Hipsaania

Tämmöistä Hipsaania-analyysiä vuonna 1821

Pikainen päivitys.

Aurinko on tallella mutta oudon viileä tuuli puhaltaa jostain Atlantin suunnalta. 

Käräytin vatsanahkani eilen rantsussa, napa onkin lähinnä aurinkoa joten rasvata saa ahkerasti. Dieetti alkaa syksyllä.

On tavattu serkkuja ja sukulaisia, syöty hyvin ja nautittu elämästä.

Tänään vuorossa kampaaja, Ikeareissu ja ihan vaan rento koti-ilta pokkarin parissa.

Huomasin, että täällä on vähemmän turisteja kuin aiempina vuosina. Todennäköisesti tämä on joku väliviikko ennen heinäkuun sesonkia ja elokuun megasesonkia. On vaan niin outoa kun rantapaseolta saa parkkipaikan melkein helposti ja rannalla on enemmän tyhjiä patjoja kuin täysiä. Ravintoloissa on väljää ja kauppakeskukset kumisevat tyhjyyttään. Omituista.

Nyt pitää mennä, morienttes!

Lomalla viimeinkin (voin ottaa iisimmin)

Muovigourmetia

Päällä pilvien

Harvennushakkuuta tiedossa

Aivot lomalle

Buenas dias!
Olemme saapuneet hyvässä järjestyksessä tänne Pacosin mäelle ja kaikki on oikein mainiosti. Laitan tähän muistiin viimeisen vuorokauden käänteitä, enempää ei nyt oikein jaksa vääntää.
Kunhan saadaan muutama pakollinen homma hoidettua, voidaan kääntää kokonaan loma-asetuksille ja seuraavat viikot (viisi, kehehehe) elellään astetta rennompaa elämää.

Kanadan kunniavieraat tulivat ja päätyivät kyydissämme Espooseen. Oli niin kiva kun heidät meille saimme, kiitos kaikesta.

Juhlat on juhlittu ja kivaa oli. Rentoa ja mukavaa, vailla pönötystä. Päivänsankarin täysiä kymmeniä ei kukaan uskoisi, täyttä terästä vailla ruostetta.

Mökillä paleltiin kaksi päivää (ja yötä) ja tsempattiin sateessa ja kovassa tuulessa toisiamme paremman huomisen varmuudesta.

Iso-J:n auto jätettiin ilman kyyneleisiä jäähyväisiä autokaupan omaisuudeksi, uusi on kuulema Antwerpenissä matkalla Suomeen.

Kenttäkiemuroista selvittiin rutiinilla ja sujuvasti. Kone lähti melkein ajallaan. Lento sujui nätisti ja eväät olivat taattua ylihintaista muovipussisapuskaa. Tilaamani antipastolautanen oli kaikesta nihkeydestään huolimatta yllättävän maistuva. Viiniäkään en sylkenyt pois, oli aivan liian kallista siihen.

Tavarat löytyivät hihnalta ja taksi toi kotiin.

Syötiin lähiravintolassa myöhäinen iltapala ja jatkettiin taloksi käymistä.

Rusina tuli rääkymään nälkäänsä ja sai ruokaa.

Ensimmäinen kauppareissu sai taas kerran hymyn maksajan kasvoille, se on aina riemu kun ostaa perustarvikkeet ja vähän ekstraa ja saa vielä vaihtorahaakin.

Itsepuristettu appelsiinimehu ON aina yhtä hyvää.

Iso-J on pessyt Saharan hiekat ja pölyt pois pihalta ja parvekkeelta, kalusteilta ja laatoilta.

Ja kyllä, aurinko on yhä olemassa!

Kotonakin kuulema kaikki hyvin, Peetu nauttii Jumppa-Annelin masuvahtina ja hevoset leveilevät jättimäisellä laitumellaan rajanaapureille. Leffen edesottamuksista en vielä ole saanut raporttia.

Oikeastaan juuri nyt minulla ei ole mitään lisättävää.
Hasta luego!

🙋

Juhannus 2017

Puhelin on punainen. Se on kaunis ja siinä on riittävästi muistia. Osa hinnasta menee hiv-tutkimukseen. Homma kunnossa.

