatiota joutuu kaivelemaan melko syvältä. Sillä tämä sää on sieltä, syvältä.

Mukavaa perjantai-iltaa, missä lienetkin!

3 kommenttia:

  1. Ihania mivvejä <3 Kiitokset puhelimeen tupsahtaneesta kuvastakin!

    Joulukuusen koristeluun varmaan teilläkin paneudutaan huolella? Alaoksien pallot lähtevät luonnollisesti tassuniskulla, mutta ei kannata laittaakaan niitä koristeita tosi pitävästi kiinni. Sitten saattaapi kaatua koko kuusi. Voihan sen toki hirttää kattoparruun latvasta kiinni.

    Kissat niin rakastavat joulukoristeita! Ja loppiaisena kaikki huokaavat helpotuksesta, kun kuusi saadaan kantaa ulos :D

    Pitkästä aikaa vapaa viikonloppu. Ajattelin nukkua hyvin ja tehdä täsmäiskun markettiin lahjojen hankinnan merkeissä. Mieluiten yksin. Silloin hermot pitää parhaiten.

    VastaaPoista
  2. Ihania kissakuvia!
    Mä madotan kissat ja pentukissat edelleen sillä opilla mikä oli vallitteva käytäntö sillon kun itte kasvattelin persialaisii kattei. Eli:10 viikkosena, senjälkee kevääl ja syksyl, jos ovat ulkokissoi tai syövät raakaa sapuskaa.

    VastaaPoista
  3. Meidän katit saavat kolmen kuukauden välein matolääkkeet. Ovat ulkokissoja ja syövät rutkasti myyriä. Ja se on ihan vissi, että yhtään harvempaa ei voi madottaa - näkyy nääs peräkarvoissa seuralaisia.

    Maestro on telakalla. Teloi olkapäänsä kunnon kaatumisella. Oliskin miehekkäästi tempaissut lipat tuolla veden peittämällä jäällä pihalla, mutta kun aamuyöllä heräsi ja nousi sängystä (pimeää juu), niin kompastui syltyssä olleeseen mattoon sängyn vierellä. Ei ne suotta sano, että koti on vaarallisin paikka. Niin on.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!