keskiviikko 26. syyskuuta 2018

No kun halavalla sain


Viime viikonloppuna Iso-J karautti pihhaan ja hosui minua takapihalle katsomaan. Osui hänelle nähkääs lauantaina ostohousut jalkaan, kyydissä oli iso hopeakuusi, kartiovalkokuusi ja kaksi puutarhatyrniä, jotain pensasmallia joka ei marjo.

Oli siellä autossa onneksi myös ne kuorikatesäkit joita lähti hakemaan, ei siis ihan kintuille mennyt se reissu.

Istutettavien taimien määrä senkus kasvaa. Flunssan pentele vei voimat viime viikolla, migreeni jokapäiväisenä nonstop -versiona viimeistelee ja tämän päivän monsuunisade piti huolen, ettei tänäänkään kuokka heilunut.

Se hyvä puoli tässä sairastamisessa on kuitenkin ollut, että teoriassahan kaikki on jo istutettu ja siirtoa vaativat perennat on siirretty. Homma on siis enää aloittamista vaille valmis.

Syyslannoituksen tein sentään ihan oikea-aikaisesti, elokuun loppupuolella.

Löysin myös varastosta muutaman paperikassillisen joululta jääneiden hyasinttien sipuleita. Meinaan jemmata ne johonkin penkin kulmaan ja toivoa iloista jälleennäkemistä ensi keväänä. Pikkuisen taantuneina ne yleensä nousevat -jos jaksavat.

Lisäksi on pari pikkuista nyssäkkää tulppaaninsipuleita, enempää en varmaan hankikaan.

Mietin myös, että ensi keväänä on hiljainen pakko uudistaa vadelmarivistöä. Kauriin ryökäleet ovat pitäneet vatturivistöä talvibaarinaan ja jälki on sen mukaista. Taidan vähentää kolmannen rivin kokonaan pois ja laittaa jotain muuta kivaa tilalle, ehdotuksia?




Mitteepä muuta ? Viikko on jo puolessa ja syyskuukin alkaa tulla finaaliin. Armosta päästin Kasperinkin Oton seuraksi iltavihreille, ihan vajaa tunti vain riitti. Ponin ulkoinen habitus muistutti oitis talipalloa, vihreällä on semmoinen hassu vaikutus pikkuisiin kavioeläimiin.

Vaan eihän se ole poninkaan suu tuohesta tehty, joten kesän viimeiset herkkuhetket heille sallittakoon.

Viikkoon on mahtunut vanhempainiltaa, jokunen kaupunkireissu ja semmoista peruskauraa. Huomiselle sääkartalle on piirretty hiutale, kylmäksi kääntyy ja syksyn sateet pakottavat tuikkaamaan tulet uuneihin.

Tämmöistä tänään, sama rauha ja entiset kujeet.

Kivaa loppuviikkoa !


6 kommenttia:

  1. Kun halvalla saa, niin pakko on ostaa. Se on selvää säästöä se. Pikaista paranemista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ! Ihanaa kun saa ymmärrystä ja kannustusta, kiitos.

      Paranen jahka se sallitaan.

      Poista
  2. Sulo Vilen -tyyli on parasta mahdollista säästöä puutarha-asioissa. Ja niinhän se sanontakin kuuluu, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Minulla on harvoin istutuspaikkoja tiedossa tehdessäni yllätysostoksia. Joskus vaatii aikamoisen pähkäilyn löytää sopivat paikat.
    Toivottavasti flunssasi on jo toipumisen tiellä. Minulla on vuorossa kammottava yskä. Ensi viikolla olisi jälleen konsertti, johon ei kyllä voi mennä köhimään. Ehkä tungen paketin pumpulia kurkkuuni.
    Koleaksi veti näin syyskuun lopulla. Lämmitys oli pakko aloittaa.
    Mukavia syyspäivä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flunssa vaatii varmaan uuden kuurin, ei se tällä ekalla lähtenyt, takiainen jäi kurkkuun ja korvissa jyskyttää muukin kuin korkea verenpaine.

      Huomenna alkaa täälläkin lämmityskausi, pattereita jo varovasti käynnisteltiin.

      Poista
  3. Mikä ihme on pensasmallin tyrni, joka ei marjo? Tyrnit ovat pensaita, joissa on tyttö- ja poikatyrnit. Poikatyrni ei marjo, kun se pölyttää. Tyttötyrni ei marjo, jos ei saa poikapölyä.

    Kartiovalkokuusi on ihana sokeritoppa, joka pitää suojata kevättalven auringolta. Paahteeseen se kärtsähtää ihan varmasti, eli nuttua niskaan helmikuun lopussa!

    Mullakin jo vielä jokunen purkki istuttamatta, oliskohan kymmenkunta. Nyt hätisen talvikanalan perusteellista putsasusta, että kotkot pääsevät talviresidenssin lämpöihin. Miksi kanalan putsaus jää aina syksyyn, kun olis koko kesä aikaa tehdä se?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla on jo kolme tyrniä joista yksi hyvin kitukasvuinen poika. Marjojakin on tullut. Nämä uudet ovat jotain outoa puutarhasorttia, en yhtään tarkemmin ole jaksanut tuotelappuja syynätä. Kasvaa kuulema matalana, leveänä puskana, daah, katsotaan.

      Kartiovalkokuusi pääsee mukavaan semivarjoisaan paikkaan, ei tuota ongelmia nakata vanhaa yöpaitaa sen niskaan keväällä. Paikkaan paistaa vasta iltapäivän, illan aurinko.

      Jännä homma tuo kanalan siivous, vasta kun kanasilla alkaa varpaat sinertää, sitä herää talvihostellin siivoukseen. Sunnuntain työvuorolistalla näyttäisi olevan semmoinen urakka.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com