Ponit kuskattiin tänään kesäleiritykseen. Ne menivät ensin tarkkailuun pihatarhaan (jumalattoman kokoinen mäkitarha) ja siitä sitten siirtyvät metsälaitumeen ruunaporukkaan. Jos eivät sopeudu, saavat oman lohkon. Homma kunnossa.

Pääsin istumaan auton sikaosastolle eli takimmaiselle penkkiriville. Kerrankin oli auton koko penkkikapasiteetti käytössä. Auto lähtee vaihtoon parin palvelusvuoden ja 108000 kilometrin jälkeen. Sekin homma kunnossa. 

Torpalla Kunniavieraat pääsivät pihahommiin. Kitkemissormia kuulema syyhytti ja meiltä löytyy siihen vaivaan työmaata. Kyytiä saivat vuohenputket ja muut roinat. Julmasti levinnyt kanadanvuokko koki massiivisen harvennuksen, samoin kävi parille muulle turhan elinvoimaiselle kasville, värikurjenpolvi on yksi kurituksen kohteista.

Nyt näyttää paljon paremmalle. Homma kunnossa.

Pihapuuhien lomassa syötiin hyvin, ruoka kulki grilliparilan kautta ja maistui kaikille. Ruuan jälkeen pihaurakointi jatkui. Pikkuisen maisema muuttui ja silmä haki turhaan hevosia horisontista.

Nyt on oikeastaan ihan järkevä aika hankkiutua yöpuulle, huomenna pitäisi pakata ja hoitaa loput rästiasiat ennenkuin siirrytään etelän suuntaan.

Tältä päivältä homma kunnossa.

Leppoisaa Juhannusyötä!

Kesä on parasta aikaa

Sotku-Potta

Vaikka maailmalta kantautuu uutisvirrassa aina vaan surkeampia uutisia, yksi asia on varma. Kesä on parasta aikaa. Joka päivä jokin uusi tuoksu tai kukka tai lehti tunkee tajuntaan ja vie ainakin hetkeksi ajatukset pois kiireistä ja murheista. Mansikkakin kukkii jo hienosti, ajatus kesän ensimmäisistä oman maan mansikoista on suloinen. Mieluisampi se on kuin tieto siitä, että kesän muotiasuste ei olekaan vyölaukku vaan pommivyö tai räjähdereppu.

Tänään sain tietää, että Kummipoika sai ajokortin, onnea napero!

Yö on nyt Pohjolassa valoisimmillaan ja toivottavasti lämpeneekin. Meillä yöt pimenevät ja päivät lämpenevät konkreettisesti viimeistään vajaan viikon kuluttua, toivottavasti täällä Suomessakin edes lämpenee.

Tänään oli koleampaa kuin pitkiin aikoihin, mutta ei tainnut sataa isommin. Ainakin meillä pysyi tontti kuivana ihan koko päivän ja lähipäivinä askaroitavien hommien kärkeen kiiruhtikin kasteluletkujen vetäminen maisemaan niin, etteivät vaivalla maahankuokitut taimet vallan kuivetu ja ettei Seniorikansalaisen kesä tärväänny kastelukannujen kantamiseen.

Hevosten suihkupaikaksi on tullut pihan pihlajien alusta tallirakennuksen nurkalla. Siinä on hyvä suihkutella työssä hionnut poni puhtaaksi ja päästää sitten kiiltävin karvoin laitumeen. Katso ylin kuva miltä juuri pesty poni näyttää.

Huomenna on kiva päivä, kesän kunniavieraat istuvat nyt lentokoneessa ja ylittävät yön aikana mm. Grönlannin eteläkärjen. Välilasku on Reykjavikissa ja Suomen maaperälle lento saapuu aamulla. Iltapäivällä haetaan rautatieasemalta. Niin jotta Tervetuloa Suomeen ja meille !

Leffe ja Peetu odottavat myös innolla uusia tuttuja, kumpainenkin suittuna ja kammattuna. Leif kävi parturissa eilen, Peetu tänään. Vielä kun saan ajan Nasselle, on koiratrio taas edustuskelpoinen. Ponimies on aina. Hällä on kesäkarva teflonia, ei tartu lika eikä muta vaikka miten hankautuisi märässä mullassa.

