Viikko alkoi epävakaalla ja sateisella säällä, nyt tuulee ja paistaa. Tuuli on kylmän puolella eikä pihalla oikein tarkene ilman pitkiä hihoja. Vähän ristiriitaista mutta ah niin kesäistä, katsoo minne tahansa. Kohta kukkii ja isosti! Toivottavasti pionit ymmärtävät pantata nuppujaan vielä vähän, ensi keskiviikon jälkeen passaa posauttaa nuput auki. Saadaan arvovieraita kaukaa ison meren takaa.
Hurjasti hommaa tässä vielä on ennenkuin saa laittaa rantasandaalit räpylöihinsä ja kaivella kaapeista rantakauhtanat ja muut hellerytkyt. Hipsaaniassa on nyt totinen helle eikä se ainakaan laannu seuraaviin kuukausiin.
Kanalassa on kuitenkin rauha maassa ja kaikilla hyvä. Sain siivottua jokaisen osaston ja järkättyä pienimmille tipuille oman eriön isompien tipujen tilaan. Sitä mukaa on kasvavat ja sulkaantuvat, siirtelen niitä isompien puolelle. Toiveissa olisi, että saisin tipulan tyhjäksi viimeistään sitten kun tullaan takaisin Suomeen. Keväällä tein kaupat uudesta kanalamökistä, sen pitäisi tärähtää tonttiin joskus elokuun aikana. Helpottaa ihan hurjasti parvien koostamista ja talvimajoitusta.
Kanalaa ajankohtaisempi asia on ollut Peetun lomahoito. Kotiin sitä ei oikein tohdi jättää, Seniorikansalaiselle on vähän turhan paljon hommaa jos kolmen koiran rulettia pyörittää kaiken muun huolehtimisen ohessa. Tokihan täällä on apukäsiä ja seuraa, mutta arkirutiinit käyvät turhan raskaiksi.
Yksi jos toinen alustavasti sovittu juttu peruuntui mutta onneksi ystävä metsän takaa huuteli käpälä pystyssä vapaaehtoisuuttaan. Niinpä Peetu menee raskausmahan vahdiksi ihan kotikulmille. Sieltä on helppo kiikuttaa rekku kotiin niiksi päiviksi kun täällä on enemmän tekeviä käsipareja.
Koiran kokoinen kivi putosi sydämeltä.
Monta muutakin asiaa olisi vielä hoidettava, tänään illalla aion istahtaa hetkeksi ja laatia muistilistan.
Nyt on kuitenkin hetki aikaa iskeä kuokka maahan ja kaivaa kuoppa jos toinenkin. Seuraa saan pihalla löntystelevistä jättikocheista, ne juosta hölkkäävät luokse heti kun takaovi aukeaa.
Heippa taas, mie meen nyt.
 |
| Tupaukko paimenessa |
Hyvä että Peetulle järkkääntyi hoito, elikoista on aina kova huoli että ne pääsee kunnolliseen paikkaan. Muistan näet entistä elämää jossa olisi koiravahteja riittänyt mutta vain prosentti sellaisia joille koiran voi oikeasti jättää.
VastaaPoistaTäällä alkuviikon parin päivän kaatosade teki ihmeitä. Maisema muuttui välittömästi hailakan vihreästä tumman vihreään ja tuntuu että lehtien kokokin on kasvanut ja nyt kun loppuviikoksi on luvattu vallan erinomaisen lämmintä, niin jengi saa lykkiä ruohonleikkuria kyllästymiseen asti. Kävin meinaten itse ajamassa äitimuorin nurmikon joka oli paitsi vielä sateiden jälkeen hieman kosteaa, niin kasvaa pätkähtänyt myös sellaisiin mittoihin että hommassa tuli oikein hiki.
Joo ne sateet tekivät kyllä hyvää luonnolle. Meilläkin nurtsi kasvaa niin, että humina kuuluu ja Iso-J:n stressikäyrä hipoo kattoa.
PoistaAvustin nurmikonleikkaajaa kaivamalla pois muutaman neliön, uutta istutusaluetta kyhään.
Mitä tulee eläintenhoitajiin, olen äärimmäisen onnekas. Hevosille on aina löytynyt läheltä erittäin hyvät laidunpaikat, tänä vuonna ekstrana liikutuspalvelut molemmille, eivät pääse ponit löpsähtämään. Ja Peetupoloinen pääsee nyt lenkille kotimaisemiin, on vain yksi lehmätila välissä. Toivottavasti ei livistä lieteläjään kylpemään. Voipi saada raskauspahoinvointi aivan uuden ulottuvuuden.