maanantai 4. huhtikuuta 2011

Hei me lipsutaan!

Ulkona on niin järjettömän tympeän rumaa, harmaata ja kulahtanutta, etten todellakaan lähtenyt vesisateeseen tärvelemään valokuvauskonettani parin jonninjoutavan räpsyn takia.

Vettä satoi maahan asti koko päivän. Sehän tarkoittaa sitä, että metsissä näkyy kohta varpumättähät ja pihalla alkaa olla väylät sulana. Mutta jäätä riittää. Voi hyvänen aika että eteneminen on vaikeaa muutenkin kuin yhteiskunnallisessa mielessä. Eikä meitsi edes hingu ns. vihreämmälle oksalle. Kunhan nyt pääsisi lätäkköön rojahtamatta autotalliin ja sieltä pois.

Marketin piha on jo niin extremeä että vieläkin sylettää. Kärrypirulainen jumitti sohjoon ja herrasmiehet ne vain virnuilee katoksesta kun rouva temmeltää pienen raivon nautaeläimen lailla kärrynsä kimpussa. Sen verran hyytävän katseen ilmeisesti onnistuin äijälössiin heittämään että noloin sentään sanoi: "hyvinhän se tuli tuosta vaikka mie arvelin jotta nyt pittää lähteä avittamaan".  Niinpä niin.

Spagaatteja, akrobatiaa, limboliikkeitä, ninjatanssia... sitä kaikkea vaatii eteenpäin meno huhtiliukkailla lipsuttelevalta kansalaiselta. Ei todellakaan määrätietoista marssimista paikasta toiseen. Ei, nyt hiippaillaan nurkkalaudoista kiinnipitäen ja hiekanjyvältä toiselle hiihdellen. Kieli keskellä suuta!

Iltavuoro tallilla tarkoitti litimärkiä hevosia, repsottavia loimia ja yllätys: liukkaita tallipihoja! Siihen vielä pimeys, piiskaava sade ja armoton vtutus. Siisti ja glamoröösi harrastus tämä hevosharrastus!

Otettiin omat pollet pihatosta talliin ja soviteltiin kavereille mekkoja. Metsänpoika on soma kuin namu punaisessa fleecessään ja upouudet suitset päässään. Niitäkin siis jo soviteltiin. Tammatädistä tuli mieleen punkerolollo kun hälle viriteltiin samainen punainen fleeceloimi. Se oli kireä kuin glamourtanssijan minimekko :-) Että loimikaupoille tuli lähtö, tamma tarvii laajemman sadetakin.

Hihittelin mielessäni, nyt ne näyttivät taas normaaleilta equus urbanus -lajin edustajilta. Jouhet suittuina, loimet niskassa ja tallissa. Johan tuota luomuelämää on kevättalven ajan eletty.
No joo, vitsivitsi (osin).

Kotiin tullessa pari liikenneympyrää meni lipsutellen pitkäksi mutta onneksi meidän kylillä liikennettä on vähemmän kuin kolmen sepän patsaan tuntumassa. Mullahan se nyt vastuukin painaa, olenhan torpanmäen ainoa ajo-oikeuden haltija seuraavat neljä viikkoa. Ihan outo tilanne meille kaikille.

Kanalassa alkaa olla tipukuoro, nyt siellä on ainakin kaksi tirpulia. Keltainen sai nimen Sirkku ja se aiemmin bongattu on kuulema Blip. Yritän pitää kameran valmiudessa kun hyökin kanalaan seuraavan kerran.

Sinnehän ei muuten enää marssitakaan miten sattuu. Pitkospuita pitää viritellä tänäkin keväänä. Laineet lyö kanalan kynnykseen, onneksi sitä piinaa kestää vain reilun viikon.

Tämmöstä tänne tänään, katsotaan mitä huominen tuo tullessaan!

7 kommenttia:

  1. Minä voisin tarjoutua sen Sirkku-tirpakan kummitädiksi - olen aivan myyty tipun saamasta nimestä.
    Liukkaiden sulamisia toivotellen,

    VastaaPoista
  2. Mul on ollu tosi hyvä ja kohtuu huokee konsti koko talven käytös liukastelun varalt.
    Ne on noi mummo/pappa teräspiikit kenkien pohjis. No sellasset irrotettavat, ku myyää markettien kenkäosastoil suht halval.

    Vitut siitä jos ihmiset kattoo, kukaa ei sentää oo uskaltannu nauraa ja tää on elämäni EKA talvi, ku en oo rypässy kertaakaa!!!