Ja valehtelisin jos väittäisin, ettei huomenna loppuva puhelinkurjuus (vanhan Nokian retrohypetystä en todellakaan ymmärrä) ilahduta. Toivotaan nyt, että rahtirekassa riittää diiseliä ja kuljetus saapuu ajoissa.

Nyt avaan makuuhuoneen ikkunan ja annan yölaulajien hoitaa tuutulaulut. Moikka.

Viikonlopun askelmerkeistä

Joo, aasinsilta Oton tahtiin.
Viikonloppu alkaa olla ohi, kohta siirrytään maanantaihin. Iso-J pötköttelee sairaalanmäellä tarkkailussa, ei onneksi mitään hirmuista mutta tutkimisen arvoista kuitenkin. Hyvä kun tutkitaan nyt eikä tarvitse arvailla kotona.

Viikonloppuun mahtui niin hikihellettä kuin vesisadettakin. Ei sentään tulta eikä tulikiveä eikä ukkosta, lunta, räntää tai rakeita. Kirsikka varistelee pikku hiljaa terälehtiään ja onhan se kaunista katsella ikiomaa hanamia.

Edellinen postaus taisi päättyä lauantaisaunaan. Kuokin kaivoksella rivakan iltaurakan ja tänään oli kiva palata työmaalle kun ensimmäinen urakka oli raahata kaikki istutukseen kaavaillut ruukut ja purkit asemiin. Paikalle kuskattiin toki kärryllinen lantaa, turvepaaleja, multasäkkejä ja uskollinen pistolapioni ynnä rautahara. Perikunnan vanhin tarjoutui vapaaehtoisena avuksi, hänellä nimittäin on melko ilmiömäinen avaruudellinen hahmotuskyky ja kyky nähdä kokonaisuuksia.

Homma joutui.
Tehtiin urakka osissa jakamalla alue (se vapaasti hoiperteleva kaivos) pätkiin. Kunnostettiin maaperä ja kuopattiin taimet. Välillä satoi, välillä piti seurata ruunaduon edesottamuksia ja sitten taas istutetiin. Tai siis Pv heilui lapion kanssa ja minä könysin istuttamassa.

Keskeneräistä työtä ei pitäisi esitellä, mutta esittelen kuitenkin. Tästä puuttuu vielä reunukset, katteet ja kiviasetelmat. Synttärilahjaksi saamani aurinkokello tulee tuonne kukkulalle myös, se idea jalostui tänään.

Syksyllä tuonne jemmataan runsaasti laukkoja (tietenkin) ja valkoisia tulppaaneja, se Suomi100 -tulppaani on pakko saada.

Otan kokonaisuudesta kuvia kunhan ruoholaatat on saatu pois, nyt ne on rajattu pois eikä kokokuvaa oikein saa järjellisesti otettua. Pitää ehkä hommata tikapuut kuvaamista varten. Titalle tiedoksi, kasvien etäisyys on reilu, eihän se noissa kuvissa näy.

Kasviluettelon meinasin myös laatia. Olkoon se seuraavan kahden vuoden projektini.

Nyt hyvää yötä.

PeeÄäs: vaikka kukaan ei kysykään, kerron vähän. Tässä on lähdetty siitä, että on muutama iso Hahmo, ne ovat Hopea/Sinikuusi, Mustakuusi ja jotain muuta (en just nyt muista nimiä). Sitten on pari tähtiyksilöä, mm. riippuvaoksainen lehtikuusi Puli. Muutama pensasryhmä joiden arvo on erityisesti vaihtelevanvärinen lehdistö (Kuutamohortensia ja se toinen jota en nyt muista), joitakin ainakauniita kuunliljoja, jaloangervoja, pari hienoa erikoisperennaa ja punalehtinen Hurmehappomarja.

Lisäksi soppaan pääsivät Italiankello, Pallesorvarinpensas ja Mongolianvaahtera.  Kokoavana tekijänä on lamokasvuinen Tuivio, se niputtaa nämä pienemmät ryhmät yhteen.
Kun vielä saan ne laukat (siniset ja valkioiset) tuonne sekaan ynnä jotain lemmikkiä (sinistä ja valkoista) siirtona omista penkeistä, alkaa olla melko kiva kattaus.

Vähän sinivalkoista jonka ruskavärit tekevät revontuleksi. Tai jotain. Mie tykkeen.

