sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kevät soi, korvissakin


Ihan ensimmäiseksi iloinen huiskautus Kanadan suuntaan, Suppurin suomalaiset ovat löytäneet torpalle. Tervetuloa!

Päivän kuvituksena on pari räpsyä tältä aamulta. Aurinko paistoi ja hanget hupenevat, kohina, lirinä ja kuhina ovat palanneet äänimaailmaan. En edes yritä tunnistaa kaikkia niitä pikkuvisertäjiä ja viheltäjiä joita ilmestyy päivittäin uusina ilmatilaan. Mustarastaan bongasin jo männäviikolla mutta lurituslauluja ei ole korviini kuulunut.

Mulla soi korvat ihan muusta syystä. Älkää kysykö miten onnistuin kajauttamaan itseäni korvaan lantakärryn työntösarvella. Sen tein enkä ole ylpeä itsestäni. Ehkä eniten vtutti se tilanne kun löysin itseni spagaattiasennosta lantakasan edustalta, sontakärryn sarvi korvassani ja märkä jää kalvamassa persposkea. Ei naurattanut ei.


Eilinen meni ihan lepoon... siis sitten kun pääsin töistä ja tallilta kotiin. Rojautin itseni tuvan sohvanrämään ja koetin olla mouruamatta vaivojani isoon ääneen. Ärsyttäähän se pidemmän päälle perhettäkin kun yksi vinkuu ja valittaa. Niskanseutu ja päänkääntäjät olivat kutakuinkin päreinä.

Tänään oli vähän enemmän toimintatarmoa ja kyllä sitä olisi tarvittu vielä vähän lisää. Monta hommaa jäi tuonnemmaksi. Paljon sain silti tehtyä. Tuon edellä kertomani sontakärrytilanteen lisäksi.

Mutta mikä niska-alueeseen tulee, minulla on puhelimeen talletettuna paikallisen taikanäpin numero ja hän on huomisen aamun soittolistalla ekana. Hermoratahieroja on varmasti oikea hoitaja tähän tilanteeseen.


Huomenna soittelen myös eläinlääkärille, kahteen hevoseen pitää tuikata rokotteita ja samalla hoidetaan matolääkevarastoakin kuntoon kevättä silmälläpitäen. Niin sitä kuulee monta näkemystä madottamisesta, että äkkinäinen menee sekaisin. Sittenhän se on ehkä helpompi tehdä täsmämadotuksia kun on vain kahden hevosen sonnat tulkittavana, mutta tämän kevään osalta menköön vanhojen oppien mukaan.

Ja kenties jo keskiviikkona metsänpoika lähtee laumasta Isoon Talliin ajohommiin. Poikapoloinen joutuu tehokurssille ennenkuin astutaan Ajomestari Hassen silmäin eteen. Jotenkin mulla on semmoinen hytinä, että hevosenpoika hoitaa oman osuutensa ihan hevosen järjellään ja luontaisilla kyvyillään. Minähän se kehityksen jarru olen kun en niistä hommista mitään tiedä, osaa enkä ymmärrä.

Tammallekin me laitetaan nykyisessä paikassa valjaat ja vempeleet päälle ja käydään kärryttelemässä ihan siinä lähialueilla. On suuri kunnia päästä oikeitten hevosmiesten oppiin. Varmasti vältyn monelta töllöntyöltä kun saan apua osaavammilta.


Nyt minusta tuntuu, että on korkea aika asetella jäätikölle mäjäytetty ahteri ja soiva korva lepoasentoon. Jos vaikka tallenteista kurkkaisi Helpon Elämän alkeita ja sitten unta päin. Ensi viikolla on edessä sekin karu fakta, että pienyrittäjä painaa pitkää päivää kun työntekijää ei enää ole. Mulla on niin hyvät työntekijät, että ne viedään mun osapäiväduuneista muualle kesäksi kokopäivähommiin. Hieno hommahan se on opiskelijabudjetin kannalta. Pitää nyt koettaa löytää riittävän hyvä tekijä itselle kaveriksi. Iso-J on hankala työllistettävä kun vaatii kuljetuksen mennen tullen ;-)

Mukavaa alkavaa keväistä viikkoa, se on kuulkaa kohta Huhtikuu puolessa! Vappuun kolme viikkoa ja Pääsiäinen pitämättä. Pukkaa juhlaa!