    Suosittelen!!

    VastaaPoista
  3. Sirkku, sinä olet sitten Pikku-Sirkun kummitäti ;-)

    Meillähän oli jo yksi SIrkku-kananen, hohtavan valkoinen enkelinsiipi. Tämä uusi tirpunen jatkakoon Torpan Sirkkujen kunniakasta perinnettä! Tita olkoon Kukkosten kummina, aateluus velvoittaa.

    Pappa, minä olen todellakin harkinnut niitä jääpiikkejä. Ainoa vaan, että kohta mulla on skodzillan pedaalit päreinä kun kiireissäni unohdan ne kenkiin ja kaasuttelen tallista baanalle.
    Täytyy jotkut telaketjutkalossit hommata pihakäyttöön ja vaikka naskalikeppi katuliikuntaan.

    Iso-J viettää toimistopäivää ja mm. tämä herui päivän tuotoksena:

    "Ruotsissa on mopoilijat määrätty käyttämään villapipoa kypärän asemasta. Suomalainen turisti kyseli syytä moiseen menettelyyn. Ruotsissa oli tehty testi eri päähineiden kestävyydestä. Pudotettiin kypärä ja villapipo kymmenennen kerroksen parvekkeelta asfalttiin ja kypärä meni rikki kaikilla testikerroilla."

    Jään jännityksellä odottamaan mitä tuo tuottoisa mies tänään aikaan saa... alku ei näytä lupaavalta :-/

    Ai joo, ennenkuin keskityn loimirahojen tienaamiseen, voin ilolla ilmoittaa, että vesisade taukosi. Ja kun ajelin kaupunkia kohti, olin näkevinäni puiden latvojen kirkastuvan hetkiseksi. Olikohan pilviverhossa ohuempi kohta?? Nyt vähän tuulta ja pari aurinkoista päivää. Se on silloin adios ja moromoi vanhoille kinoksille. Uudet toivotan tervetulleeksi siinä ensimmäisen adventin tienoilla.

    VastaaPoista
  4. Voi lääh ja lääh tätä päivää. Työnteon poikkaisi * mukavasti * rentouttava * laskunmaksutuokio * nettipankissa * ja huom; *-merkki symboloi tiivistettyä ironiaa.

    Kummasti se taas * motivoi * kun syytä parilla klikkauksella verotilille roponsa. Eikö siellä verotilillä voisi olla jotain limiittiä että "jo riittää, nyt on pienyrittäjäpoloinen maksanut tarpeeksi, lepo vaan loppuvuodeksi"
    ??? Ai ei... noh, ehkä tästä vielä joskus palkitaan. Onko kukaan ikinä kuullut mistään Ansioituneen Veronmaksajan arvonimestä? Ai ei... noh, lähden tästä sitten kotiin.

    VastaaPoista
  5. Kun mä kerroin kummilapsesta miehelle, tämä alkoi hihittää ja lohkaisi:
    - "Mitäs sitten, kun kummitipulta katkastaan kaula?"
    Sanoin siihen, että "onpa sulla positiivinen elämänasenne heti aamutuimaan."

    VastaaPoista
  6. Pitkän päivän ilta tälläkin pienyrittäjällä. Aloitin klo 11 ja lopetin klo 20. 11 ihmistä kävi käsien läpi - no yhdessä Maestron kanssa operoitiin. Eli keikkapäivä naapuripitäjään, kuten kerran kuussa on tapana.

    Kevät edistyy ja kelirikko on makeimmillaan. Rapa ja loska roiskuvat pikkuteillä - päätiet on ihan sulat ja pääosin kuivat. Kevät tulee kera auringonpaisteen ja linnunlaulun.

    Pysykää pystyssä ja ehjinä!
    Toivottelee anonyymi Tita (edelleen väärä kone ja salasanat hukassa)

    VastaaPoista
  7. Sirkku, äläpä huoli. Ei kummikaimaasi panna pataan. Johtaja Fiskars kutsuu neuvottelupölkylle vain vakavasti sairaat, vaivaiset ja parantumattomat. Onneksi niitä neuvotteluja on tarvittu vain pari kertaa. Vanhuuteen kuolevat meidän kanat, niinkuin se Hohto-Sirkkukin.

    Edelleen meidän kanafileet tulee kaupan hyllyltä tehotuotannon jalosteina. Ja lemmikkikanat haudataan asiaankuuluvin menoin tiluksien reunaan.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!