Kaivoksella

Tätä se puhelimen sukellus tiesi, somepaastoa ja pakkotyötä. Nyt ei voi päivittää statusta ja sijaintia ja olla online koko ajan, aikaa jää jopa fyysiselle työlle. Niinpä siirryin sille kaivokselle josta on jo hävettävän pitkä aika sitten henkseleitä paukuteltu.

Minun piti kaivaa kuopat valmiiksi ennen hankintareissuun lähtöä, niin että voisin vain tyrkätä ostokset multiin ja toivoa parasta. No se jäi. Taimet ovat saaneet kasvuunlähdön lantalavan seinustalla ja säännöllistä kastelua, sinänsä muutosta taimiston oloihin ei ole tullut.

Tänään iskin kuokan maahan ja polkaisin pistolapioni käyntiin. Jos tuo työmaa olisi miehen, olisi helppo kuvitella minikaivuri hommiin. Mutta koska kyseessä on kevyt puutarhapuuhastelu, pannaan akka asialle. No vitsivitsi. Itsepä aloin suuruudenhulluihin visioihini henkeä puhaltamaan.

Mutta kello ei ollut puolta yötä kun kampesin viimeisen kivenmurikan irti A-katsomon mullikosta. Kaikki ruohotuppaat on pinkattu kahteen kekoon ja kivet kolmeen.

Huomenna pääsen sonnanajoon, turpeen levitykseen ja mullan möyhintään. En tiedä tarvitaanko tuhkaa, sitä ei nyt ole.

Sunnuntaina illalla meinasin istuttaa KAIKKI Särkältä kuskatut puskat ja puut, sitten levittelen katteet ja korkkaan skumpan.

Viimeisestä kaivoskuvasta urakka jatkui vielä viitisen metriä, aina tuon kuvan oikeassa reunassa häämöttävän kivikeon taakse. Siihen lopetin. Uskoisin kaiken asetelmaan hankitun kasviaineiston mahtuvan hyvin istutukseen, jos eivät mahdu, kaivan lisää. Tilaa kyllä on.

Kyseessä on ns. vapaasti hoiperteleva kaivos, ei ole suoria linjoja eikä tarkkoja kulmia. Ihan menee vapaasti ja rennosti kummun takalaitaa pitkin. Illan suoritusta siivitti tieto, että Venlojen viestiä kirmailtiin lapsuusmaisemissa, siellä Hepokallion, Käkimäen ja Helvetinportin haastavissa maastoissa. Siellä on Pikku-Hirnakka lapsuutensa kuntokilometrit hiihtänyt ja suunnistanut ja sienestänyt ja perkele puolukoitakin piti kerätä.

Ponimies vahdissa

Otto suihkussa

Päivän muihin aktiviteetteihin kuului Peetun yökylään lähtö. Se pahuksen kiittämätön piski tepsutti Jumppa-Annelin (nimi muutettu) matkassa tielle ja lähti maarittamaan yökyläkohteeseen. Ei ole pihaustakaan kuulunut, eli jätkä makaa tassut taivasta kohti ja nauttii lellikin osastaan. Jos jäbä pelaa korttinsa oikein, luvassa on kuukauden riemuloma tämän kukkulan toisella kantilla, talon ainoana koirana raskausmahan vahtina. Tiedossa on paljon lettuja, pannukakkuja, pullaa ja rapsutusta, mitäpä ukkoutuva terrieri elämäänsä enempää voisi pyytää? No ehkäpä vähän kävelylenkkejä leppoisaan tahtiin, lehmätilan  haisuja ja joutilaita päiviä. Kaikki hoituu. 

Hyvää yötä, lähden Leffen kanssa kuuntelemaan yölaulajien konserttia.

Peetu, oot tyhmä. t. Leif

Kuoppa keskellä pihaa

Muutama purkki

Hyvinhän se homma lopulta eteni.
Torstaina aamupäivällä tongin lantalavan etukeulaa ja löysin aivan täydellisesti palanutta multaa. Sitä kiidätin kolme isoa kottarillista uuteen penkkiin.

Seuraavaksi ratsasin saunan tulisijat. Vähän sain tuhkaa saaliiksi sillä edellisviikolla käynyt nuohooja oli vienyt kaiken. Saaliin kopistelin penkkiin.