4 kommenttia:

  1. Niin ja noista kuvista unohtui kertoa. Tämän päivän lumitilannehan se siinä. Ompputarhassa on päivä päivältä laajenevat pälvet. Ja taas muistin, että tuonnehan mun piti vielä pari kiloa kevätkukkien sipuelita... syksyllä viskelin niitä vähän minne sattuu kun ihmettelin ylisuurta varastoa.

    Noh, ehkä ensi syksynä muistan myös omenatarhan ekaksi sulavat pälvipaikat.

    Pihan osalta tilanne on viime kevättä parempi. Nyt ei ole niin märkää. Ja koska olosuhteiden pakosta vain yhdellä autolla ajetaan, kestää ajotiekin paremmin. Toki siihen viime kesänä jokunen tonni tuli soraakin.

    Luntahan on ihan törkeästi vieläkin. Mutta hirmuhanki on viikossa vajunut kymmeniä senttejä. Onneksi ollaan kukkulalla. Olisi perin ikävää jos sulamisvesien laineet löisivät kivijalkaan :-( Kyllä ne silloin sata vuotta sitten osasivat talonpaikat katsoa. Nykyisin paalutetaan vaikka suolle.

    Muistuttakaas mua oi lukijat useammin kameroimaan pihaa, nythän siellä oikeasti tapahtuu muutoksia. Kohta pääsee reinotohvelit kuivina pihakeinuun aamukahville! Se vaatii vapaapäivän ja plörökahvit!

    VastaaPoista
  2. Voihan pälli mitä ajatuskatkoja typoja tuossa ylemmässä kommentissa. Tuskin kukaan sai ajatuksenhännästä kiinni mutta sipulikukista oli kyse, muun muassa.

    Tänään tökkii ja vastustaa monikin asia. Eläinlääkäri täsmentää aikataulujaan ja ilmoittaa ties milloin tuloaikataulustaan. Ne on ymmärrettävästi poikivat lehmät hätäisempiä potilaita kuin rokotettavat harrastehevoset. Ärsyttää tämmöinen epävarman varassa roikkuminen.

    Enkä ole vieläkään saanut taikanäppi-niskanniksauttajaa kiinni. Niskajumista johtuen oma ärsytyskynnys on kohtuullisen matalalla tänään.

    Jännitystä päivään tuo Iso-J:n ja paikallisbussien yhteensovittaminen. Ehtiikö pitkäpoika pysäkille ajoissa ja mihin bussiin hyppää?

    Muutoin ihan perussettiä, maanantaiksi.

    VastaaPoista
  3. Saisit tuon meidän Apupoika-Anteron (lue teini) mielihyvin tuuraajaksesi, mutta taitaisivat pensakulut lohkaista "aika" suuren loven palkkaan ; )

    Täälläkin on NIIN maanantai kuin olla ja osaa. Pakko päästä illalla piiitkälle kävelylenkille, jalat kaipaavat työtä. Viikonloppuna nirunnarut saivat treeniä kun kaksi päivää haraveerasin tarhoja.

    VastaaPoista
  4. Maanantai on ollut vapaa ja nautinnollinen minulla. Käväisin Oulussa akupunktiossa ja poikkesin paikalliseen Bauhaussiin ostamassa kaksi magnoliaa kesäkukiksi. Niin ja syviä ruukkuja kärhöjen purkkikasvatusta varten.

    Keli on ollut sangen sumuinen koko päivän ja hädin tuskin plussalla. Ei siis kevät kiiruhda rysähtäen päälle. Lunta piisaa vielä, paikoin runsaastikin.

    Mukavaa arkiviikkoa itse kullekin, Torpan henkilökunnalle ja muille lukijoille!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!