Kaivoksella

Tätä se puhelimen sukellus tiesi, somepaastoa ja pakkotyötä. Nyt ei voi päivittää statusta ja sijaintia ja olla online koko ajan, aikaa jää jopa fyysiselle työlle. Niinpä siirryin sille kaivokselle josta on jo hävettävän pitkä aika sitten henkseleitä paukuteltu.

Minun piti kaivaa kuopat valmiiksi ennen hankintareissuun lähtöä, niin että voisin vain tyrkätä ostokset multiin ja toivoa parasta. No se jäi. Taimet ovat saaneet kasvuunlähdön lantalavan seinustalla ja säännöllistä kastelua, sinänsä muutosta taimiston oloihin ei ole tullut.

Tänään iskin kuokan maahan ja polkaisin pistolapioni käyntiin. Jos tuo työmaa olisi miehen, olisi helppo kuvitella minikaivuri hommiin. Mutta koska kyseessä on kevyt puutarhapuuhastelu, pannaan akka asialle. No vitsivitsi. Itsepä aloin suuruudenhulluihin visioihini henkeä puhaltamaan.

Mutta kello ei ollut puolta yötä kun kampesin viimeisen kivenmurikan irti A-katsomon mullikosta. Kaikki ruohotuppaat on pinkattu kahteen kekoon ja kivet kolmeen.

Huomenna pääsen sonnanajoon, turpeen levitykseen ja mullan möyhintään. En tiedä tarvitaanko tuhkaa, sitä ei nyt ole.

Sunnuntaina illalla meinasin istuttaa KAIKKI Särkältä kuskatut puskat ja puut, sitten levittelen katteet ja korkkaan skumpan.

Viimeisestä kaivoskuvasta urakka jatkui vielä viitisen metriä, aina tuon kuvan oikeassa reunassa häämöttävän kivikeon taakse. Siihen lopetin. Uskoisin kaiken asetelmaan hankitun kasviaineiston mahtuvan hyvin istutukseen, jos eivät mahdu, kaivan lisää. Tilaa kyllä on.

Kyseessä on ns. vapaasti hoiperteleva kaivos, ei ole suoria linjoja eikä tarkkoja kulmia. Ihan menee vapaasti ja rennosti kummun takalaitaa pitkin. Illan suoritusta siivitti tieto, että Venlojen viestiä kirmailtiin lapsuusmaisemissa, siellä Hepokallion, Käkimäen ja Helvetinportin haastavissa maastoissa. Siellä on Pikku-Hirnakka lapsuutensa kuntokilometrit hiihtänyt ja suunnistanut ja sienestänyt ja perkele puolukoitakin piti kerätä.

Ponimies vahdissa

Otto suihkussa

Päivän muihin aktiviteetteihin kuului Peetun yökylään lähtö. Se pahuksen kiittämätön piski tepsutti Jumppa-Annelin (nimi muutettu) matkassa tielle ja lähti maarittamaan yökyläkohteeseen. Ei ole pihaustakaan kuulunut, eli jätkä makaa tassut taivasta kohti ja nauttii lellikin osastaan. Jos jäbä pelaa korttinsa oikein, luvassa on kuukauden riemuloma tämän kukkulan toisella kantilla, talon ainoana koirana raskausmahan vahtina. Tiedossa on paljon lettuja, pannukakkuja, pullaa ja rapsutusta, mitäpä ukkoutuva terrieri elämäänsä enempää voisi pyytää? No ehkäpä vähän kävelylenkkejä leppoisaan tahtiin, lehmätilan  haisuja ja joutilaita päiviä. Kaikki hoituu. 

Hyvää yötä, lähden Leffen kanssa kuuntelemaan yölaulajien konserttia.

Peetu, oot tyhmä. t. Leif