Tarjoushaukkana olin bongannut hyvän pussimultatarjouksen, minulla oli 280 litraa hyvää  multaa varattuna tähän operaatioon Hopianuolen kontissa ja ne upposivat kaikki kaivantoon. Patja alkoi olla muhkea ja kuohkea.

Katekankaan asettelu kaarevaan penkkiin ei ollut ihan helppoa. Onneksi muistin, että päälle tulee vielä kateaines ja pitkin hampain hyväksyin rutut ja vekit, survoin kangasta riittävästi myös reunojen alle niin, että nurmikko ei aivan heti hyökyisi päälle.

Seuraavaksi operaatio oli ympäri tonttia jemmattujen ... varastoitujen purkkien kuskaus kohteeseen. Asettelin ne suunnilleen paikoilleen ja sitten alkoi ankara pohdiskelu jossa yritin ottaa huomioon rehujen värit, korkeudet, kukinta-ajat ja muut. Niin, että tulisi kohtuullisen tasapainoinen kokonaisuus. Ruusut penkin päihin, pionit keskelle ja muu sulju näiden väliin, eteen ja taakse.
Omat ideat loppuivat välillä, onneksi Perikunnan Vanhin piipahti paikalla ja näki kokonaisuuden selkeämmin. Pääsin vihdoin istuttamaan.

Tähän väliin on syytä mainita, että kuvia operaatiosta kyllä on, puhelimessa. Jonka pudotin vessanpönttöön ja joka mykistyi sukelluksen jälkeen niin, että tänään piti tilata uusi. On muuten varsin vapauttavaa kun puhelin on iänvanha nokialainen jossa ei ole nettiyhteyttä eikä kameraa eikä mitään. Pelkkä soittopeli. Uusi puhelin tulee joskus ensi viikolla, halusin nimittäin tulipunaisen ja se on tilaustavaraa.

Istutus sujui jo helposti ja nopeasti, olin päivällä käynyt verryttelemässä kaupungin hautausmaalla ja taputellut yhden sukuhaudan kukkaset paikoilleen.

Istutuksen aikana Iso-J kärräsi kiviä paikalle ja tänään olisi ohjelmassa sekä reunakivien asettelu sekä kateaineksen levitys. Sitten vaan kasvun ihmettä ja kukinnan runsautta odottelemaan. Sieltä pitäisi löytyä ainakin Scarlett, Hillary ja Cora Louise ja monta muuta.

Olen kyllä jo nyt valtavan tyytyväinen rakennelmaani, paikka on loistava, uskoakseni kasvivalinnat ovat näyttävät ja talvehtiminen pitäisi olla rauhaisaa, keskellä pihaa kun on ja lumipeite on varma. Paikka myös sulaa keväällä nopeasti ja vesi valuu penkistä mäkeä alas.

Kuvia siis myöhemmin, ehkä. Otan kamerani ja käyn.

Minä olen kaivanut

Siitä se lähti

Eräs unettoman yön idea on nyt jalostunut tähän pisteeseen. Pistolapion kärki tökkäsi kenttään illalla ja pala palalta nurmi siirtyi kuopan laidalle. Ihme kyllä, Torpan maaperään olennaisesti kuuluvia isoja kivenlohkareita ei nyt löytynyt, pienempää kiveä kyllä -ja paljon. Ne on tätä kirjoitettaessa kiikutettu ja alapihan havujen helmoihin.

Kaivu-urakkaa tahdittivat äkäiset sääsket, niitä oli suunnilleen tuhat kertaa enemmän kuin pieniä kiviä. Onneksi muistin viime kesän pelastaneet elektroniset karkoittimet ja yksi sellainen pelasti eilisen. 

Nurmen alta paljastui erittäin vähäinen kerros ruokamultaa, loppu olikin soraa. Tuossa ei vesi seiso. Koska kasvuvoimaa ei sorassa käsittääkseni paljoa ole, tänään on ohjelmassa kiivasta kottikärryrallia lantalavalta pihalle. Hopianuolen perässä köllöttää 280 litraa muhevaa multaa. Titan ohjeistuksen mukaan otan vielä tuhkatkin pesästä tämän projektin tarpeisiin.

Illalla pitäisi päästä istuttamaan. Tulee ruusua, pionia, syysleimua, korallikeijunkukkaa ja pari muutakin juttua. Eihän se tänä kesänä vielä miltään näytä mutta ehkä jo ensi vuonna.

Istutusalaa on useampi neliö ja mikä parasta, optio laajennukseen on käytettävissä kohtuullisen pienin ponnituksin, kuokkaa vaan tantereeseen.

Nyt vielä pari sähköpostihommaa ja sitten pihalle. Siellä on hieno sää!!

Klo 22.30

Suunnittelukokous, tossut vinossa

Paranee päivä päivältä

Ekana kukassa

PeeÄääs:
Riemun aihetta tähän päivään tuli yhteishaun tuloksista, Perikunnan nuorempi pääsi ykkösvaihtoehtoon eli Lyseon IB-linjalle. Kova urakka on edessä mutta Perillisen tahtotila ei helposti heilu.

Keskellä viikkoa

Viikko alkoi epävakaalla ja sateisella säällä, nyt tuulee ja paistaa. Tuuli on kylmän puolella eikä pihalla oikein tarkene ilman pitkiä hihoja. Vähän ristiriitaista mutta ah niin kesäistä, katsoo minne tahansa. Kohta kukkii ja isosti! Toivottavasti pionit ymmärtävät pantata nuppujaan vielä vähän, ensi keskiviikon jälkeen passaa posauttaa nuput auki. Saadaan arvovieraita kaukaa ison meren takaa.

Hurjasti hommaa tässä vielä on ennenkuin saa laittaa rantasandaalit räpylöihinsä ja kaivella kaapeista rantakauhtanat ja muut hellerytkyt. Hipsaaniassa on nyt totinen helle eikä se ainakaan laannu seuraaviin kuukausiin.

Kanalassa on kuitenkin rauha maassa ja kaikilla hyvä. Sain siivottua jokaisen osaston ja järkättyä pienimmille tipuille oman eriön isompien tipujen tilaan. Sitä mukaa on kasvavat ja sulkaantuvat, siirtelen niitä isompien puolelle. Toiveissa olisi, että saisin tipulan tyhjäksi viimeistään sitten kun tullaan takaisin Suomeen. Keväällä tein kaupat uudesta kanalamökistä, sen pitäisi tärähtää tonttiin joskus elokuun aikana. Helpottaa ihan hurjasti parvien koostamista ja talvimajoitusta.

Kanalaa ajankohtaisempi asia on ollut Peetun lomahoito. Kotiin sitä ei oikein tohdi jättää, Seniorikansalaiselle on vähän turhan paljon hommaa jos kolmen koiran rulettia pyörittää kaiken muun huolehtimisen ohessa. Tokihan täällä on apukäsiä ja seuraa, mutta arkirutiinit käyvät turhan raskaiksi.

Yksi jos toinen alustavasti sovittu juttu peruuntui mutta onneksi ystävä metsän takaa huuteli käpälä pystyssä vapaaehtoisuuttaan. Niinpä Peetu menee raskausmahan vahdiksi ihan kotikulmille. Sieltä on helppo kiikuttaa rekku kotiin niiksi päiviksi kun täällä on enemmän tekeviä käsipareja.
Koiran kokoinen kivi putosi sydämeltä.

Monta muutakin asiaa olisi vielä hoidettava, tänään illalla aion istahtaa hetkeksi ja laatia muistilistan.

Nyt on kuitenkin hetki aikaa iskeä kuokka maahan ja kaivaa kuoppa jos toinenkin. Seuraa saan pihalla löntystelevistä jättikocheista, ne juosta hölkkäävät luokse heti kun takaovi aukeaa.
Heippa taas, mie meen nyt.

Tupaukko paimenessa

Vallan viehko

Heidinkukka (Alppikello)

Nonnih. Nyt on taas uusi viikko ja uudet kiireet. Kaikenlaista kivaa on luvassa ennenkuin Hipsaanian kone lähtee, siihen on enää hitua vaille kaksi viikkoa.

Valitettavasti myös vanhat taudit jylläävät kaiken tapahtumaruuhkan keskellä.
Iso-J sai uudet, vielä jykevämmät tropit kitansa hoitoon, angiinankehveli ei ensimmäisellä penisilliinikuurilla lähtenyt. Perikunta pitää käyttää nieluviljelyssä myös, koska voivat olla oireettomia kantajia ja minä kipaisen uusintakokeisiin heti loppuviikosta kunhan eka kuuri loppuu (huomenna) ja olen muutaman päivän lääkkeettä. Sain minä jo uuden lääkkeen turhan korkeina kiehuneisiin verenpaineisiin. Pitää kohta hommata dosetti, päivittäistä pilleriä alkaa olla enemmän kuin muistissa kapasiteettia.

Viikonloppu oli vauhdikas. Iso-J kotiutui perjantai-iltana, ehdittiin sentään samaan ruokapöytään koko perhe. Lauantaina käväisin Tampereen tuolla puolen kaverin kanssa ja kotkoja oli Hopianuolen kontti täys kun takaisin tultiin. Reissuun lähdettiin aamulla kl. 05 ja kotiin kurvasin 21.30, saman vuorokauden puolella tietenkin.

Nyt on uusi komea kukko ja huikaisevan kauniit kanaset entisen upean Orpingtonparveni täydennykseksi. Yksi bonuskin tarttui kyytiin, siitä kuva tuonnempana. Mietin tuossa pitäisikö kanalalle tehdä kokonaan oma sivu tai peräti blogi? Kehittelen asiaa vaikka heinäkuussa, rantapedillä lojuessani. Ideoita otan vastaan mielelläni. Vai ovatko blogit jo aikansa eläneitä? Kävijämäärät ovat pudonneet ja sen voi päätellä sokea otsallaan ihan kommenttimäärää katsomalla. Mihinkään Vlogijuttuihin en jaksa panostaa. Jos ei kirjoitettu sana kelpaa niin sitten ollaan ilman.

Ûberartsy kuva perjantain pastasalaatista, tai sitten ei. 
Mutta hyvää se oli.

Tilanne puolimatkassa

Sunnuntaina oli vähän hidas käynnistys, mutta sen jälkeen päivä menikin pihalla. Piti veivata kanaporukoita uusiin ryhmiin ja siirrellä siipiveikkoja tarhasta toiseen. Onneksi ovat tottuneita sylikyytiin eikä isompaa hässäkkää syntynyt missään vaiheessa. Kaksi jytkylää saivat armon tallustella pihalla vapaana, Iso-J:n linnut kun ovat, lellikit. Yönsä viettävät toistaiseksi riihessä. Näyttää herrasväelle kelpaavan.

Sää oli hieno. Aurinko jaksoi paistaa, muutama satunnainen pilvi ei menoa tai työtehoa haitannut. Hetkittäin oli niin kuuma, että piti sukeltaa saunatuvan jääkaappiin ja kylmä juoma piristi ihmeesti. Pihakalusteet ovat vielä jossain varaston kätköissä, kiikutin aitasta sheriffin keinutuolin kanatarhan aidalle, siinä on hyvä lepuuttaa ja punoa uusia suunnitelmia. Niitä kyllä riittää.

Huomasin taannoin, että viime kevään sairastuminen ja nollapisteestä liikkeelle lähteminen jättivät myös tyhjän puutarhavuoden. Tappotalvi ja saamaton pihanlaittaja oli surkea yhdistelmä. Tänä keväänä on hallituskliseinen tekemisen meininki ja nyt kääritään hihat -mentaliteetti. Tekemätöntä työtä on paljon. Myös patoutunutta toteuttamistarvetta on ilmassa. Tänään hallitus kaatui mutta minä en edes horjahtanut.

Heti kun säät sallivat (tänään satoi hetkittäin), alkaa ankara maankaivuu sekä tallinmäellä, että uudessa ruusu/pionipenkissä. Huominen on logistisesti hankala kun täytyy hoitaa monta kuljetuskeikkaa sinne sun tänne. Ehkäpä jo illalla pääsen pistolapioni kanssa tositoimiin?

Hevosetkin ahersivat Pyhäkoulussa. Kumpainenkin temmelsi kentällä vuorollaan persus vaahdossa ja taas kerran tulin vaikuttuneeksi siitä, miten a) kauas omena onneksi on puusta pudonnut (Perikunta todella osaa ratsastaa) ja b) hienot ponivoimat meillä on. 

Ponimies paukuttaa laukanvaihtoja kuin vanha tekijä ja monta muutakin Helpon A:n kiemuraa on täysin hallussa. Otto paranee kuin viini, nyt alkaa soida yhteinen sävel ja kauniisti soikin. Ilo oli katsella.

Iso-J oli huolella hyväksi harkinnut estekaluston säilytysratkaisun ja niin meillä on nyt jokaiselle puomille omat pidikkeet. Pystytolppia on toistaiseksi niin vähän, että ne saavat jöpöttää kentän laidalla kunnes toisin päätetään. Pääasia on, etteivät loju ympäriinsä miten sattuu.

Sitten oli erään pihlajaupeuden istutus, muita pienempiä istutus- ja kitkentäurakoita en viitsi edes mainita. Koko päivä meni pihalla turatessa. Univelka painoi vielä vähän ja illalla ei tarvinnut Nukkumattia odotella.

Tämä maanantai on ollut, kuten jo sanoin, sään puolesta epävakaa. Oli kuuma ja oli sade ja tuli trooppinen ilta. Siivosin kanalan sisätiloissa tipuosaston niin, että nyt siellä on eskari ja toisaalla isommat tiput. Huomenna pyrin siivoamaan seinäkaapin moppitukkien asumuksen.

Tässä se uusin lisä moppitukkiin, silverpaduankukko. Ja tämä on oikeasti hieno rotunsa edustaja!

Mukavaa viikonjatkoa.

Omanlaisensa lauantai

Kun lauantaiaamuna herää vapaaehtoisesti valomerkin aikaan ja on kahvinkeitossa 04.20 ja starttaa auton 04.59 on tiedossa jotain spesiaalia.

Sen saman auton stoppaa kotipihaan 21.30, avaa kananpskan hajuisen takaluukun ja nostelee n-kappaletta höyhenaarteita kanalaan. Silloin tietää kokeneensa hyvin erilaisen kesälauantain. 

Ajettuja kilometrejä ei jaksettu ynnäillä mutta hauskaa meillä oli !

Ja kotiintuomiset ovat upeita. Kuvia sitten joskus ensiviikolla. Kotkot.

Iltakierroksella

Hankkiuduin pihakierrokselle varsin myöhään. Aikaisemmin oli meininki lähteä -ja kunnianhimoinen vuohenputken ja liljakukkojen tuhoamistaistelu oli mielessä myös. No liljakukot unohdin ja vuohenputkea on aivan liikaa kaikkialla. Muutaman metrin sitä pirulaisen juurta nyhdin kuitenkin ylös.

Nyt kun kesä vihdoin tuli meillekin, kaikki posahtaa yhtä aikaa kukkimaan. Toisaalta kiva, toisaalta sääli,  että tämä ihanan kukkein aika on hetkessä ohi.

Tulevan viikonlopun ohjelma täsmentyi, lauantaiaamuna lähden kaverille seuraksi ja varakuskiksi, semmoinen tuhannen kilometrin lenkki meinataan päiväseltään huitaista. Kanojen takia tottakai.

Sunnuntai on istutuspäivä ja sekin homma tietysti lähti ihan laukalle.
Niinkuin se A-katsomon Suomi100 -projekti ei olisi riittävän iso yksinään. Ei, minulle kirkastui etupihalta uuden istutusalueen paikka. Ja koska sattumoisin minulla on jemmassa ruusut kahteen ryhmään, kolme Itoh -pionia ja hyvä setti muuta mukavaa, saan aivan jäätävän hienon penkin aivan parhaalle paikalle.

Ensin pitää kuitenkin vähän myllätä maata, kärrätä ja lapioida. Ja katekangas on nyt uusi musta. Ilman sitä en enää suostu yhtään isompaa istutusaluetta kyhäämään, helpottaa hoitoa aivan mielettömän paljon. Se, mitä tuohon tulee kankaan päälle, on minullekin vielä arvoitus. Täytyy ottaa kierros puutarhoille ja tutkia tarjontaa, uskon ratkaisun olevan lähellä.

Päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Just semmoinen suomalainen alkukesän päivä, pelkkää hyvyyttä siis.

Loppuun vielä kanalan iltakokouksen kuvia, nähdään taas !